Kolumni: Hämähäkkinaisen salainen identiteetti ja transallegoria Spider-Man: Across the Spider-Verse -elokuvassa

Supersankarit käyttävät salaista identiteettiä suojellakseen läheisiään ja rakkaimpiaan pahiksilta. Mutta mitä jos salainen identiteetti on olemassa siksi, että se suojelee sinua omalta perheeltäsi? Kolumnissa Kehrääjän kulttuurin vastuutoimittaja Aasa käsittelee Spider-Man: Across the Spider-Verse elokuvaa ja erityisesti sen toista päähahmoa, Gwen Stacya. 

Gwen Stacy on Hämähäkkimiehen, eli Peter Parkerin, alkuperäisiä romanttisia sivuhahmoja, tehden ensiesiintymisensä jo vuoden 1961 The Amazing Spider-Man #31:ssa. Gwen on kuitenkin alun perin tunnettu lähinnä kuolemastaan. Vuonna 1973 The Amazing Spider-Man lehden numerossa 121 Hämähäkkimiehen arkkivihollinen, Vihreä Menninkäinen, kidnappaa Gwenin ja heittää tämän alas sillalta, ja Hämähäkkimies epäonnistuu pelastamaan elämänsä rakkauden. Vuosikymmeniä Gwen oli Marvelin kaunein ruumis, jonka kuolemaa käytettiin lähinnä vain Peterin surun ja menetysten käsittelyyn. Myös vuoden 2014 Amazing-Spider Man 2 –elokuva toisti tämän tarinakaaren, ja tätä surua käsiteltiin vielä vuoden 2021 Hämähäkkimies -elokuvassa No Way Home. Kuitenkin vuonna 2014 Gwen Stacy sai uutta voimaa hahmona, kun Jason Latour ja Robbi Rodriquez loivat hahmon uudestaan osana Edge of Spider-Verse minisarjaa. Toisessa ulottuvuudessa Gwen Stacya puri radioaktiivinen hämähäkki, ja hänestä tuli supersankari nimeltä Ghost Spider, josta käytetään yleisemmin nimitystä Spider-Gwen. 

Spider-Gwenistä tuli välittömästi suosikki fanien keskuudessa, ja hän sai pian omalla nimellänsä kulkevan sarjakuvan, joka saavutti myös suuren suosion. Gwen Stacyn uudelleensyntyminen sankarina ikuisen uhrin sijaan oli itsessään vallankumouksellinen konsepti, joka vastustaa supersankarigenren helmasyntiä, jossa tyttöstävät ja vaimot kuolevat jotta miehiset sankarit voivat huutaa kohti taivasta tuskissaan. Spider-Gwen teki siirtymän elokuviin vuonna 2018 kriitikoiden ja yleisön rakastamassa Spider-Man: Into the Spider-Versessa, jossa häntä ääninäytteli Hailee Steinfeld. Spider-Gwen oli tuossa elokuvassa toisen ulottuvuuden Hämähäkkinainen (kuinka monta titteliä yhdellä sankarilla voi olla), jonka Peter Parker kuoli tämän käsivarsille. Spider-Gwenillä ja tuon elokuvan uudella Hämähäkkimiehellä, nuorella Miles Moralesilla, on hieman romanttista kemiaa, mutta Gwenin kokemukset olivat tehneet hänestä sisäänpän kääntyvän ja vastahakoisen luomaan uusia ihmissuhteita. Ystävyys kuitenkin syntyy, mutta heidän välissään on silti ulottuvuuksien mittainen kuilu.

Kuluvana vuonna julkaistussa jatko-osassa, Across the Spider-Versessa, Gwen on jälleen tärkeässä roolissa Milesin ainoana ystävänä, joka tulee tapaamaan häntä löydettyään kokonaisen maailman täynnä Hämähäkki-sankareita. Sosiaalisessa mediassa keskustelu on kuitenkin pyörinyt erityisesti Gwenin identiteetin ympärillä. Twitteristä käyntiin lähteneissä ketjuissa puhuttiin siitä, miten elokuvan värimaailma, teemat ja pienet yksityiskohdat suorastaan tuntuivat huutavan samaa asiaa: Gwen Stacy on transnainen. 

Across the Spider-Versessä jokaisella hahmolla on oma värimaailmansa, joka heijastuu hahmojen koti-ulottuvuuksien värimaailmassa. Spider-Gwenin ulottuvuuden estetiikka on värien riemuvoitto, jossa vesivärimäiset, liukuvat värit vaihtavat paikkaa ja pigmenttiä hetkessä. Usein näissä toistuvat värit ovat Spider-Gwenin supersankariasussakin näkyvät sininen, vaaleanpunainen ja valkoinen. Gwen käytännössä ui translipun väreissä kohtauksesta toiseen, ja tämä värimaailma toistuu välillä myös hänen hiuksissaan. Yksityiskohdissa Gwenin huoneen seinällä on “protect trans kids” -juliste, ja hänen isällään, ylikomisario George Stacylla, on translippu-rintanappi. Kaikki nämä ovat visuaalisia vihjeitä Gwenin mahdolliselle transidentiteetille. 

Tärkein tekijä nousee kuitenkin elokuvan käsittelemistä teemoista, ja erityisesti Spider-Gwenin hahmon kehityksestä. Hänen maailmansa Peter Parkerinsa kuoltua muut, mukaan lukien Gwenin oma isä, luulevat Hämähäkkinaisen tappaneen Peterin. Gwen on oman ulottuuvutensa etsityin nainen, ja karkaa yhdessä toisista ulottuuvuksista (elokuvassa on paljon ulottuvuuksia) tulleiden hämähäkkisankarien, Miguel O’Haran ja Jess Drewn’n, kanssa pois kotoaan. Täältä hän löytää itselleen uuden perheen, joka hyväksyy hänet. 

Gwen Stacy kantaa sisällään salaisuutta, jota ei uskalla kertoa perheelleen, ja saa hyväksyntää ja jopa rakkautta uudesta perheestä. Salainen identiteetti ei ole olemassa siksi, että Gwen haluaisi vain suojella isäänsä, vaan koska hän haluaa suojella itseään. Transallegoriana tämä on vahva ja teemoja tunteville (mahdollisesti omakohtaisesti) suorastaan ilmiselvä. Itse löysin elokuvasta vielä yhden elementin, josta en ole kuullut puhuttavan paljoa: Miguel O’Haran mielestä Gwenin mukaan ottaminen Hämähäkkimiesten yhteisöön oli virhe, koska hän on erilainen. Pinnalla tämä on viittaus siihen, että hän on Gwen Stacy, jonka kohtalo on kuolla Hämähäkkimiehen vuoksi. Pinnan alla tämän voi nähdä yhteisön sisäisenä hylkäämisenä, jossa Gwen Stacy on “mukana”, mutta tuki on vain pinnallista. 

Tämä allegoria voi tietysti olla tahaton, mutta en itse usko tähän. Värimaailma, yksityiskohdat ja teemat ovat aivan liian spesifejä ja aukottomia, että tämä voisi olla täyttä sattumaa. Kukaan elokuvan työryhmästä ei ole vahvistanut tätä tulkintaa, enkä varsinaisesti odota heidän tekevän sitä. Jos ihmiset näiden valintojen takana ovat näin hyvin perillä transihmisten elämästä, uskoisin heidän myös tietävän, että on helpompaa luottaa allegoriaan kuin tapella studiopamppujen kanssa konkreettisesti kaapista ulkona olevan transhahmon mukaanotosta. Allegoria ei ole huonoa representaatiota, ja sillä on erittäin iso merkitys niille, jotka eivät ole vielä itse ulkona kaapista: transfobiset perheet voivat viedä lapsensa katsomaan Across the Spider-Versea, jolloin kaapissa olevat perheenjäsenet saavat nähdä itsensä ja tuttuja kokemuksia tunnetun ja rakastetun supersankarin elämässä. Samaa teemaa näkyy myös Miles Moralesissa, joka kamppailee oman salaisen identiteetin kanssa, ja yritykset kertoa vanhemmille kuka hän oikeasti on ovat hyvin vahvasti verrattavissa kehenkä tahansa seksuaali- tai sukupuolivähemmistön jäseneen painimassa kaapista tulon kanssa. 

Kantava teema Into the Spider-Versessa on se, että kuka tahansa voi pitää naamiota, eli kuka tahansa voi olla Hämähäkkimies. Tuossa elokuvassa fokuksena oli Miles Morales ja hänen asemansa afroamerikkalaisena nuorena Yhdysvalloissa. Across the Spider-Versessä Hämähäkkisankareita puskee ovista ja ikkunoista, jokaisen ollessa oma uniikki yksilönsä: Pavit, Hobie, Jess, Miles ja monet muut esittävät sen, miten kuka tahansa voi olla sankari. Maailmassa, jossa kaikki tyrannosauruksista animoituihin possuihin voi olla sankareita, miksi transnainen olisi mitenkään poikkeuksellinen tai erikoinen? Silti se tuntuu siltä. Transsukupuolisia supersankareita on, mutta Gwen Stacy ei olekkaan kuka tahansa viittasankari. Spider-Gwenin olemassaolo on itsessään patriarkaalisen ja misogyynisen supersankariviihteen perinteen edessä vallankumouksellinen, ja hänen mahdollinen trans-identiteettinsä rakentaa tämän perinteen päälle. Kuka tahansa voi olla sankari, kuka tahansa voi olla Hämähäkkimies, ja Spider-Gwen on esimerkki siitä, että tällä teesillä ei ole rajoituksia tai muureja. Nerdistin haastattelussa Across the Spider-Versen ohjaaja Justin K. Thompson totesi seuraavasti:

“If Spider-man is a character who’s owned by the entire world, then the entire world should be represented in that character.” Suomeksi: “Jos Hämähäkkimies on koko mailman omistama hahmo, koko maailman kuuluisi olla representoituna hahmossa.”

Spider-Gwen on meidän sankarimme.