Kirja-arvostelu: Mira Eskelisen ’Aavistus’ on saarnaamaton manifesti
Kuva: Kustantamo S&S
Mira Eskelisen esikoinen ”Aavistus” on normista poikkeava, helppolukuinen ja henkilökohtainen kertomus itsensä hyväksymisestä, itsensä terveellisestä rakastamisesta sekä transition monimutkaisuudesta. Eskelinen ei kirjassaan kiertele tai kaartele, vaan tarjoilee lukijoille sivuja itsestään kääntelevän, kirjan maailmaan upottavan matkan kohti itsensä hyväksymistä.
Mira Aurelia Eskelinen on paljon kaikkea: drag taiteilija, kirjailija, koomikko, esiintyjä ja aktivisti, mutta ’Aavistus’ esikoiskirjassaan hän on ensisijaisesti Mira; transsukupuolinen nainen, joka kutsuu mukaan seuraamaan kasvutarinaansa. Vaikka transsukupuolisuudesta ja itsensä löytämisesti on kirjoitettu kattavasti monilla eri kielillä, on ’Aavistus’ kuitenkin omaa luokkaansa suomenkielisenä ja täysin omalla äänellään kirjoitettuna teoksena. Ensimmäisten sivujen jälkeen kirjaa ei malta laskea alas, sillä Eskelisen teksti soljuu luontevasti ja jokaisen aukeaman takaa löytyy uusi, yllättävä käänne. Kun transtaustaiselle lukijalle sivuilta löytyy toistuvasti uusia oivalluksia voi vain toivoa, että efekti olisi moninkertainen cissukupuoliselle lukijalle.
Eskelisen kirjoitustyyli on hyvin tarinallinen ja omalaatuinen. Eskelinen ei kirjassaan sorru yleiseen omaelämäkertojen virheeseen, jossa siirrytään listaamaan tapahtumia tarinan kertomisen sijaan. ’Aavistus’ saa lukijan matkustamaan itse osaksi naamiaisia leikittelemään sukupuolella ja sairaalaan odottamaan leikkauksen lopputulosta. Kirjaa ei selvästi ole tarkoitettu opetusmateriaaliksi tai valistamiseen, mutta se avaa kuitenkin monia transsukupuolisuuteen liittyviä, suurelta yleisöltä piiloon jääneitä asioita tavalla, joka on omiaan avaamaan silmiä positiivisin tavoin.
’Aavistus’ on lukunautinto ensimmäiseltä sivulta viimeiseen sanaan ja tästä on kiittäminen Eskelisen kaunista kädenjälkeä sekä uniikkia ääntä, jolla Eskelinen tarjoilee tarinansa lukijoiden eteen. Lukiessani kirjaa en pysty olemaan tekemättä vertailua Against Me! -yhtyeen laulajan, myös transsukupuolisen naisen Laura Jane Gracen ’Tr*nny’ -omaelämäkertaan. Kummassakin sukupuolta käsitellään laajasti, mutta osana muuta tarinaa ja viittaukset transprosessiin, kaapista tuloon, sosiaalisiin muutoksiin ja niin edelleen esiintyvät tekstissä luonnollisesti eikä sisältö vaikuta saarnaamiselta.
Saarnaamattomuus onkin Eskelisen teoksen vahvimpia puolia. Eskelinen osoittaa, että transaiheista voi kirjoittaa manifestimaisesti, sensitiivisesti ja rautaisella osaamisella, ilman että lopputulos vaikuttaa sormi pystyssä kirjoitetulta syytteeltä lukijaansa kohtaan. Voi vain toivoa, että Eskelinen jatkaa valitsemallaan tyylillä myös tulevaisuudessa eikä ’Aavistus’ jää kirjailijan ainoaksi tuotokseksi.