Nimona on hauska, riemastuttava, kaunis ja sydäntä särkevän aito elokuva ulkopuolisuudesta
ND Stevensonin sarjakuvaan perustuva Nimona on esimerkillinen adaptaatio, joka onnistuu löytämään alkuperäisteoksen ydinteemat, ihmissuhteet ja ideat. Lopputuloksena on pidättelemätön tarina ulkopuolisuudesta.
Jokaisella on se yksi tarina, josta he pitävät kynsin ja hampain kiinni – Merkkiteos, joka on jäänyt asumaan sydämeen niin tiukasti, että kun kuulet idean teoksen sovituksesta, et tiedä oletko enemmän peloissasi kuin innoissasi. Minulle tämä on ND Stevensonin (She-Ra and the Princesses of Power) sarjakuvaromaani Nimona, riemastuttava fantasiatarina ritareista, valtakunnasta ja nuoresta tytöstä nimeltä Nimona. Alun perin Tumblr -sivustolla vuosina 2012–2014 julkaistu verkkosarjakuva kasvoi hassutelusta isompiin ja syvempiin mittasuhteisiin, käsitellen yhteiskunnallisia teemoja kuten ulkopuolisuutta ja yhteiskunnan hyväksymään väkivaltaa. Nimonan matka valkokankaalle alkoi jo vuonna 2015 Foxin hankkiessa oikeudet, ja antaen työn BlueSky -animaatiostudiolle. Tuotantohelvetissä lojunut projekti veny ja venyi ja alkoi hiljalleen valmistua. Kun myöhemmin Disney osti Foxin ja sulki BlueSky studion, ja vaikutti siltä, että projekti olisi kuollut. Myöhemmin nimettömänä pysyvät BlueSkyn työntekijät sanoivat Insiderin mukaan, että tarinan queer-sisältö esti Disneyn johtoporrasta jatkamasta projektia. Onneksi Annapurna Pictures otti projektin haltuunsa, ja nyt Netflix on julkaissut Nimonan vuosien säätämisen jälkeen. Onnekseni voin todeta, että odotus kannatti.
Ballister (Riz Ahmed) on nuori ritari matkalla kunniaan, kunnes hänet lavastetaan valtakunnan kuningattaren murhasta. Perässä on ritareita kouluttavan Instituutin johtaja (Frances Conroy) sekä Ballisterin rakkauden kohde Ambrosius (Eugene Lee Yang), ja Ballister koittaa kaikin keinoin puhdistaa maineensa ja palata takaisin ritarin asemaan. Pian Ballister saa apulaisen tehtävälleen: kaoottisen ja kaikin puolin arvaamattoman muodonmuuttajan nimeltä Nimona (Chloë Grace Moretz). Ballister ja Nimona ovat molemmat hylkiöitä, ja Ballister haluaa todistaa olevansa parempi. Onko tällainen mahdollista yhteiskunnassa, joka on opetettu vihaamaan hirviöitä?
Nimona-elokuva on hyvin erilainen kuin alkuperäinen sarjakuva, enkä aio vertailla näitä tai nostaa esiin eroja teosten välillä. Sarjakuva on melkein 300 sivua pitkä ja elokuva kestää alle kaksi tuntia, muutos on luonnollista ja elokuva säilyttää merkitykselliset asiat suhteellisen monimutkaisesta tarinasta: ihmisuhteet ja teemat. Ballister, Ambrosius ja Nimona sekä heidän väliset suhteensa ovat sarjakuvan ydin, ja elokuva pitää tästä kiinni esimerkillisesti. Samalla se tuo sarjakuvassa enemmän alatekstissä olevia teemoja (Ballisterin ja Ambrosiuksen rakkaus toisiaan kohtaan) eturiviin. Katsojalle ei jää epäselväksi, että nämä kaksi miestä rakastavat toisiaan syvästi, ja Ballisterin lavastaminen ja petoksen molemmin puolinen tunne koettelee tätä rakkautta. Fyysiset haavat eivät satuta yhtä paljoa Ballisteria ja Ambrosiusta kuin toisen luottamuksen menetys. Tämä sitoutuu myös elokuvan yhteiskunnallisiin teemoihin, joista paras esimerkki on Nimona itse.
Nimona on transallegoria. Tätä elokuvaa on mahdoton tulkita muilla tavoin. Nimona on allegoria transihmisille, joita cisnormatiivinen yhteiskunta pitää friikkeinä, ulkopuolisina, hirviöinä. Nimonan voi nähdä myös binäärin ulkopuolella olevana, sukupuoleltaan fluidina hahmona joka fantasiassa usein liittyykin muodonmuuttajien ideaan, joskus hyvin kömpelösti. Nimonan tapauksessa kuitenkin kyse ei ole vain jostain satunnaisesta supervoimasta, vaan siitä kuka Nimona pohjimmiltaan on. Nimona on muodomuuttaja, joka on elänyt yksin ties kuinka kauan, ja hän lyöttäytyy Ballisterin seuraan, koska näkee tässä vihdoinkin kaltaisensa ulkopuolisen. Keskustelut Ballisterin ja Nimonan välillä tämän muodonmuuttamisesta peilaavat cisihmisten kysymyksiä transihmisille, ja niiden toiseuttavaa vaikutusta. Ballister kysyy toistuvasti mikä Nimona on, ja tämän vastaus on yksinkertainen: “Nimona”. Nimona haluaa tulla nähdyksi omana itsenään. Nimona puhuu muodonmuuttamisesta vapauttavana kokemuksena, samalta kuin lentäisi, ja jos hän pysyy ihmisenä hän tuntee kuolevansa.
Nimonan yhteiskunta vihaa hirviöitä, ja tämä iskostetaan kaikille pienistä lapsista alkaen. Tähän ei ole mitään syytä, hirviöt eivät ole olleet ikinä uhka tälle maailmalle ja sen ihmisille, mutta propaganda ja toiseuden viha ovat silti kulttuurillisesti perinnöllistä. Kun maailma vihaa sinua, ja iskee koko ajan sinua vastaan, voi ainoa ratkaisu tuntua tien päätökseltä. Nimona menee yllättävän synkille vesille tämän allegorian kanssa, käsitellen itsetuhoisuutta aikuisella tavalla. Ballister haluaa todistaa, että syyllinen kuningattaren murhaan on joku muu, mutta Nimona ymmärtää, että yksi ihminen ei ole syypää maailman ongelmiin.
Tämä saa ehkä elokuvan kuulostamaan varsin ilottomalta, mutta se on kaikkea muuta. Energinen animaatio ja hyvin kirjoitetut vitsit tekevät kokonaisuudesta ilahduttavan, ja Christophe Beckin musiikit ja soundtrack sopivat tunnelmaan hienosti. Elokuvan maailma on erikoinen yhdistelmä fantasiaa ja scifiä. Samoin Nimonan muodonmuutokset ovat vauhdikkaita ja hyvin toteutettuja, tuoden monesti mieleen Dungeons & Dragons: Honor Among Thievesin vastaavan energisen muodonmuutos-toiminnan. Näyttelijät tekevät kautta linjan hyvää työtä, ja oli suuri ilo vihdoin kuulla Chloë Grace Moretz Nimonan roolissa kaikkien näiden vuosien odottamisen jälkeen.
Nimona on mestariteos, merkityksellinen ja syvällinen animaatioelokuva, jossa riittää huumoria, toimintaa ja suuria tunteita, ja se käsittelee hyvin ajankohtaisia ja tärkeitä asioita. Elokuva painottaa yhteisön ja ystävien merkitystä, ja miten yksikin ihminen sinun puolellasi voi olla tarpeeksi näkemään valon ja jatkamaan eteenpäin. Ballister näkee Nimonan omana itsenään, ja tämä kirjaimellisesti pelastaa heidän tuntemansa maailman. Tämä on äärimmäisen tärkeä viesti näinä aikoina, ja Nimona on tärkeä elokuva jonka jokaisen kuuluisi katsoa.
Nimona on nähtävissä Netflix -suoratoistopalvelussa.
