Kirja-arvostelu: Kate Daviesin romaani sukeltaa onnistuneesti lesboyhteisön syvään päähän

Syvään päähän on erittäin tervetullut ja tarpeellinen teos juuri tähän päivään, koska siinä on selkeästi feministinen sanoma, mutta se on silti myös selkeästi viihdettä.

Kirjoittaja: Lyyra Virtanen

Yhteiskunnassa, jossa joka ikiseen tv-sarjaan ja elokuvaan on tungettu pakollisia seksikohtauksia ja jossa nettisivujen mainospalkeissa vilkkuu jatkuvasti ”löydä helppo pano läheltäsi”-tyylisiä tekstejä, on helppoa kyllästyä koko asiaan. Onko sitä paitsi huono feministi, jos kiihottuu sellaisesta viihteestä, joka alistaa ja esineellistää naisia, jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisen seksin kanssa ja jossa esimerkiksi suostumuksella ei tunnu olevan mitään sijaa? Miksi heteroseksi on sekä viihteessä että valitettavan usein oikeassa elämässäkin niin painottunut siihen, että mies saa orgasmin, eikä naisen nautinnolla ole väliä? Samanlaisia ajatuksia pyörittelee päässään Kate Daviesin esikoisteoksen Syvään päähän (Gummerus, 2020) parikymppinen päähenkilö Julia. Hän kokee paineita siitä, ettei ole harrastanut seksiä vuosiin, ja päätyy sänkyyn tuntemattoman miehen kanssa. Kokemus on niin huono, että Julia päättää, ettei enää ikinä harrasta seksiä miehen kanssa.

Julia lähtee etsimään itseään ja päätyy teoksen nimen mukaisesti Lontoon queerpiirien syvään päähän, jossa seksiklubit, polyamoria ja BDSM ovat arkipäivää. Vaikka teoksessa on paljon seksiä ja seksuaalista kuvastoa, ei se ainakaan minulle avaudu eroottisena kirjallisuutena, jonka tarkoitus olisi kiihottaa lukijaansa, vaan kasvutarinana, jossa etsitään ja tutkitaan päähenkilön seksuaalista suuntautumista ja seksuaalisuuden moninaisuutta muutenkin laajemmin. Seksikohtaukset eivät ole vaivaannuttavan pitkiä, vaan niissä kerrotaan olennainen, muttei jäädä sen kummemmin mehustelemaan yksityiskohdilla. Seksiä ei myöskään oteta turhan vakavasti, vaan sille saa nauraakin. 

Tuntuu siltä, että Davies haluaa ylipäätään kyseenalaistaa naisten välisten suhteiden seksualisointia – mutta kirjasta toisaalta paistaa läpi se, etteivät cisheteromiehet kuulu sen kohdeyleisöön, eikä näin todella tarvitsekaan olla. Lesboja ei esitetä minään superihmisinä, muttei toisaalta myöskään sorrettuina ja huono-osaisina, vaan ihan tavallisina naisina, jotka tekevät välillä myös huonoja valintoja. Naisparien keskinäisten valtasuhteiden tarkastelu on myös erittäin tärkeä pointti, jota en ole juuri kirjallisuudessa vielä nähnyt; se, että suhteessa ei ole miestä, ei välttämättä tee siitä tasa-arvoista tai tasavertaista.

Seksi ei ole juonen tasolla pääasia, vaikka intiimien kohtausten tapahtumat kuljettavat myös juonta eteenpäin. On silti ihanaa, että kerrankin naisten välistä seksiä kuvataan uskottavasti! Jos etsit pornoa ilman juonta, kannattaa tämä teos silti jättää väliin. Tunnelma nimittäin tiivistyy melkoisesti loppua kohti, mutta onneksi Davies ei sorru kliseisiin, kuten siihen, että vähemmistöt kuvattaisiin ainoastaan kurjuuden kautta. Päinvastoin, vaikka tarinassa käsitellään myös rankempia asioita ja draamaa löytyy, niin positiivinen pohjavire säilyy läpi tekstin. Komedia ei silti tunnu pakotetulta tai väkisin väännetyltä.  

Tarinan hahmot, varsinkin päähenkilö Julia ja tämän kämppäkaveri Alice ovat hyvin samastuttavia ja aitoja. Vaikka teos on Daviesin ensimmäinen, on jo tämän perusteella sanottava, että ihmiskuvaus on ehdottomasti kirjailijan vahvuus, ja dialogi on loistavaa läpi tarinan. Sivuhenkilöistä löytyy herkullisia, karikatyyrimaisia, mutta toisaalta myös hyvin tunnistettavia, universaaleja hahmoja, kuten Julian vanhemmat. Representaatio on ylipäätään monipuolista, queeryhteisön eri puolia esitellään kattavasti sortumatta kuitenkaan oppikirjamaiseen tyyliin. 

Syvään päähän on ehdottomasti hauska, kepeä ja viihdyttävä, mutta se käsittelee myös itseironisesti lesbojen ja lesboyhteisön ongelmia sekä lesboihin liitettyjä stereotypioita. Davies kertookin Entertainment Weeklyn haastattelussa, että kirja perustuu osin hänen omaan elämäänsä, koska hän tuli itse kaapista lesbona suunnilleen saman ikäisenä kuin kirjan päähenkilö. On siis aivan paikallaan, että Davies käsittelee teoksessa sitä, millaisia haasteita aikuisiällä seksuaalisen suuntautumisensa löytävät joutuvat ehkä kohtaamaan – meiltä meille -periaate, johon Kehrääjänkin toiminta perustuu, toteutuu siis myös tämän teoksen kohdalla. 

Davies kirjoittaa suostumuksesta ja omien rajojen asettamisesta, mitkä koskettavat teemana varmasti muitakin kuin lesbonaisia. Syvään päähän on erittäin tervetullut ja tarpeellinen teos juuri tähän päivään, koska siinä on selkeästi feministinen sanoma, mutta se on silti myös selkeästi viihdettä. Kirja naurattaa ääneen, mutta ei silti pilkkaa vähemmistöjä. Ainoa pilkka kohdistunee heteronormatiivisuuteen sekä enemmistöä edustavien ihmisten ennakkoluuloihin ja stereotypioihin vähemmistöjen edustajista. Romanttisen komedian kliseet heitetään kerralla romukoppaan, ja siellä ne saavatkin pysyä. Voin suositella kirjaa lämpimästi kaikille sateenkaariyhteisön jäsenille, jotka pitävät ihmissuhdedraamasta ja kaipaavat realistisia kuvauksia naisten välisistä suhteista. Tästä kirjasta ei nautintoa puutu.

Kirjoittaja