Vieraskynä: Neljä myyttiä transvanhemmuudesta
Kuvituskuva: Kehrääjän LGBTIQA+ -kuvapankki / Tinksu Wessman
Transtaustaisten ihmisten lapsiperheellistymiseen ja vanhemmuuteen liittyy monia myyttejä, jotka perustuvat usein ennakkoluuloihin ja tietämättömyyteen. Sateenkaariperheet ry:n asiantuntijat murtavat tässä jutussa neljä yleisintä transihmisten lapsiperheellistymiseen ja vanhemmuuteen liittyvää myyttiä:
Myytti 1: Transihmiset eivät voi saada lapsia
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vanhempia on ollut olemassa koko ihmiskunnan historian ajan. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten lapsiperheellistyminen on yhtä mahdollista ja toivottavaa kuin muidenkin. Lasten hankkimisen tavat vaihtelevat kunkin mahdollisuuksista, toiveista, elämäntilanteesta ja yhteiskunnan lainsäädännöstä riippuen. Biologisen vanhemmuuden lisäksi kumppanuusvanhemmuus, perheen ulkopuolinen adoptio ja sijais- tai tukiperheenä toimiminen ovat tapoja lapsiperheellistyä sekä cis- että transsukupuolisille.
Myytti 2: Sukupuolensa korjanneet transihmiset eivät voi saada biologisia lapsia
Transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ihmiset voivat lapsiperheellistyä ennen sukupuolenkorjausprosessia, sen aikana, tai sen jälkeen. Vanhaan translakiin kirjattu hedelmättömyysvaatimus jarrutti pitkään sekä juridisen sukupuolen vahvistamista että biologisten lasten saantia. Sukupuolen korjaushoitojen yhteydessä julkinen terveydenhuolto tarjoaa yhä järjestelmällisemmin mahdollisuutta omien sukusolujen tallettamiseen. Kaikki henkilöt, joilla on oletettavasti toimiva kohtu, voivat hakeutua sekä julkisiin että yksityisiin hedelmöityshoitoihin joko itsellisinä tai pariskuntana, puolison sukupuolesta tai transtaustasta riippumatta. Sukupuolenkorjausprosessin aikana hormonihoidot voidaan keskeyttää, jotta sukusolujen tuotanto käynnistyisi uudelleen. Tauon pituudeksi tulee yleisemmin 1–2 vuotta.
Myytti 3: On parempi, että vanhempi pitää transsukupuolisuuden omana tietonaan
Lapsi aistii aikuisten salaisuudet herkästi. Lapsen mieli on minäkeskeinen: jos salaisuudet aiheuttavat tulehtuneen ja piilottelevan ilmapiirin tai vanhemmille väsymystä ja turhautumista, lapsi kääntää ne helposti omaksi syykseen, jos ei tiedä ilmapiirin ja käytöksen todellista alkuperää. Siksi vanhemman sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta on hyvä puhua lapsen kanssa heidän kehitystasonsa mukaisesti mahdollisimman aikaisin.
Myytti 4: Lapsi menee vain sekaisin, jos vanhempi tulee kaapista transsukupuolisena
Myytti olettaa, ettei lapsi pystyisi ymmärtämään transsukupuolisuutta. Todellisuudessa lapset ovat usein joustavia ja sopeutuvia muutoksiin, kunhan he saavat riittävästi tukea ja tietoa kysymystensä tueksi. Lapsi saattaakin kohauttaa olkaansa ja kysyä ”Aha, mitä sitten?”, kun taas toinen kaipaa enemmän keskustelua aiheesta. Vanhemman oma asenne ja suhtautuminen tarjoavat lapselle mallin asian kohtaamiselle: lapsi voi oppia vanhemmaltaan, että sukupuoli on monimuotoinen ja joustava asia, joka ei riipu vain ulkonäöstä tai kehosta. Kaikenikäisille lapsille tärkeintä on tieto, ettei vanhemman ja lapsen välinen suhde, rakkaus tai perheen arki muutu, vaikka vanhempi elää avoimesti omana itsenään.
Kirjoittajat ovat Sateenkaariperheet ry:n asiantuntijoita. Sateenkaariperheet ry tarjoaa maksutta luettavan ja tilattavan Opas sukupuolivähemmistöihin kuuluville vanhemmille ja vanhemmuudesta haaveileville yhdistyksen sivuilta.
Mikä Transvanhemman päivä? Transvanhemman päivää (Trans Parent Day) on vietetty vuodesta 2009 lähtien marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Tänä vuonna päivää vietetään 5.11. Osa juhlii päivää isän- tai äitienpäivän tapaan tai näistä täysin erillisenä, transtaustaisten vanhempien näkyvyyttä lisäävänä teemapäivänä.
