Uudet transihmisten hoitoja koskevat suositukset kritiikin kohteena

Uudet transihmisten hoitoja koskevat suositukset kritiikin kohteena
Photo by Zackary Drucker / The Gender Spectrum Collection.

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston suositukset sukupuolidysforian hoitoon ovat osittain kansainvälisten suositusten vastaisia ja niitä pidetään hoitoprosessia hankaloittavina.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palko on 11.6.2020 julkistanut uudet suositukset koskien sukupuolidysforian lääketieteellisiä hoitoja Suomessa. Suosituksia on julkaistu kolme, ja niistä yksi käsittelee transsukupuolisten, yksi muunsukupuolisten ja yksi alaikäisten dysforiasta kärsivien henkilöiden hoitoja. 

“Sukupuoli-identiteettiin liittyvään epäselvyyteen tulee ensivaiheessa tarjota psykososiaalista tukea oireiden vaikeusasteen ja hoidon tarpeen porrastuksen mukaisesti oman kunnan perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa.”

Palveluvalikoimaneuvoston suositus

Kansainvälisen asiantuntijajärjestö World Professional Association for Transgender Healthin eli WPATHin suositus on, että transsukupuolisten henkilöiden hoidosta vastaisivat mielenterveysalan ammattilaiset, joilla tulisi olla mielenterveysosaamisen lisäksi täydennyskoulutusta ja erillistä osaamista myös sukupuolidysforian hoidosta sekä sukupuolen moninaisuudesta. Tämä ei siis toteudu, mikäli hoitoa tai hoidon tarpeen arviointia siirretään terveyskeskuksiin tai alaikäisten potilaiden kohdalla kouluterveydenhuoltoon, kuten Palko esittää. 

Transnaisten ja transfeminiinien ihmisoikeusjärjestö Transfeminiinit ry kertoo, että järjestökentällä on jo aikaisemmin todettu terveyskeskuslääkärien osaamisen transhenkilöiden hoidon suhteen olevan paikoin todella puutteellista. Hoidon painottuminen terveyskeskuksiin lisäisi Transfeminiinien mukaan alueellista epätasa-arvoa, ja Transfeminiinit toteaa, että terveyskeskuslääkärien suhtautuminen sukupuolen moninaisuuteen vaihtelee alueittain.

Mikäli transpoliklinikalle hoitoon pääseminen edellyttää ensin hoitojaksoa oman kunnan terveydenhoidossa, pidentyy varsinaisen hoidon alkaminen huomattavasti. Palkon suosituksessa on yhtenä lääketieteellisen hoidon aloittamisen kriteereistä se, että sukupuolidysforian on pitänyt kestää vähintään kaksi vuotta, kun taas esimerkiksi Yhdysvalloissa American Psychiatric Associationin mukaan sukupuolidysforian diagnostiset kriteerit täyttyvät, kun oireilu on kestänyt vähintään kuusi kuukautta. Palkon suosituksesta ei käy ilmi, mihin monien muiden maiden käytännöistä eroava ja kansainvälisiä suosituksia pidempi odotusaika perustuu.

Muunsukupuolisten henkilöiden hoitovalikoimaa ei olla Palkon suosituksen mukaan lisäämässä. Perusteluna tälle on se, että Palkon mukaan aiheesta ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä. Ainoita lääketieteellisiä hoitoja, joita muunsukupuolisille potilaille on tarjolla, ovat siis hormonihoito ja rintakehäkirurgia, joista jälkimmäinen ainoastaan syntymässä naiseksi määriteltyjen kohdalla. Lisäksi Palko tarjoaa “yksittäisille potilaille” kasvojen alueen karvojen epilaatiohoitoa ja puheterapiaa. WPATH pitää kuitenkin myös sukuelinkirurgiaa joidenkin potilaiden kohdalla välttämättömänä tapana lievittää sukupuolidysforiaa, eikä rajaa tätä ainoastaan binäärisesti transsukupuolisiin ihmisiin.

“Ei myöskään ole tunnistettavissa tai luotavissa yksiselitteisiä ja yhteisesti hyväksyttyjä perusteita sille, miksi sukupuoleensa tyytymättömien kehoon liittyvää dysforiaa tulisi kohdella eri tavoin kuin sukupuoleensa tyytyväisten kehodysforiaa, jonka hoito on pääsääntöisesti poissuljettu palveluvalikoimasta. Miten voidaan perustella muunsukupuolisten hoitomenetelmien kuulumista palveluvalikoimaan niin että suositusta ei katsottaisi positiiviseksi erilliskohteluksi?” 

Palveluvalikoimaneuvoston suositus

Palkossa ei ole löydetty syytä sille, miksi muunsukupuoliset henkilöt tarvitsevat hoitoa sukupuolidysforiaansa. Toisaalta Palko ei esitä suosituksessaan lääketieteellisiä tai muita perusteluja sille, miksi muunsukupuoliset potilaat eivät tarvitsisi hoitoa tai hyötyisi siitä yhtä paljon kuin ne hoidettavat, jotka ovat binäärisesti transsukupuolisia (eli joko miehiä tai naisia). Palko mainitsee, että osa muunsukupuolisista potilaista on kyllä toivonut esimerkiksi sukuelinkirurgiaa, mutta tätä ei ole voitu mahdollistaa muunsukupuolisuus-diagnoosilla.

Maailman terveysjärjestö WHOn uudessa ICD-11 -tautiluokituksessa transsukupuolisuus ei ole enää mielenterveysdiagnoosien alla, vaan se siirtyy seksuaaliterveys-kategorian alaiseksi nimikkeellä “sukupuolidysforia”, eikä sukupuolidysforiaa jaotella erikseen binäärisiin ja ei-binäärisiin potilaisiin. ICD-11 otetaan käyttöön vuoden 2022 alusta, mutta WHO on julkaissut luokituksen jo vuonna 2018, jotta muutoksiin voidaan alkaa varautua. Palkon suositus on kuitenkin täysin päinvastainen, eikä huomioi ollenkaan tulevaa diagnoosien muuttumista, koska siinä hoitomuotoja edelleen määrittää se, saako potilas diagnoosin transsukupuolisuudesta vai muunsukupuolisuudesta. 

Lisäksi WPATH korostaa sitä, että transsukupuolisten henkilöiden hoidoissa tarkoituksena on nimenomaan lieventää sukupuolidysforiaa, ja WPATH tarjoaa yhtenä mahdollisena hoitovaihtoehtona tietoisen suostumuksen tai perehtyneen suostumuksen mallia (Informed Consent), josta Kehrääjä on kirjoittanut jo aiemmin. Tietoisen suostumuksen mallissa potilas saa itse päättää, mitä hoitoja haluaa, ja hoitohenkilökunnan rooli on tarjota kattavasti tietoa hoitojen hyödyistä, haitoista ja vaikutuksista. Palkon suositus taas ei ole tämän mallin mukainen, vaan suosituksissa nojataan yhä vanhakantaiseen diagnostiseen malliin, jossa mahdollisten hoitojen määrä sanellaan jatkossakin ylhäältäpäin potilaan toiveista huolimatta.

Suosituksia on kritisoitu laajalti niin järjestöjen, aktivistien kuin poliitikkojenkin tahoilta ja niitä on pidetty ihmisoikeuksia rikkovina sekä transihmisten asemaa huonontavina. Transfeminiinit ry kertoo tiedotteessaan, että järjestöjä on konsultoitu hoitosuosituksia varten, mutta järjestöjen kommentit on kuitenkin jätetty täysin huomiotta valmiissa suosituksissa. Twitterissä asiaa ovat kommentoineet muun muassa kansanedustajat Iiris Suomela ja Saara Hyrkkö sekä sukupuolivähemmistöjen asiaa ajava Trasek ry. Me muut-kollektiivi järjestää mielenosoituksen aiheen tiimoilta Helsingissä 23.6.

Kirjoittajasta

Yksi kommentti “Uudet transihmisten hoitoja koskevat suositukset kritiikin kohteena

Kommentointi ei ole käytössä.