Translaki paranee, mutta jääkö se silti vajaaksi?

Kuva: Gerd Altmann

Translaki. Laki, jonka käsittely tuntuu kestäneen pienen ikuisuuden ja aina se on venynyt kauemmas tulevaisuuteen. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että laki ollaan vihdoin uusimassa, sillä siitä on kirjaus hallitusohjelmassa ja lakimuutosta valmistellut työryhmäkin on saanut työnsä päätökseen. Työryhmä julkaisi raporttinsa kaikessa hiljaisuudessa saatuaan työnsä päätökseen sille annetussa määräajassa, eli 31.1.2020 mennessä.

Hallitusohjelman kirjaus oli monille pettymys, sillä suurista lupauksista ja puheista riippumatta translapset ja -nuoret jätettiin oman onnensa nojaan, itsemääräämisoikeutta ei toteutettu täysimääräisenä ja lakiin oltiin vielä lisäämässä harkinta-aika, jonka kestosta ei ollut kirjauksessa mainintaa. Hallitusohjelmassa kuitenkin luvattiin purkaa henkilötunnuksien sukupuolisidonnaisuus ja äitiys- ja isyyslait yhdistää vanhemmuuslaiksi, jotka ovat positiivisia kehityssuuntia sukupuolivähemmistöjen näkökulmasta.

Työryhmä aloitti siis työnsä siltä pohjalta, että tavoitteena oli ilmoitusluontoinen menettely, jossa kuitenkin ilmoitus pitäisi perustella, jossa olisi kirjattuna ehdoton ikäraja vastoin kansainvälisiä suosituksia ja jonka pitäisi perustua itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, mutta jossa on harkinta-aika ja perustelujen vaatimus. Ei siis mitenkään helppo tehtävänanto, kun lähes joka toinen kohta on ristiriidassa edellisen kanssa ja kun sekä vähemmistöt itse että kansainvälinen konsensus painottavat uudistusten jäävän puolitiehen.

Työryhmän raportissa on valmisteltu kolme lain uudistamistapaa, joista käytännössä vain kaksi täyttävät hallitusohjelman kirjauksen ja kolmas täyttää vain absoluuttisen minimin, jolla Suomi välttyy rikkomasta voimassa olevaa tulkintaa Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Työryhmä on, hallitusohjelmasta poiketen, perehtynyt myös alaikäisten tilanteeseen ja esittää vaihtoehtoja myös siihen, että alaikäisten juridinen sukupuolen korjaus mahdollistettaisiin. Työryhmän raportissa esitetty vaihtoehtoinen ikäraja on 15 vuotta, joka, vaikkakin huomattava parannus hallitusohjelmaan, on vieläkin kunnianhimoton ja ihmisoikeuksia loukkaava. Kuten työryhmä itse raportissaan mainitsee, esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusten, kuten Lapsen oikeuksien sopimus, ja sen tulkintojen perusteella lapsia ja nuoria tulisi kuunnella heidän oman kehitystasonsa perusteella ja heidän sukupuoltaan tulisi kunnioittaa. Tämä kunnioitus ja kuuleminen jää toteutumatta silloin, kun sukupuolen juridinen korjaus, vaikka vanhemmat tätä tukisivatkin, rajataan lain näkökulmasta mahdottomaksi. Rajaamalla alle 15-vuotiaat, tai hallituksen esityksen tavoin jopa kaikki alle 18-vuotiaat, lain soveltamisalan ulkopuolelle Suomi myös vastustaisi yleistä kehitystä transihmisten oikeuksien osalta, joka ei sovi hyvin Suomen itsestään rakentamaan imagoon ihmisoikeuksien edelläkävijänä. Esimerkiksi Norjan vastaavassa lainsäädännössä korjaus on mahdollistettu iästä riippumatta, mutta menettelytavoissa on eroja eri ikäryhmien kohdalla. Samoin Islannin uudessa translaissa alaikäisille on sallittu mahdollisuus korjata juridinen sukupuolensa vanhempiensa luvalla.

Raportissa esitellyistä vaihtoehdoista yksi, niin sanottu ”suppea malli”, poistaisi vain lisääntymiskyvyttömyyskriteerin translaista, jättäen kaiken muun entiselleen. Tämä ei kuitenkaan vastaa transihmisten, ihmisoikeusjärjestöjen, kansainvälisen konsensuksen tai edes hallitusohjelman näkemystä, joten tätä vaihtoehtoa tuskin tullaan käsittelemään sen kattavammin. Muut kaksi vaihtoehtoa poikkeavat toisistaan pääosin siten, että toinen vaihtoehto perustuu hakemukseen, toinen ilmoitusluontoisuuteen. Vaikutuksiltaan muuhun lainsäädäntöön ne ovat pitkälti samanlaiset, joskin ilmoitusluontoisuus on byrokraattisesti kevyempi kuin hakemusperusteisuus.

Harkinta-ajan osalta työryhmä kävi läpi kattavan kartoituksen muiden maiden lainsäädännöstä sekä siitä, mitä harkinta-ajalla yleisesti tavoitellaan. Työryhmän mukaan tavoitteena voisi olla se, että vältytään impulsiivisilta päätöksiltä ja varmistutaan siitä, että hakija on varma päätöksestään. Työryhmä esittää raportissaan yhdeksi vaihtoehdoksi Norjan mallia, jossa hakemuksen jälkeen toimitetaan postitse tietopaketti muutoksista ja tähän kuluneen ajan, keskimäärin muutaman viikon, jälkeen hakija voi käydä vahvistamassa hakemuksensa, jonka jälkeen hänen juridinen sukupuolensa korjataan. Vaihtoehtoisesti työryhmä kuvailee mallia, jossa harkinta-ajan kesto on ennalta päätetty, esimerkiksi joitain kuukausia. Työryhmä tunnistaa raportissaan, että harkinta-ajan voidaan katsoa loukkaavan itsemääräämisoikeutta, jota se tosiasiassa loukkaakin.

Seuraavien viikkojen aikana on odotettavissa järjestöjen sekä aktiivien reaktioita ja kannanottoja työryhmän raporttiin, jonka lisäksi on odotettavissa myös aiheesta käytävän julkisen keskustelun vilkastumista. Kehrääjä tulee uutisoimaan aiheesta kattavasti monelta eri kannalta, kuten esimerkiksi järjestöjen näkemysten sekä lain vaikutusten arvioinnin osalta.

Työryhmän raportissa on itse translain lisäksi käsitelty myös intersukupuolisten henkilöiden asemaa sekä kolmannen juridisen sukupuolen tuloa ja näihin tullaan palaamaan myös Kehrääjässä, mutta täysin omina aiheinaan.

Kirjoittaja