Ei suuria mullistuksia: Kehrääjä selvitti translain uudistuksen vaikutuksia arkeen

Mediassa, erityisesti sosiaalisessa mediassa, käydään paljon keskustelua siitä, mihin translain uudistus tosiasiassa vaikuttaisi. Kehrääjä selvitti asiaa yhteiskunnan eri aloilla.

Kuvituskuva: StartupStockPhotos

Suomen voimassa oleva translaki on vuodelta 2002 ja siihen on esitetty tehtäväksi muutoksia kampanjoiden, puolueiden, ihmisoikeusaktivistien sekä ihmisoikeuksiin perehtyneiden asiantuntijoiden toimesta. Erityisen kriittisenä on pidetty voimassa olevan lain hedelmättömyysvaatimusta, jota vastaavan menettelytavan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuin katsoi olevan ihmisoikeuksien vastainen vuonna 2017 tekemässään päätöksessä. Tämän lisäksi muutoksia on esitetty lääketieteellisen ja juridisen prosessin irrottamiseksi toisistaan, laissa olevien ikärajojen alentamiseksi tai poistamiseksi sekä prosessin perustamiseksi itsemäärittelyoikeudelliseksi. Yhteiskunnallinen keskustelu translaista on ollut monipuolista, mutta se on myös sisältänyt paljon tulkintoja, jotka ovat joko täysin virheellisiä tai perustuvat oletuksiin, joille ei ole olemassa perusteluja.

Vaikutukset sukupuolitettuihin tiloihin

Sukupuolen korjauksen muuttamisen ilmoitusperusteiseksi on joissain yhteyksissä väitetty vaikuttavan siihen, kuka saa käyttää mitäkin sukupuolitettua tilaa. Tämä ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen asia, kuten tasa-arvovaltuutetun lausunnoista käy ilmi. Kehrääjälle toimittamassaan lausunnossa tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara toteaa, että tasa-arvovaltuutetulla ei ole yleistä, kaikkiin tilanteisiin sopivaa ohjetta esimerkiksi siitä, mitä wc-, puku- ja peseytymistilaa sukupuolivähemmistöön kuuluvan ihmisen tulisi missäkin tilanteessa käyttää.

– Transihmisten tilanteet sekä sukupuolitetut tilat ja niiden tarkoitus ovat erilaisia. Sen vuoksi tarvitaan usein tapauskohtaista harkintaa parhaan ja syrjimättömän toimintatavan löytämiseksi. Juridinen sukupuoli ei sinänsä ole aina asian arvioinnissa ratkaiseva tekijä, lausunnossa todetaan.

Lausunnossa todetaan myös, että tasa-arvovaltuutettu on suositellut yhdeksi keinoksi sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamiseksi sekä syrjinnän ennalta ehkäisemiseksi sukupuolineutraalien tilojen käyttöönoton sukupuolitettujen tilojen rinnalle.

Lausunnossa viitataan myös aiempaan tasa-arvovaltuutetun lausuntoon (TAS 285/06) vuodelta 2008, jossa tasa-arvovaltuutettu on ottanut kantaa transsukupuolisten ihmisten liikuntamahdollisuuksien edistämisen puolesta. Lausunnosta käy ilmi, että tasa-arvovaltuutettu on jo vuodesta 2008 alkaen kannustanut intimiteettisuojien hankintaan, josta hyötyvät tasa-arvovaltuutetun lausunnon mukaan sekä trans- että cis-sukupuoliset ihmiset.

Tasa-arvovaltuutettu ei ota ennakoiden kantaa siihen, miten mahdolliset translakiin tulevat muutokset vaikuttavat syrjintäpykälien tulkintaan. Ei ole kuitenkaan lähtökohtaisesti perusteltua olettaa, että tälläkin hetkellä voimassa oleva oikeus tilannekohtaiseen harkintaan poistuisi lakiuudistuksen myötä.

Lisääntymiskyvyttömyyspykälä

Translain tunnetuin ongelmakohta on niin sanottu pakkosterilisaatio, eli lain pykälä, joka vaatii transsukupuolisen henkilön todistamaan hedelmättömyytensä osana juridisen sukupuolen korjausprosessia. Tämän pykälän muuttamisen osalta Suomea sitoo Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätös, jonka mukaan vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä loukkaa Euroopan ihmisoikeusjulistuksen 8 §, joka koskee oikeutta yksityisyyteen ja perhe-elämään, ja on täten välittömästi poistettava lainsäädännöstä. Tämän lisäksi useat tahot, kuten YKn naisten syrjinnän vastaisen yleissopimuksen toteutumista valvova CEDAW sekä Euroopan komissio, ovat vaatineet Suomea korjaamaan tämän osan tranlaista.

Aihetta koskevassa yhteiskunnallisessa keskustelussa on ollut puutteita sen ymmärtämisessä, mitä pykälä käytännössä tarkoittaa. Kehrääjä kysyi aiheesta sekä Tampereen yliopistollisen keskussairaalan (TAYS) että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) vastaavilta henkilöiltä, kartoittaen erityisesti sitä, mitä hyväksytään näytöksi hedelmättömyydestä.

Sekä TAYSsin että HUSsin vastaavat henkilöt kertoivat, että transmiehillä hormonikierukka voidaan katsoa riittäväksi osoitukseksi hedelmättömyydestä. HUSin vastauksen mukaan hormonikierukka katsotaan riittäväksi, TAYSin vastauksessa taas painotetaan lääkärikohtaisuutta, mutta myönnetään kierukkaan perustuvan hedelmättömyyslausunnon olevan yksi mahdollinen tulkinta lain vaatimuksista.

TAYSin vastauksessa kerrotaan, että kyseistä pykälää on tulkittu ”laveasti” viime vuosina ja tulkinnan olevan riippuvainen täysin lausunnon kirjoittavasta lääkäristä. Vastauksen toimittanut lääkäri kuitenkin kertoo, että saadakseen hänen allekirjoittamansa todistuksen hedelmättömyydestä on henkilön tullut saada vähintään jonkinlaista hoitoa, joka vaikuttaa hedelmällisyyteen, ennen kuin hän on valmis allekirjoittamaan todistuksen oman ”kunniansa ja omantuntonsa kautta”. Tällaisista hoidoista esimerkkeinä hän mainitsee hormonihoidot sekä kirurgiset hoidot. TAYSin kommentissa huomautetaan myös siitä, että prosessin yhteydessä on mahdollista säilyttää geneettistä materiaalia siinä tapauksessa, että hoidettavalla on korkeintaan yksi lapsi ja että hänen voidaan iältään katsoa olevan hedelmällinen.

Vaikutukset hoitoihin

Yleinen keskustelunaihe translain ympärillä ovat myös sukupuolen korjaushoidot, erityisesti niiden saatavuus, kattavuus sekä niihin pääsyn haasteet. Nykyisessä järjestelyssä hoidot voidaan aloittaa transsukupuolisuus-diagnoosin asettamisen jälkeen, jota ennen järjestetään tutkimusjakso, joka kestää useita kuukausia, joskus jopa vuosia. 

Toisin kuin yhteiskunnallisesta keskustelusta aiheen ympärillä voisi päätellä, translaki ei kuitenkaan säätele hoitoja juuri laisinkaan. Ainoa hoitoihin liittyvä pykälä translaissa on edellä mainittu hedelmättömyyspykälä, joka voidaan saavuttaa esimerkiksi hormonikorvaushoidolla tai muilla sukupuolen korjausprosessin toimenpiteillä. Täten järjestöjen, puolueiden tai hallitusohjelmaan kirjatun lain uudistamisesityksistä yksikään ei vaikuttaisi itse hoitojärjestelmään muutoin, kuin poistamalla vaatimuksen lisääntymiskyvyttömyydestä ja siten paineen suostua joihinkin hoitomuotoihin.

Sukupuolivähemmistöjä edustava Trasek ry sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeusjärjestö Seta ry ovat aiemmin lausuneet aiheesta osana Translaki-kampanjaa, painottaen nykyisen pykälän hoitopolkuun kohdistamaa ohjaavaa vaikutusta.

– Amnesty Internationalin raportissa The State Decides Who I am (2014) suomalaiset transihmiset kertovat, miten he ovat jälkeenpäin katuneet suostumistaan hormonihoitoihin, joita eivät kokeneet itse tarvitsevansa, mutta joihin taipuivat saadakseen juridisen sukupuolensa korjattua. Tällaiseen valintaan pakottaminen epäsuorastikin on loukkaus henkilön fyysistä ja psyykkistä itsemääräämisoikeutta kohtaan, järjestöt toteavat kannanotossaan.

Vaikutukset urheiluun

Kehrääjä pyysi kommenttia aiheeseen myös urheilujärjestöiltä, mutta julkaisuhetkeen mennessä vastauksia ei ollut vielä saatu. Yleisesti voidaan todeta, että lakimuutosta edeltävänä aikanakaan urheilun sukupuolitettuja sarjoja ei ole jaettu puhtaasti juridisen sukupuolen perusteella ja urheilujärjestöt yleensä nojaavat kansainvälisiin standardeihin silloin, kun määritellään transurheilijoiden oikeutta osallistua sukupuolelleen tarkoitettuun sarjaan.

Tällä hetkellä voimassa olevien yleisimpien standardien mukaan transtaustaisten naisten tulee säilyttää testosteronin tasonsa tietyllä tasolla 12 kuukautta saadakseen oikeuden kilpailla naisten sarjassa. Transtaustaisten miesten oikeutta kilpailla miesten sarjassa ei ole rajoitettu.

Ikärajan muutosten vaikutukset muihin prosessin osiin

Järjestöt, kuten muun muassa Seta, Mannerheimin lastensuojeluliitto, Ihmisoikeusliitto, Amnesty International ja Väestöliitto, ovat esittäneet lain uudistamisen yhteyteen vaatimuksen juridisen sukupuolen korjaamisen mahdollistamisesta myös alaikäisille. Järjestöt ovat allekirjoittaneet Translaki-kampanjan tavoitteet, joista yksi on sukupuolen juridisen korjauksen ikärajojen poistaminen. Hallitusohjelmaan kirjatussa translain uudistamislinjauksessa esitetään kuitenkin ikärajan säilyttämistä täysi-ikäisyydessä.

Aihetta sivuava keskustelu usein ajautuu keskusteluksi alaikäisten medikaalisesta transitiosta, jota järjestöjen sekä useiden ihmisoikeusaktivistien esittämät muutokset eivät kuitenkaan koske. Translaki-kampanja esittää juridisen ja medikaalisen sukupuolen korjauksen irroittamista toisistaan, joka sisältyy myös hallitusohjelman esitykseen. Tällöin hallitusohjelman mukaisesti uudistettava translaki tulee säätelemään vain hallinnollista merkintää, ei lääketieteellisiä toimenpiteitä. Juridisen sukupuolen korjauksen katsotaan usein olevan osa sosiaalista transitiota, jossa translapsi tai -nuori muun muassa korjaa nimensä sukupuolensa mukaiseksi sekä osallistuu hänelle sukupuolitettuihin toimintoihin. Tutkimusten perusteella sosiaalisella transitiolla on huomattavia positiivisia vaikutuksia translasten ja -nuorten mielenterveyteen.

Nykytilanne alaikäisten transsukupuolisten henkilöiden kohdalla on, että heidän on mahdollista saada hoitoa avukseen osana medikaalista transitiota, mutta he eivät pysty korjaamaan juridista sukupuoltaan. Sukupuolen korjaushoidot ovat olleet Suomessa alaikäisten saatavilla vuodesta 2011 alkaen, mutta kirurgisia hoitoja ei alaikäisille tarjota. Transnuoret ja heidän perheensä kertovat kuitenkin, että hoitoihin on tällä hetkellä erittäin vaikeaa päästä ja tutkimusprosessiin ei edes oteta kaikkein nuorimpia, toisin kuin kansainvälisissä hoitosuosituksissa suositellaan. Järjestöt ja aktivistit ovat kritisoineet hoidoista vastaavia tahoja hoitojen tarpeettoman tiukkoina pitämistään rajoituksista, mutta muutoksia esimerkiksi ikärajoihin ei ole medikaalisen transition osalta ajettu minkään kampanjan osana.

Vaikutukset rajautuvat käytännössä täysin transihmisiin

Translakiin esitetyt muutokset kohdistuvat transihmisten juridiseen asemaan ja niiden vaikutukset muihin yhteiskunnan osiin ovat välillisiä. Translakiin esitettävät muutokset ilmoitusperusteisuudesta sekä juridisen ja medikaalisen prosessin erottelusta tulevat järjestöjen mukaan mahdollistamaan entistä suuremman valinnanvapauden ja yksilölliset hoitopolut transihmisille ja lisääntymiskyvyttömyyskriteerin poisto täyttää Suomea sitovat velvollisuudet Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen osalta. Mahdollinen ikärajojen lasku tai poisto helpottaa sosiaalisen transition toteutumista, jonka positiivisista vaikutuksista on jo tutkimusnäyttöä.

Toisin kuin hetkittäin keskustelun sävystä voisi tulkita, translain vaikutukset yhteiskuntaan ovat hyvin pieniä ja uhkakuvat lähtökohtaisesti täysin perusteettomia. Selvityksestämme käykin ilmi, että maalatut uhkakuvat sukupuolitettujen tilojen avautumisesta kaikille vaikuttavat perusteettomilta, lakimuutoksilla ei tule olemaan juurikaan vaikutusta hoitoihin eivätkä juridisen sukupuolen korjausprosessiin tehtävät muutokset vaikuta urheilujärjestöjen tapaan luokitella sarjoja sukupuolen perusteella.

Kirjoittaja