Julkkis kaapissa – onko yleisöllä oikeus tietää?

Kuvituskuva: Vitaly Sacred

Kaapista tulo on prosessi, jossa LHBTIQA+ -vähemmistöön kuuluva ihminen kertoo vähemmistöstatuksestaan muille, joko julkisesti tai rajatummin. Kaapista tuloa pidetään isona asiana pääasiassa siksi, että yhteiskunta on hetero-, cis- ja allonormatiivinen, eli ihmisten oletetaan lähtökohtaisesti olevan hetero- ja alloseksuaalisia sekä cis-sukupuolisia, ellei ihminen ilmoita itse toisin.

Kaapista tulo on usein myös erittäin iso asia kaapista tulevalle, sillä näkyvästi vähemmistön jäsenenä eläminen sisältää paljon riskejä ja kaapista tulo vaatii paljon rohkeutta. Tasa-arvotyö on vielä pahasti kesken ja erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohtaama syrjintä on yhä yleistä. Tästä syystä kaapista tulemisen tavan ja sen ajankohdan tulee aina olla kaapista tulijan itsensä päättämä eikä häntä tule painostaa tähän millään tavalla. Jokainen etenee omalla tahdillaan eivätkä kaikki välttämättä tule koskaan kaapista kaikille, joka sekin on kunnioitettava ratkaisu eikä millään tavoin vähennä henkilön arvoa yhteisön jäsenenä tai oikeutusta olla osana yhteisöä. 

Joskus kuitenkin oikeus määrätä oman kaapista tulonsa ajasta ja paikasta viedään, esimerkiksi painostamisen tai kiristämisen seurauksena. Erityisesti julkisuudessa toimivien henkilöiden kohdalla paine kertoa seksuaalisuudestaan tai sukupuolestaan on erittäin kova, jota ruokkivat sekä fanien tiedonjano että median painostus, ja tämä esimerkki lisää kaapista tulemisen painetta myös niin sanottujen “tavallisten ihmisten” kohdalla.

#IamMe – NikkieTutorials otti ohjat takaisin omiin käsiinsä

Nikkie de Jager, joka tunnetaan paremmin valtavan suositun, meikkaamiseen keskittyvän Youtube-kanavansa NikkieTutorials, nimellä, tuli kaapista transtaustaisena naisena maanantaina 13.1. kanavallaan julkaistulla “I am coming out” -videolla. Videolla de Jager kertoi tienneensä sukupuolensa aivan pienestä lapsesta alkaen ja transitioituneensa jo nuorena, tehden sosiaalisen transition jo ala-asteen alkuvaiheessa ja aloittaen hormonikorvaushoidon 14 vuoden iässä. 

de Jager kertoi suunnitelleensa taustastaan kertomista pidempään, mutta hän ei ollut alunperin halunnut kertoa aiheesta vielä, vaan hän olisi halunnut kertoa siitä omilla ehdoillaan. Hänen taustastaan olivat kuitenkin saaneet vihiä ihmiset, jotka kiristivät häntä ja jotka aikoivat kertoa asiasta lehdille, joten de Jager päätti ottaa takaisin kontrollin omasta tarinastaan ja kertoa taustastaan itse, jotta kiristäjät eivät pääsisi päättämään koska ja miten asiasta kerrottaisiin. de Jager ei nimennyt kiristäjiään ja painotti, että vaikka hänen taustansa oli nyt julkista tietoa niin mikään ei muutu ja hän on “edelleen sama Nikkie”.

Reaktiot de Jagerin kaapista tuloon ovat olleet ylivoimaisen positiiviset ja kanavan tilaajamäärät ovatkin kasvaneet sadoilla tuhansilla seuraajilla päivittäin. Faniensa ja yhteisönsä lämpimän reaktion lisäksi de Jager on saanut paljon positiivista ja kannustavaa palautetta muilta tubettajilta, kosmetiikka-alan yrityksiltä, tunnetuilta meikkitaiteilijoilta, julkisuuden henkilöiltä, LHBTIQA+ -järjestöiltä ja kotimaansa Hollannin poliitikoilta, maan opetus- ja kulttuuriministeri Ingrid van Engelshovenia myöden.

Kaapin ovia yritetään kammeta auki väkisin myös Suomessa

Vaikka de Jagerin kohdalla tarinalla oli onnellinen loppu, on kaapista tulemiseen kiristäminen tai painostaminen trendi, jonka laajuudesta on syytä olla huolissaan. Erityisesti median olisi tärkeä miettiä omaa rooliaan siinä, kuinka se ylläpitää ja kannustaa kulttuuriin, jossa julkisuuden henkilöitä painostetaan tulemaan kaapista tai muutoin kertomaan yksityiselämästään julkisuudessa vastoin tahtoaan. Juorut julkisuuden henkilöiden mahdollisista parisuhteista ovat jo lähtökohtaisesti kyseenalaisia, mutta erityisen ongelmallisia niistä tulee silloin, kun niiden julkaisu pakottaa ihmisiä tulemaan kaapista ja ilmoittautumaan julkisesti vähemmistön jäseneksi.

Suomessakin on kokemusta siitä, että media pyrkii “paljastamaan” julkisuuden henkilöiden “salaisuuksia”, eli kertomaan yksityisasioista, kuten seksuaalisuudesta tai sukupuolesta, vastoin heidän tahtoaan. Esimerkkinä toimii muun muassa poptähtien Sannin ja Evelinan suhdespekulaatiot, jotka alkoivat salaa otetuista kuvista ja jatkuivat mediassa vuosia senkin jälkeen, kun oli selvää, etteivät he halunneet itse kommentoida asiaa. Toisena esimerkkinä toimii laulaja Antti Tuisku, joka on suorasanaisesti ilmoittanut, ettei halua keskustella yksityiselämästään julkisuudessa, mutta jonka ympärillä huhumyllyjä pyörii silti jatkuvasti. Helsingin Sanomien vuodelta 2017 olevassa haastattelussa Tuisku kyseenalaisti tiukkasanaisesti tapaa, jolla hänen seksuaalisuudestaan spekuloidaan:

– Kiinnostaako se ihan oikeasti? Vai onko se vain kasvanut ihmisten mielessä suureksi asiaksi, eivätkä he kestä epätietoisuutta, koska en ole siitä puhunut? Onko siitä todella tullut niin iso juttu, että joidenkin pitää kirjoittaa siitä kolumneissaan inhottavasti vihjaillen?

Median valinnat muotoilevat pelisääntöjä

Vähemmistöihin kuuluvaksi epäiltyjen julkisuuden henkilöiden jahtaaminen johtaa myös väistämättä siihen, että kynnys vaatia tietoa seksuaalisuudesta tai sukupuolesta laskee myös niin sanottujen tavallisten ihmisten kohdalla. Median näyttäessä mallia siitä, että painostaminen ulos kaapista on hyväksyttyä toimintaa, ei ole mitenkään ihmeellistä, että tämä yleistyy myös kaverisuhteissa ja perheiden sisällä. 

Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus määrittää se, missä hänen rajansa julkisen ja yksityisen välillä kulkee ja sitä tulisi kunnioittaa. Tavallisen kansan lisäksi julkisuuden henkilöt ansaitsevat oikeuden yksityiselämään, olivat he sitten enemmistön tai vähemmistön edustajia, ja sitä tulisi kunnioittaa sekä fanien että median, joista erityisesti median tulisi kantaa vastuunsa tämän rajan noudattamisesta omissa julkaisuissaan. Suhdejuoruilla saa toki liikennettä sivuilleen ja sitä saa vielä enemmän kampeamalla vähemmistön edustajan vasten tahtoaan ulos kaapista, mutta se ei ole vastuullista journalismia ja halventaa koko alaa. Jos lehdelle tarjotaan tietoa tai väitettä jonkun henkilön parisuhteista, seksuaalisuudesta tai sukupuolesta, vastuullinen teko on kieltäytyä.

Medioilla on mahdollisuus valinnoillaan ja julkaisuillaan vaikuttaa siihen, millaisia toimintatapoja yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävinä ja millaisia ei. Yksityiselämän ja yksityisten tietojen levittäminen julkisuuteen ei tulisi kuulua hyväksyttävien asioiden listalle. Ihmisillä on oikeus tietää siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, mutta kenelläkään ei ole oikeutta tietää toisen yksityiselämästä vastoin tämän tahtoa. 

Tämä tulisi pitää mielessä kaikissa toimituksissa.