Trans 101 – kaikki mitä halusit tietää transaiheista

Kuvituskuva: Evan Dennis

Vähemmistöasioista kysyminen on monelle vaikeaa, sillä pelkää muotoilevansa kysymyksensä huonosti ja siten satuttavansa ihmistä, joka ei ole tarkoitus. Tämän lisäksi monesti koetaan, että oma kysymys olisi jotenkin tyhmä, jonka takia se jää kysymättä.

Halusimme aloittaa uuden vuosikymmenen tarjoamalla vastauksia askarruttaviin kysymyksiin transsukupuolisuutta koskien. Pyysimme tätä varten kysymyksiä anonyymisti kyselylomakkeen välityksellä ja saimmekin niitä kattavasti. Kysymyksistä hieman alle kolmasosa tuli transihmisiltä tai asiasta epävarmoilta, reilusti yli kolmasosa transihmisten läheisiltä ja noin kolmasosa ihmisiltä, jotka eivät olleet transihmisiä eivätkä transihmisten läheisiä.

Vastauksien laatimiseen on osallistunut useita naisia, miehiä sekä muunsukupuolisia, joten vastaukset edustavat ison ryhmän näkemyksiä aiheista. Erityisesti haluan kiittää kaikkia yhteisön jäseniä, jotka osallistuivat vastaamiseen, sekä nuorisolääkäri Miila Halosta hänen vastauksestaan koskien seksuaaliterveyttä.

Vastaukset muodostuvat siten, että ainoastaan he, joita asia koskee, ovat vastanneet kysymyksiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että transmiesten asemaa koskeviin kysymyksiin vastaavat vain transmiehet itse. Vastaukset ovat artikkelin kirjoittajan, binäärisen transnaisen, kirjoittamia, ellei toisin ole ilmoitettu.

Kysymykset ja vastaukset ovat jaoteltuina kategorioihin, joita ovat yleiset kysymykset, terveys ja hyvinvointi, medikaalinen transitio, miesten, naisten ja muunsukupuolisten kategoriat sekä myytteihin ja syrjintään keskittyvä osio. Kysymyksiä on muotoiltu siten, että niiden tarkoitus säilyy samana, mutta samalla kysyjän tunnistamisesta tulisi mahdollisimman haastavaa.

Yleiset

Onko ok, jos sukupuolikokemus muuttuu? Pelkään, että jos lopetan hormonien käytön vaikka terveyssyistä niin päädyn transvastaisten tahojen lyömäaseeksi.

– Sukupuolikokemus voi ehdottomasti muuttua ja se on täysin normaalia sekä ok. Sukupuoli on aina ihmisen oma asia ja tarve hoidoille voi vaihdella elämäntilanteiden mukaan, jolloin hoitojen keskeyttäminen tai tauottaminen on täysin sinun päätettävissäsi oleva asia eikä kenelläkään ole oikeutta sanella mitä sinun tulisi tehdä tai jättää tekemättä. Transihmisiin vihamielisesti suhtautuvat tahot pyrkivät toki käyttämään hoidot keskeyttäneitä lyömäaseina, mutta heille ei kannata antaa valtaa päättää sinun terveydestäsi heidän luomallaan pelolla. Transyhteisössä tulee olla ja on ehdottomasti tilaa myös heille, joiden tilanne jossakin vaiheessa muuttuu, eikä omasta terveydestään huolehtiminen ja itsensä kuunteleminen ole koskaan yhteisön pettämistä

OIisiko juridisesta sukupuolimerkinnästä luopuminen hyvä vai huono asia transihmisten näkökulmasta? Vai olisiko sillä ylipäätään merkitystä?

– Mielestäni sukupuolesta luopuminen valtion tasolla – siis esimerkiksi henkilötunnuksissa ja passimerkinnöissä – on positiivinen asia transhenkilöiden kannalta. Se vähentää viranomaisten oletusarvoista väärinsukupuolittamista vähintään paperilla. Nykyinen binäärinen malli ei ota huomioon sukupuolen moninaisuutta ja binääriin kuuluvillakin transihmisillä oikean merkinnän saaminen on vaikean prosessin takana. Mikäli Suomeen otettaisiin käyttöön ns. kolmas sukupuolimerkintä, ei sekään olisi ongelmaton. Sukupuoleltaan ei-binäärisistä henkilöistä jäisi näin kattava rekisteri henkilötietoineen, mikä muodostaa turvallisuusriskin kyseisille henkilöille (J, mies)

Ovatko transihmiset yleensä sinut menneisyytensä kanssa vai halutaanko se jotenkin piilottaa?

– Tämä on hyvin yksilökohtaista, mutta pääosin transihmiset tuntuvat olevan erittäin hyvin sinut menneisyytensä kanssa eikä sitä haluta täysin piilottaa. Menneisyydestä halutaan kuitenkin usein jättää yksityiseksi dysforiaa aiheuttavat tilanteet sekä muistot, kuten esimerkiksi niin sanottu deadname, eli transitiota edellyttänyt nimi. On hyvin harvinaista että transihminen haluaisi elää siten, että hän pitää transitiota edeltävän historiansa täysin mysteerinä, mutta tämäkin on lähtökohtaisesti täysin hyväksyttävä tapa transitioitua

Olen cis-sukupuolinen, mutta sukupuolitettu kieli tuntuu epämukavalta. Tästä syystä haluaisin käyttää englanniksi itsestäni pronominia they/them, mutta mietin, onko tämä ok näin ei-sukupuolivähemmistöön kuuluvana?

– Englannissa on they-pronominia käytetty ainakin jo puoli vuosituhatta yhdestäkin ihmisestä sellaisissa yhteyksissä, joissa ihmisen sukupuoli joko ei ole tiedossa tai ei ole asian kannalta merkityksellinen. Nytkin they-pronominia esitetään ennen kaikkea sukupuolineutraaliin käyttöön. Tämä tarkoittaa, että se sopii kaikille, ei vain niille, jotka eivät koe kaksijakoista sukupuolijärjestelmää omakseen. Kannattaa silti varautua siihen, että jotkut ovat tottuneet ajattelemaan tätä nimenomaan ei-binääristen omana pronominina. (U)

Miten ymmärrät käsitteen sisäinen transfobia?

– Sisäinen transfobia, toiselta nimeltään sisäistetty transfobia, tarkoittaa transfobiaa, jota transihminen kohdistaa itseensä ja/tai toisiin transihmisiin. Se poikkeaa yleisestä transfobiasta siten, että sisäistettyä transfobiaa voi kokea vain transihminen ja kyse on syrjinnästä marginalisoitua yhteisöä kohtaan kyseisen yhteisön jäsenen toimesta 

– Sisäistetty transviha voi olla monilla syynä siihen, että medikaalista ja/tai sosiaalista transitiota pelätään tai viivästetään. Omat häpeän tunteet saattavat vahvistua entisestään, jos kohtaa ulkopuolelta tulevaa transvihaa. Jotkut sisäistettyä transvihaa kokevat saattavat myös arvottaa toisia transihmisiä esimerkiksi sen mukaan, missä vaiheessa transitiota he ovat. (L, muu)

Mikä on mielipiteesi ”sosialisoitu sukupuoleen X” -puhetavasta? Miten kuvata sukupuolittunutta kasvatusta siten, ettei tule samalla väärinsukupuolittaneeksi ihmistä?

– Ihmisen kasvatus vaikuttaa syvästi hänen omaksumiinsa käytös- ja ajatusmalleihin ja koska tytöiksi ja pojiksi määritellyt lapset kasvatetaan edelleen hyvin eri tavoilla, on mielestäni tärkeää puhua myös transihmisten kohdalla lapsena opituista sukupuolitetuista asioista. Itseeni ainakin vaikuttaa aikuisenakin huomattavasti, että minut kasvatettiin tytön rooliin, ja usein otankin esiin asioita, joita olen omaksunut vain ja ainoastaan siksi, että minua kohdeltiin tyttönä. Yleensä näissä konteksteissa puhun tyttöinä/poikina kasvatetuista tai naisiksi/miehiksi kasvatetuista. Koen, että tämä ottaa transihmisten kokemukset sukupuolitetusta kasvatuksesta huomioon väärinsukupuolittamatta, toisin kuin jos puhuisi vain tytöistä/pojista tai naisista/miehistä. Joskus jokin asia kuitenkin vaikuttaa myös aikuisiin, eli esimerkiksi transihmisiin oikean sukupuolensa edustajina. Silloin puhun esimerkiksi naisina/miehinä kohdelluista tai nais- /miesoletetuista. (Huomioi kuitenkin, että oletettu-loppuisille termeille on paljon vähemmän käyttökonteksteja kuin monet luulevat, joten ellei niiden käyttö ole varmasti hallussa, opituista käytöksistä puhuttaessa usein parempi valita kohdeltu-vaihtoehto.) (K, muu)

– Tiettyyn sukupuoleen sosialisoiminen kumpuaa nähdäkseni seksismistä ja sukupuoli stereotypioista. Ellei olisi sukupuoli stereotypioita, niin ei  olisi toiseuttavaa kohtelua sen pohjalta, mitä kuvitellaan että tytöt ja pojat on. Käytännössä tämä tekee sen, että kun ulkopuolelta tulee annettuna erilainen kohtelu kuin mihin samaistuu, niin se saa pahaa oloa aikaiseksi: näkymättömyyden tunteen ja siihen liittyvän yksinäisyyden kokemuksen vuoksi. Sen voi ajatella niin, että sitä  on poika, mutta ei tule nähdyksi osana muita poikia. Mikä on itselleni kasvattanut oloa, että olen näkymätön ja ihan yksin. Samalla kun sosiaalistetaan tiettyyn sukupuoleen, niin  käytännössä vahvistetaan käyttäytymiseen ja rooliin liittyviä sisäistettyä odotuksia. Se mitä tämä voi tehdä on se, että kun transitioituu tms. Niin jää lapsuudessa ja nuoruudessa syntymättä sosiaaliset suhteet esim. Osana poikia. Mitkä jatkuu monella läpi nuoruuden ja aikuisuuden.  Kaikkein heikoimmilla ovat muunsukupuoliset, koska käytännössä meillä edelleen kaikki jaotellaan tyttöihin ja poikiin. Stereotypioissa ei ole edes tilaa muunsukupuolisille, vaan heitä ei yksinkertaisesti edes ole olemassa. (K, mies)

Miten kysyä läheiseltä, että onko tämä trans? Voiko kysyä suoraan vai miten asian voi esittää?

– Kysyisin suoraan, onko hänen nimensä vaihtunut ja haluaako hän, että hänestä käytetään tiettyjä sukupuolittavia termejä tai niitä vältetään kokonaan. Jos kommunikoitte englanniksi, ruotsiksi tai englannin-/ruotsinkielisissä ympäristöissä, kysyisin myös hänen käyttämiään pronomineja. Lisäisin myös viestin alkuun, että tuet häntä täysin jos hän on transsukupuolinen ja haluat tietää nämä asiat nimen omaan siksi, että voisit kohdella häntä mahdollisimman hyvin. Suoraan kysyminen voi tuntua tylyltä, mutta selkeä kommunikointi toimii usein kiertelyä paremmin, varsinkin vähemmistöidentiteettejä koskevissa asioissa, joissa ei aina tiedä, kelle on turvallista tulla ulos kaapista ja kelle ei. (K, muu)

– Kannattaa miettiä, miksi sinun on tärkeää tietää toisen sukupuoli-identiteetti. Jos kyse on esimerkiksi siitä, ettet halua väärinsukupuolittaa tätä, niin ilmaise asia hänelle näin. Jos henkilön ulkonäkö on vaikka jollain tapaa muuttunut transition myötä, se voi tietysti ihmetyttää, mutta tuttusi ei ole lähtökohtaisesti kenellekään velkaa mitään selityksiä. Jos henkilö on alkanut käyttää jossakin muussa yhteydessä uutta nimeä, niin voit toki tiedustella tältä, mitä nimeä hän haluaa sinun käyttävän itsestään. Itselleni ”oletko trans” tuntuisi epäkohteliaalta töksäytykseltä, mutta täytyy muistaa, että kaikki me olemme erilaisia. Vaikka olisit itse transsukupuolinen, niin tämänkaltaiset kysymykset voivat silti olla jonkun mielestä asiattomia tai loukkaavia. Parhaiten saat asiasi ilmaistua varmasti niin, että osoitat tukea tälle tutullesi! (L, muu)

Läheiseni on löytänyt transsukupuolisuutensa, miten voin parhaiten tukea häntä? Entä jatkossa?

– Tärkein asia mitä voi transihmisen puolesta tehdä on olla läsnä ja kuunnella sekä auttaa häntä sen mukaan mitä hän itse pyytää, ei sen mitä itse kuvittelisi hänen tarvitsevan. Tämä korostuu erityisesti nuorten kohdalla, jotka tarvitsevat aikuisen joka hyväksyy heidät, rakastaa heitä ja tukee heidän sukupuoltaan. Transition tullessa ajankohtaiseksi transihmiset tarvitsevat tukea esimerkiksi väärinsukupuolittajien korjaamiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai terveydenhoito- ja sosiaalitukijärjestelmän navigoimiseen. Tärkeintä on kuitenkin aina kysyä transihmiseltä itseltään mitä tämä tahtoisi ja missä tämä kokee tarvitsevansa apua. Hyväkään tahto ei korjaa sitä, että tekee omapäisesti asioita ja sitä kautta virheitä 

Tiedostan etsiväni ”paljastavia” piirteitä ihmisestä, jos kuulen tämän olevan trans. Miten tästä pääsisi eroon?

– Tätä tapahtuu sekä transihmisille että cisväelle. Vastaan ensin siihen, miten transihmiset voivat puuttua sisäistettyyn haluun ”clockata” muita transihmisiä. En ole löytänyt tästä mitään kattavia kirjoituksia, joten vastaus pohjaa täysin omaan kokemukseeni. Yleisesti ihmiset, joilla on taipumusta etsiä näitä ”paljastavia” piirteitä toisista transihmisistä ovat sellaisia, joille ”läpimeno”, eli passing, on itsensä kohdalla hyvin tärkeää. Siksi pyrimme etsimään toisista transihmisistä näitä ”paljastavia” piirteitä, sillä haluamme häivyttää ne itseltämme. Se miksi tätä tapahtuu usein juuri elokuvien tai muun tekijän luodessa etäisyyttä itsen ja arvostelun kohteen välille on juuri se etäisyys: etäältä katsottaessa toisen arvostelu ei tunnu niin kyseenalaiselta kuin kasvotusten tehtynä. En osaa sanoa kuinka tästä pääsee eroon, mutta oletan että oman dysforian heikkeneminen transition myötä saattaa helpottaa asiaa, kuten myös se, että aina kun huomaa tekevänsä tätä niin tietoisesti selittää itselleen, että toisten ulkonäön arvostelu ei kuulu itselle. Ennen pitkään tämä jää myös alitajuntaan ja taipumus hakea näitä piirteitä todennäköisesti vähenee. Omalla kohdallani juuri tämä puuttuminen on toiminut, huomaan toki tekeväni tätä vielä toisinaan, mutta huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Kehityssuunta on siis positiivinen. Cisväellä dysforian osuus puuttuu, jolloin voi siirtyä suoraan kohtaan jossa huomauttaa tietoisesti itselleen, ettei toisen ulkonäön arvostelu kuulu minulle ja sitä kautta voi ehkä pitkällä aikavälillä vaikuttaa myös alitajuntaiseen toimintaansa

Millaista suhtautumista ja mitä tekoja toivotte cisväeltä tueksenne?

– Cisväen olisi toivottavaa puuttua rakenteellisiin ongelmiin, sillä rakenteissa valta on cis-ihmisillä transihmisten sijaan. Tästä syystä me emme voi korjata ongelmia, vain te voitte. Rakenteellisia ongelmia ovat esimerkiksi hoitojärjestelmän aliresurssointi, hoitovalikoiman puutteet, diagnoosijärjestelmän vanhakantaisuus, translain epäinhimillisyys sekä byrokraattisuus, yhteiskunnan jako binääreihin, sukupuolen ylikorostus yhteiskunnassa, translasten ja -nuorten haasteet hoitojen sekä omassa sukupuolessaan kohdatuksi tulemisen osalta sekä aikuisten transihmisten syrjintä opiskelu- ja työelämässä.

Niin sanottu ”tavallinen ihminen” ei toki voi vaikuttaa rakenteisiin, mutta hän voi vaikuttaa niiden toteutumiseen ympäristössään. Voit puuttua väärinsukupuolittamiseen työpaikalla. Voit käydä transnuoren kanssa kirjastossa tai joukkoliikennetoimistossa vaatimassa korttia oikealle nimelle. Voit tukea medikaalisessa transitiossa olevia taloudellisesti niiden hoitojen osalta, joita järjestelmä ei tarjoa. Voit vetämässäsi harrastusryhmässä tehdä selväksi, että translapset ja -nuoret ovat tervetulleita omana itsenään. Voit äänestää puolueita jotka sitoutuvat transihmisten oikeuksiin, allekirjoittaa vetoomuksia ja painostaa jo valittuja kansanedustajia ottamaan transihmisten asiat vakavasti. Voit lahjoittaa transjärjestöille. Voit viedä läheisen transihmisen syömään, kahville tai vaikka kalastamaan. Vaihtoehtoja on tuhansia ja tärkein ohje niissä on tämä: ole kunnioittava ja anna transihmiselle se arvostus mitä antaisit kenelle tahansa muullekin. Olemme tavallisia ihmisiä, meillä on tavallisia unelmia ja kaipaamme tavallisia asioita, kuten turvallisuutta, ystävyyttä, rakkautta ja onnistumisia 

Onko teillä kirjasuosituksia, jotka käsittelisivät transaiheita?

– Transaiheista on paljon hyvää kirjalllisuutta, joka kannattaa lukea. Henkilökohtainen suosikkini on Julia Seranon Whipping Girl, joka on loistava transfeministinen manifesti ja kattava analyysi rakenteista, mutta se on hyvin teoreettinen ja sitä ei ole käännetty suomeksi. Yksi yleisimmin suositelluista kotimaisista kirjoista taas on Näkymätön sukupuoli, joka kertoo binäärin ulkopuolella elävien elämästä. Tämän lisäksi Siru Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin on koskettanut monia, joten sen voi hyvällä omallatunnolla lisätä listalle. Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus suosittelee taas kattavasti kirjallisuutta lapsille (esim. Väärät sukat, Tiia Forsström), läheisille (Vinkkejä transihmisten läheisille –esite) ja asiasta syvemmin kiinnostuneille on tarjolla sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten visio 2020 (Muu, mikä?). Transihmisten perhe-elämästä on julkaistu myös uusi kirja, Love lives here (Amanda Knox, 2019), jota en ole ehtinyt lukea, mutta jonka kirjoittajaa pidempään seuranneena voin kuvitella sen olevan oikein hyvä. 

– Fiktion puolelta löytyy Riina Mattilan esikoisteos Järistyksiä, joka kertoo muunsukupuolisesta nuoresta. Jos lähipiirissä on nuori (tai nuori aikuinen) transhenkilö, niin suosittelisin tätä teosta! (L, muu)

Millaisia kysymyksiä transihmiset itse haluaisivat heiltä kysyttävän?

– Kuinka häntä pitää puhutella, esim. nimi, sukupuolittuneet termit, prononimit jos käytössä vaikka englanti tai ruotsi jne. Keille hän on ulkona kaapista ja keille asiasta ei vielä pidä hiiskua. Tarvitseeko hän jotain konkreettista apua kuten kyytiä tai henkistä tukea transpolille tai jotain muuta mitä juuri sinä voit hänelle antaa. Ylipäätään vuorovaikutukseen, kommunikaatioon ja omiin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Usein cis-ihmisten kysymykset keskittyvät medikaaliseen transitioon, mutta se on hyvin henkilökohtainen asia, joten ne kannattaa jättää kokonaan kysymättä. Jos transihminen haluaa puhua aiheesta, hän ottaa sen puheeksi itse.  (K, muu)

Mistä tietää olevansa transsukupuolinen?

– Mitään yleispäteviä vinkkejä tähän ei taida olla, mutta kannattaa lukea muiden transihmisten kokemuksia, jos niissä olisi jotain, joka koskettaa itseä. Minut on määritelty syntymässä naiseksi, ja kasvatettu myös hyvin tiukan sukupuoliroolin mukaisesti, mutta minulle ei koskaan tullut tunnetta naiseudesta tai ”muihin naisiin” samaistumisesta. Lisäksi suurin osa transsukupuolisista kärsii jonkin näköisestä kehodysforiasta, mutta täytyy pitää mielessä, että tämä ei ole kriteeri transsukupuolisuudelle. Kehodysforia on minulle sitä, että ”naiselliset” muodot, kuten rinnat ja leveä lantio, ahdistavat kovasti ja tuntuvat väärältä ja vieraalta. Joillain on myös genitaaleihin kohdistuvaa dysforiaa, eli tunnetta tai toivetta siitä, että jalkojen välissä pitäisi olla jotain muuta kuin mitä siellä on nyt. Monet transsukupuoliset ovat joskus ihailleet jonkin toisen kuin sen ”oman” sukupuolen edustajia ja toivoneet, että ”näyttäisinpä minäkin tuolta”. Itseäni ahdisti (ja ahdistaa edelleen) aina, jos joku puhuttelee minua tyttönä tai naisena. En oikein edes tunnistanut siitä itseäni, mutta en myöskään tunnista siitä, jos joku sanoo minua mieheksi. Tämä sai siis viimeistään epäilemään, että olen muunsukupuolinen. (L, muu)

Milloin ja miten kertoisit lapsellesi olevasi transsukupuolinen?

– Tähän ei oikeastaan ole oikeaa vastausta, sillä jokainen vanhempi tekee kuten katsoo parhaaksi. Asiaan vaikuttavat myös esimerkiksi lasten ikä sekä se, kuinka paljon mahdollinen transitio tulee näkymään lapselle. Toiset lähestyvät asiaa siten, että kertovat heti ”kaapista” tultuaan, jotta lapsille jää mahdollisimman paljon aikaa käsitellä asiaa ja kysyä mieleen tulevia kysymyksiä ennen kuin mahdollisia fyysisiä muutoksia alkaa näkyä. Toiset taas lähestyvät asiaa siitä näkökulmasta, että eivät painosta lasta käsittelemään asiaa, vaan painottavat lapselle että mitä tahansa tämä haluaa kysyä, hän saa sen tehdä ja tyhmiä kysymyksiä ei ole. Valitsi lähestymistavoista kumman tahansa tai jonkin kolmannen tavan, tärkeintä on avoimuus, keskustelevaisuus, lasten kuuntelu ja se, että ei kerro asiasta lapsille ennen kuin on kertonut muille. Lapsen ei kuulu joutua tilanteeseen, jossa hän tietää asiasta mutta ei saa siitä kertoa kenellekään 

Mitkä ovat vaikeimpia päivittäisiä haasteita tai asioita, joita täytyy suorittaa?

– Tämä on kovin yksilökohtaista, mutta varmaan yleisesti eläminen yhteiskunnassa jossa olemme aina jollain tavalla ”niitä toisia” on vaikein asia jonka kanssa joutuu jatkuvasti elämään. Toisille se näkyy esimerkiksi nimen ja odotetun presentaation eron selittämistä tuntemattomille, toisille se tarkoittaa sitä, ettei järjestäytynyt yhteiskunta edes tunnusta oman sukupuolen olemassaoloa. Muutoin päivittäiset haasteet ovat jokaisella yksilöllisiä, kuten cisväelläkin 

– Ei aina jokapäiväisiä, mutta vähintään jokaviikkoisia asioita, joita saatamme kohdata: vihapuhe (joko suoraan itseen tai sitten yleisesti transsukupuolisiin kohdistuva), väärinsukupuolittaminen (sattuu, vaikka se olisi tahatonta) ja se, ettei itselle tunnu löytyvän sopivaa paikkaa mistään. Edelleen suurimmassa osassa julkisista tiloista on ainoastaan miesten ja naisten vessoja, joista molemmissa saa osakseen vihaisia katseita, kommentteja tai jopa sitä, että häädetään koko vessasta pois. Työyhteisöissä, opiskelupaikoissa, vapaa-ajan vietossa tai harrastuksissa voi olla vaikeaa saada ystäviä tai tulla hyväksytyksi ihan vain sen takia, että on ”erilainen kuin muut”. Transihmiset eivät välttämättä kohtaa itse väkivaltaa usein, mutta valitettavasti väkivallan pelko voi olla jokapäiväistä. (L, muu)

Terveys ja hyvinvointi

Pitäisikö lapsen transtausta kertoa, jos vaihtaa esimerkiksi harrastusta taikka koulua?

– Lähtökohtaisesti lapsen transtausta ei kuulu ulkopuolisille eikä siitä tarvitse kertoa kenellekään ellei lapsi itse sitä toivo. Joskus on kuitenkin pakollista kertoa asiasta ongelmatilanteiden ennakoimiseksi ja välttämiseksi sekä sitä varten, että lapsi tulee kohdatuksi oikeassa sukupuolessa. Lähtökohtana tulee kuitenkin aina olla se, että lapsi päättää itse kenelle hän transsukupuolisuudestaan kertoo, jos ylipäätään kenellekään.

Miten minun kannattaisi keskustella ehkäisystä ja muusta seksuaaliterveydestä nuoren kanssa, jolle muun muassa kuukautiset aiheuttavat vahvaa dysforiaa?

– Nuorisolääkäri Miila Halonen ohjeistaa, että jos nuorella on jossakin vaiheessa emätin-penis yhdyntöjä, tulee huolehtia raskauden ehkäisystä. Tällaisissa yhdynnöissä kondomi on hyvä suoja, sillä se suojaa myös toiselta riskiltä jolta on tärkeä suojautua, eli sukupuolitaudeilta. Halonen muistuttaa myös, että vaikka nuori jossain vaiheessa olisikin hormonikorvaushoidon parissa, tämä ei yksinään riitä varmistumaan ehkäisystä, sillä riski raskaudelle on aina olemassa. Halosen mukaan hormonaalisilla ehkäisymuodoilla on hyötynä muun muassa kuukautiskipujen vähentyminen sekä kuukautisten tiheyden harventaminen tai jopa joissain tapauksissa niiden tilapäinen keskeytyminen.

E-pillerit eivät kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla onkin ollut hyviä kokemuksia esimerkiksi ehkäisykapselista, jonka käyttäjistä kolmanneksella kuukautiset loppuvat kokonaan ja lopuillakin usein vähenevät, Halonen kertoo. Nuorelle ehkäisystä kertominen ja hänen kanssaan asian suunnitteleminen ovat usein haasteellisia tilanteita ja sukupuolivähemmistöön kuuluvan nuoren kohdalla asia on usein entistäkin herkempi. Sukupuolivähemmistöön kuuluvalle nuorelle keskustelu seksistä ja ehkäisystä voi olla esimerkiksi dysforiaa laukaisevaa, joten hyvä tapa on edetä keskustelussa nuoren asettamaa tahtia ja välttää sukupuolittavia ilmaisuja puhuessa esimerkiksi genitaaleista, yhdynnästä tai kuukautisista.

Kysymyksen perusteella kuukautiset aiheuttavat nuorelle huomattavaa dysforiaa, joten ehkäisyä voisi lähestyä siitä suunnasta, että keskustellaan niiden potentiaalisista hyödyistä sen suhteen. Tärkeintä on kuitenkin aina kuunnella nuorta ja pyrkiä seuraamaan ettei aihe ahdista häntä liikaa, sillä pahimmassa tapauksessa se voi aiheuttaa sen, ettei koko aihetta halua enää käsitellä ja ehkäisy jää siksi laiminlyödyksi 

Myytit ja syrjintä

Mitä mieltä olette sukupuolisensitiivisestä joulupukista, joka ei oleta lasten sukupuolta?

– Sukupuolisensitiivinen joulupukki vaikuttaa jälleen mediassa omaa elämäänsä elävältä myytiltä, jota vastaava myytti eli omaa elämäänsä mediakohuissa myös viime vuonna, joskin silloin kohina koski sitä, että ”nettikansan” väitettiin vaativan pukista sukupuolineutraalia. Sukupuolisensitiivisyys on kuitenkin lähtökohtana hyvä, sillä lapsen sukupuolen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa pukin toimintaan ja hänen tulisi kohdata lapsi lapsena, ei sukupuolensa, oletetun tai ei, edustajana 

Miten päästä eroon vahvasta sisäistetystä itsesyrjinnästä, joka liittyy myös vahvasti uskontoon?

– Sisäistetty itsesyrjintä on aina raskasta, mutta erityisesti silloin kun siihen liittyy esimerkiksi uskonnollisia ristiriitoja oman uskon kanssa tai ympäristön syrjiviä asenteita. Sisäistettyä syrjintää voi käsitellä muun muassa vähemmistöstressiin erikoistuneiden terapeuttien avulla. Toinen tapa voi olla itsesyrjinnästä keskustelu vertaistuen avulla esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen, paikallisten Setan jäsenjärjestöjen tai Trasekin vertaistukiryhmien muodossa. Lighthouse-nimisellä sivustolla, joka keskittyy LHBTIQA+ -myönteisten terapeuttien ja muiden ammattilaisten kartoittamiseen, on julkaistu terapeutin haastattelu, joka voisi auttaa sinua pääsemään alkuun 

Mitkä ovat käytännön erot transfobian ja transmisian välillä? Onko olemassa transsukupuolisuuden kritiikkiä joka ei olisi naamioitua vihaa?

– Transmisia (viha joka kohdistuu transihmisiin) on vihaa joka kohdistuu transihmisiin, kun taas transfobia on transihmisten pelkoa, joskin yleisessä käytössä ne tarkoittavat samaa asiaa. Transmisia on termi, jota on alettu ottamaan käyttöön siksi, että transfobia sekä sisältää ableistisen elementin, sillä fobiat ovat todellisia mielenterveyden ongelmia, toisin kuin syrjintä, sekä siksi, että kyse ei yleisesti ole pelosta vaan vihasta, halusta syrjiä. Kritiikkiä voi esittää myös siten, että kyse ei ole transmisiasta, mutta itse transsukupuolisuuden ”kritiikki” on lähes poikkeuksetta perusajatukseltaan transmisistä.

Kritiikkiä voi toki esittää esimerkiksi transsukupuolisuuden syntymekanismeja kohtaan ilman että kyse on vihasta, ja tätä tehdäänkin jatkuvasti, mutta transsukupuolisuuden olemassaoloon tai transihmisten sukupuolen todellisuuteen pohjautuva ”kritiikki” taas pyrkii väheksymään kohdettaan, tai joissain tapauksissa jopa kiistämään kohteensa olemassaolon, jolloin kyse ei enää ole kritiikistä vaan syrjinnästä, joka pohjautuu vihaan 

Miksi sukupuolen olettaminen on väkivaltaa?

– Hyvin harva transihminen pitää sukupuolen olettamista väkivaltana, kyseessä on enemmänkin väärin tulkittu näkemys, josta on pilkkatarkoituksessa alettu levittää kärjistettyä muotoa.

Moni transihminen kuitenkin näkee, että väärinsukupuolittaminen on väkivaltaa, sillä se on tahallinen teko, jolla on tarkoitus väheksyä kohteen sukupuolta ja aiheuttaa siten henkistä kärsimystä. Tästä syystä väärinsukupuolittaminen on henkistä väkivaltaa, mutta sukupuolen väärin olettaminen vahingossa ei. Sukupuolen olettaminen voi kuitenkin olla vahingollista, sillä se on kuitenkin väärinsukupuolittamista, vaikkakin tahatonta, jolloin se satuttaa kohdettaan joka kerralla.

Naiset

Jos transnainen pitää naisista, eikö hän silloin ole lesbo? Ja pitäessään miehistä hetero?

– Transnainen, joka pitää naisista, voi olla lesbo, biseksuaali, panseksuaali tai kokea jonkin toisen termin itselleen läheisemmäksi. Samoin transnainen joka pitää miehistä voi olla hetero, bi, pan tai jotain muuta. Jos seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu transnaisella vain naisiin, voidaan yleisellä tasolla puhua toki lesbosta ja heterosta jos seksuaalinen suuntautuminen kohdistuu vain miehiin, mutta yksilöllä on kuitenkin lähtökohtaisesti oikeus määritellä itse itsensä 

Miehet

Voiko transmiehellä olla hyvä seksielämä?

– Lyhyesti sanottuna voi. Transmiehillä, kuten muillakin ihmisillä, on erilaisia mieltymyksiä seksielämänsä suhteen, ja esimerkiksi dysforia voi vaikuttaa siihen. Medikaalisilla hoidoilla (kirurgia, hormonit jne) pyritään lievittämään dysforiaa ja parantamaan henkilön oloa hänen kehossaan. Lähtökohtaisesti transmiehet voivat harrastaa seksiä halutessaan olivatpa he käyneet läpi genitaalikirurgiaa tai ei. (J, mies)

– Mun näkemys on, että tässä on kyse paljolti dysforiasta. Mikäli kehoristiriita on sellainen, ettei sillä keholla pysty saamaan niitä kokemuksia mitä janoaa, niin seksielämä ainakin on vaikeampaa ja voi olla hyvinkin turhauttavaa. Mutta se voi olla myös oikein hyvää.  Kaikkein tärkeintä itselleni on ollut se, että mulla on ollut kärsivällinen seksikumppani kenen kanssa ollaan voitu jutella yhdessä asioista etukäteen. Mihin saa koskea ja miten ja miten kehonosista puhutaan. Ja joskus tulee sellaista, että dysforia voi aktivoitua niin, että seksi täytyy jättää kesken ja se on ihan ok. Tärkeintä on mun mielestä kunnioitus ja keskustelu seksistä. En itse lähtisi sellaisen kanssa edes tekemään mitään joka ei pysty puhumaan tai yritä yhdessä ratkoa seksiin liittyviä vaikeuksia. Välillä seksissä on tullut sellaisia kausia jolloin on olo, että ei vaan löydy itsestä hyvää tapaa rakastella toisen kanssa, mutta silloinkin ymmärtäväinen ja tukea antava kumppani lievittää kokemusta. Kuitenkin voi olla hellyyttä ja läheisyyttä vaikka ei olisi seksiä (K, mies)

Millaista transmiesten transition on Suomessa käytännössä? Onko olemassa tukiverkostoja ja mihin edes lähtisi keskustelemaan, jos epäilee olevansa transmies?

– Transtukipisteen [toim.huom. nykyisin Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus] ryhmiin voi mennä juttelemaan. Tai voi varata ajan jollekin tukipisteen ohjaajalle. Harmi tässä on vain se, että käsittääkseni tämä on Helsingissä. Eli muualla kuin Helsingissä elävät voivat jäädä aika yksin asioiden kanssa, ellei sitten SETA:lla ole muualla toimintaa liittyen tähän. Muita paikkoja on Facebookissa ja muualla netissä olevat foorumit.  Suomessa on käytössä HRT tostran- testogeelillä, nebido ja sustanon piikitettävänä. Kirurgisia hoitoja on: mastektomia, eli rintojen poisto. Ja phalloplastia genitaalikirurgiana. Metoidiplastiaa ei Suomessa tehdä ilmeisesti koska riskit siinä on suuremmat kuin phallossa. Syy tähän ymmärtääkseni siinä, että metossa irroitetaan hermoja ja se on iso ja radikaali muutos missä on isot riskit hermovaurioille. Muutoin Suomessa voi saada myös hyston, eli kohdun ja munasarjojen poiston? (Oliko molemmat siinä?) syy tähän hakeutumiseen voi olla myös se, että kun munasarjat ovat riittävän kauan ilman estrogeeniä, niin ne alkavat käpertymään ja siitä seuraavat kivut ovat infernaalisia. FTM transitiossa perinteinen linja on ollut se, että munasoluja ei oteta talteen, mutta tässä on nyt tehty viimeinkin ensimmäinen poikkeus transpolilla. Tämä viittaisi siihen, että FTM ja MTF hoidoissa ollut eriarvoisuus ehkä korjattaisiin, mikä on ollut se, että siittiöitä saa talteen mutta munasoluja ei. (K, mies)

– Transitio lähtee Suomessa useimmiten liikkeelle siitä, että sukupuoliristiriitaa itsellään epäilevä henkilö hakeutuu esimerkiksi paikalliseen terveyskeskukseen tai vaikkapa opiskelijaterveydenhuoltoon pyytämään lääkäriltä lähetettä joko TAYS:n tai HUS:n transpolille. Tukea ja neuvoja asiaan liittyen on saatavilla esimerkiksi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen kautta (aikaisemmin Transtukipiste). SMO:n lisäksi muunmuassa Setan paikallisryhmät järjestävät vertaisryhmiä, joihin voi mennä keskustelemaan ja Setan alta löytyy myös Sinuiksi-palvelu jonne voi soittaa tai osallistua keskusteluun internetissä. Epävirallisempia vertaisryhmiä on myös Discordissa ja Facebookissa. (J, mies)

Muunsukupuoliset

Miksi muunsukupuolinen henkilö hakeutuu medikaalisen transition pariin? Onko tavoitteena näyttää esimerkiksi enemmän naiselta?

– Jokainen transihminen on erilainen ja sama pätee heidän dysforiakokemuksiinsa ja tapoihin ilmaista itseään. Binäärisissäkin transihmisissä on kirjoa paljon lääketieteellisiä transitiohoitoja tarvitsevista niihin, jotka eivät tarvitse niitä lainkaan, ja sama pätee muunsukupuolisiin. Muunsukupuolisissa on ehkä keskimäärin binäärisiä transihmisiä enemmän niitä, jotka eivät hoitoja tarvitse, mutta monelle ne ovat yhtä elintärkeitä kuin muillekin niitä tarvitseville transihmisille. Lisämietintää kuitenkin aiheuttaa yhteiskunnan vahva kaksijakoisuus sukupuolen suhteen, mikä tekee muunsukupuolisten elämän vaikeaksi, kun aina oletetaan joko mieheksi tai naiseksi, vaikka kumpikin oletus on väärä. Meidän siis pitää jotenkin ratkaista, mitä tarvitsemme, jotta tuntisimme olomme mukavaksi fyysisissä kehoissamme, ulkoiset tyylimme ilmaisisivat persoonaamme ja saisimme muulta maailmalta kohtelua, joka ei satuttaisi. Monet muunsukupuoliset haluavat saavuttaa jonkinlaisen tasapainon feminiinisyyden ja maskuliinisuuden välillä, joillekin toinen tuntuu toista kotoisammalta ja jotkut haluaisivat vain olla olemassa miettimättä sukupuoli-ilmaisua ollenkaan. Lyhyt vastaus kuitenkin on, että muunsukupuolinen transihminen on yhtä trans kuin binäärinenkin ja voi tarvita hoitoja täysin samalla tavalla. Jokaisen transihmisen hoitojen tarve, riippumatta heidän sukupuolestaan, on erilainen ja hoitojen tarvitsemisen syyt ja hoidoilla saavutettavat päämäärät ovat henkilökohtaisia. (myös ps. kaikki muunsukupuoliset eivät ole transfeminiinisiä) (K, muu)

Miten muunsukupuolisista näyttelijöistä tulisi puhua? Tuleeko sukupuolittaa hahmon sukupuolen vai näyttelijän sukupuolen perusteella?

– Sanoisin, että kun puhut roolihahmosta, valitse sanasi hahmon sukupuolen mukaan ja kun puhut näyttelijästä, näyttelijän sukupuolen mukaan! En usko, että eteen tulee tilanteita, missä olisi epäselvää, viitataanko hahmoon vai näyttelijään. Jos kaipaat tiettyyn tilanteeseen liittyen varmistusta, kysy joltain muunsukupuoliselta transaktivistilta! (K, muu)

Medikaalinen transitio

Olen huolissani läheisestäni. Kuinka paljon fyysistä kipua erilaisista korjausoperaatioista aiheutuu?

– Sukupuolenkorjaukseen liittyvästä terveydenhoidosta valtaosa on käytännössä kivutonta eikä sisällä kirurgiaa. Kirurgiassa kipu on kuitenkin aina läsnä, mutta sukupuolen korjaukseen liittyvissä leikkauksissa kipu ei ole korostetusti läsnä verrattuna vastaavan laajuisiin leikkauksiin jotka eivät liity sukupuolen korjaukseen. Kivun määrä on siis hyvin riippuvainen leikkauksen tyypistä, leikkauksen onnistumisesta tai mahdollisista komplikaatioista sekä potilaasta 

Minkä ikäisenä transpoliklinikalle voi hakeutua tutkimuksiin ja miten se käytännössä toteutuu?

– Alaikäisten kohdalla niin sanotun ”transpolin” tutkimukset tehdään nuorisopsykiatrian piirissä, joko Helsingissä nuorisopsykiatrian poliklinikalla tai Tampereella EVA-yksikössä. Ehdotonta ikärajaa ei ole asetettu, mutta yleisesti tutkimusprosessiin on hyvin haasteellista päästä alle 13 vuoden iässä. Hakeutuminen tapahtuu hankkimalla lähete esimerkiksi terveyskeskuslääkäriltä joko HYKSiin tai EVA-yksikköön, jonka jälkeen tutkimuksesta vastaava yksikkö kutsuu tutkimusjaksolle. Täysi-ikäisten kohdalla prosessi on samanlainen, mutta lähete haetaan Helsinkiin sukupuoli- identiteetin tutkimuksen poliklinikalle tai Tampereen TRANS-poliklinikalle 

Olen syntymässä mieheksi määritelty neutri, jolta on evätty hoidot siksi, että ei ole olemassa valmista M2X-hoitopolkua. F2X-hoitopolku on hoitavan yksikön mielestä helpompi, josta syystä tällaisia hoitoja on tarjolla. Mihin vetoan että pääsen hoidon piiriin?

– Neutrien saama terveydenhoito on tällä hetkellä hyvin tapauskohtaista, johtuen siitä, että Suomessa ei ole laadittu hoitopolkua muille kuin binäärisille transihmisille. Tämä on todennäköisesti muuttumassa kun Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto PALKO on laatimassa suositusta sukupuolidysforian hoitamiseen julkisella sektorilla käytettävistä keinoista, josta luonnosta on odotettu julkaistavaksi syksyllä 2019, mutta työ on ilmeisesti viivästymässä. Lähtökohtaisesti laki kieltää kohtelemasta ihmisiä epätasa-arvoisesti sukupuoleen perustuen, jota vaatimusta kohtelusi vaikuttaisi rikkovan, kun sinut on asetettu hoitojen osalta heikompaan asemaan syntymässä määritellyn sukupuolesi perusteella. Täten esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu tai eduskunnan oikeusasiamies voisivat olla tahoja joiden puoleen kääntyä ja jotka voisivat esittää TRANS-poliklinikalle vaatimuksen hoitojen tarjoamiseen samoin perustein syntymässä määritellystä sukupuolesta riippumatta. En kuitenkaan tunne neutrien terveydenhoitoa tarpeeksi kattavasti voidakseni sanoa mikä olisi paras hoitopolku

Ovatko transnaiset yleisesti tyytyväisiä Suomen julkisen sektorin hoitoihin?

– Tutkimusten mukaan transihmiset ovat yleisesti hyvin tyytyväisiä saamaansa hoitoon, mutta käsittääkseni erityisesti naisten tyytyväisyyttä saamiinsa hoitoihin ei ole tutkittu erikseen. Anekdoottien perusteella suomalaiset transnaiset kaipaavat kuitenkin hoitovalikoimaan laajennusta erityisesti testosteronin vaikutuksia korjaavan plastiikkakirurgian (FFS) palveluita 

Kuinka kauan keskimäärin joutuu odottamaan transpolin asiakkaana ennen hormonihoitoihin pääsemistä?

– Kysymykseen on mahdollista vastata usealla tavalla, joten tässä niistä kaksi yleisintä. Ensimmäinen on ajan mittaaminen diagnoosiprosessin alusta alkaen, jolloin keskimääräinen diagnoosiprosessin kesto on noin vuoden, jonka jälkeen jonotus hormonipolille on, ajankohdasta riippuen, yhdestä kolmeen kuukautta, jolloin vastaus kysymykseen olisi noin 1.5 vuotta. Toinen tapa on laskea odotusaika diagnoosin asettamisesta, jolloin kyse olisi vain jonottamisesta hormonipolille, jolloin odotusaika on edellä mainittu yhdestä kolmeen kuukautta. 

Miltä transsukupuolisen ihmisen genitaalit näyttävät?

– Genitaalit ovat sekä trans- että cis-sukupuolisille ihmisille usein hyvin yksityinen asia ja jokaiset genitaalit ovat aina oman näköisensä, joten transsukupuolisten ihmisten genitaaleissa on yhtä paljon variaatiota ulkonäön suhteen kuin cissukupuolisillakin. Jos tarkoituksena on kysyä genitaalikirurgian lopputulosta, niin ulkonäkö on onnistuneen leikkauksen jälkeen hyvin samankaltainen kuin cissukupuolisilla ilman leikkausta. Leikkausten taso on Suomessa noussut jatkuvasti kirurgien kokemuksen karttuessa ja suurin osa on lopputulokseen tyytyväinen. 

Millaiset mahdollisuudet tämän päivän lapsilla on saada viettää ehjä ja turvallinen lapsuus transpolien paineessa?

– Transpolin prosessit ovat hyvin raskaita ja sekä transnuorten vanhemmat että transnuoret itse ovat kuvailleet, kuinka transnuoren minuutta kyseenalaistavia tutkimusprosessit ovat olleet. Kohtelu on toki yksilöllistä ja on myös mahdollista, että tilanne paranee ajan myötä. Tällä hetkellä Suomessa ei juuri valitettavasti ole vaihtoehtoa tälle, joten transpolit saavat polkea transnuorten minuutta haluamissaan määrin. Translapsilla ja -nuorilla on kuitenkin tästä huolimatta mahdollisuudet kasvaa ehyeksi aikuiseksi, vaikka kohtelu jälkensä tulee aina tietysti jättämään. Tärkeintä kasvuiässä on se, että perhe, lähipiiri sekä koulu ja muu yhteiskunta kohtelee lasta tai nuorta kunnioittavasti, rakastaen ja hänen sukupuoltaan tukevasti. Transpolin prosessit ovat vain yksi vaihe transnuorten elämästä eikä heille tule antaa enempää valtaa päivittäiseen elämään kuin heillä jo on. Aikuisten tulee tehdä kaikkensa parantaakseen lapsen tai nuoren oloa, vaikka transpoli pyrkisikin kampittamaan sitä jatkuvasti 

Onko mahdollista käyttää estrogeenia hormonikorvaushoitona, vaikka tavoitteena ei olisikaan binäärinen transitioituminen? Onko tällainen hoito mahdollinen Suomessa ja miten useamman hormonin samanaikainen vaikutus kehossa toimii?

– Estrogeenia on mahdollista käyttää myös muiden kuin binääristen transnaisten eikä sen käytön määrä (tai käytön puute) määrittele naiseutta, joten kysymyksen mukaisessa tilanteessa on ehdottomasti mahdollista käyttää estrogeenia. Nykyisen käytännön mukaan hormonikorvaushoitoa pitäisi saada sekä binäärisen (F64.0) että ei-binäärisen (F64.8) transdiagnoosin kanssa, mutta tämä perustuu käytäntöön ja poikkeuksia voi yhä esiintyä tilannekohtaisesti. Jokaisella ihmisellä, sekä trans- että cissukupuolisella, sukupuolesta riippumatta, vaikuttaa elimistössä sekä estrogeeni että testosteroni, joten useamman hormonin vaikutuksesta ei kannata olla huolissaan. Hormonipoliklinikka osaa ohjeistaa sinua siinä millaista annostusta kannattaa käyttää antiandrogeenien sekä estradiolin suhteen, jotta maksimoidaan mahdollisuudet siihen, että saavutat tavoitteidesi mukaiset kehon muutokset. Tällainen hoitomuoto on siis mahdollista ja siitä kannattaa keskustella erityisesti hormonipoliklinikalla tapaamasi lääkärin kanssa 

Miten Kela suhtautuu hormonihoidon ja leikkausten korvattavuuteen?

– Hormonihoito on alkuvaiheessa Kelan peruskorvattava tuote, joka tarkoittaa 40% korvausta. Toimeentulotukiasiakkaille Kela korvaa hormonikorvaushoidon täysimääräisesti. Noin vuoden hoidon jälkeen, saatuasi toisen lausunnon, voit hakea erityiskorvausta, jolloin korvausprosentti nousee sataan ja hormonituotteet maksavat sinulle 4,50€ omavastuun per ostokerta. Julkiseen hoitovalikoimaan kuuluvat leikkaukset korvataan samoin kuin kaikki muutkin leikkaukset, jolloin asiakkaan maksettavaksi jäävät poliklinikkamaksut sekä muut mahdolliset asiakasmaksut, mutta itse leikkaukset ovat maksuttomia. Toimeentulotukiasiakkaille korvataan myös kaikki asiakasmaksut täysimääräisesti 

Ovatko sukupuolen korjaamiseen liittyvät leikkaukset erityisen alttiita komplikaatioille verrattuna muihin leikkauksiin?

– Sukupuolenkorjaukseen liittyvistä kirurgioista suurin osa on käytössä myös muussa tarkoituksessa, eivätkä ne sukupuolenkorjausprosessin osina ole sen enempää tai vähempää alttiita komplikaatioille kuin muissakaan käyttötarkoituksissa. Genitaalikirurgiassa komplikaatioriski on operoitavan alueen sekä kirurgian laajuuden takia korostunut, mutta ei poikkeavasti suhteessa muihin laajoihin leikkauksiin. 2018 kliinisen anatomian journaalissa julkaistussa tutkimuksessa vaginoplastioiden komplikaatio-osuus oli 32,5%, kun taas esimerkiksi olkapääleikkauksissa vastaava prosentti on ollut erään tutkimuksen mukaan (Saltzman et al., 2014) ensimmäisessä leikkauksessa 25% ja jatko- operaatioissa 69%. Komplikaatioriski siis on aina olemassa leikkauksissa, mutta sukupuolen korjaamiseen liittyvissä leikkauksissa se ei vaikuttaisi olevan erityisen kohonnut muihin vastaavan laajuuden leikkauksiin verrattuna 

Miksi murrosiän jarruttavien hoitojen tarjoaminen on niin kärjistynyt kysymys? Miksi Suomessa järjestelmän koetaan olevan sama kuin Ruotsissa, vaikka hormoniblokkereiden saatavuus on siellä huomattavasti Suomea helpompaa?

– Kysymys on laaja eikä siihen ole olemassa yhtä tyhjentävää vastausta. Ruotsi on yleisellä tasolla edellä Suomea sekä transihmisten oikeuksissa että tarjolla olevissa hoitomuodoissa, joka todennäköisesti on yksi selitys sille, miksi transnuortenkin asema on Ruotsissa huomattavasti parempi. Ruotsissa kuitenkin tilanne on myös kärjistynyt yleisen, maailmanlaajuisen transvastaisen aktivistiliikehdinnän levittyä sinne viime vuosien aikana. Suomessa tilanne on tällä hetkellä se, että hoito ei perustu kansainväliseen parhaaseen lääketieteelliseen tutkimukseen, joka tukisi transnuorten terveydenhoidon tarjoamista, vaan ennakkoluulojen ja konservatiivisten asenteiden on annettu vaikuttaa lääketieteellisiin ratkaisuihin, joten jos Suomessa joku taho pitää hoitoa samanlaisena kuin Ruotsissa on hän kyllä kaukana todellisuudesta. 

Kuinka pitkään hormonihoidot kestävät? Entä muut hoidot?

– Lähtökohtaisesti hormonihoidot ovat pysyvä hoitomuoto, mutta esimerkiksi transnaisilla korvaavuuden tarve vähenee iän myötä ja jotkut lopettavat korvaushoidon lopulta täysin. Muista hoidoista terapiamuotoiset hoidot, kuten ääniterapia, ovat kestoltaan yksilökohtaisia. Kirurgiset hoidot kestävät leikkauksen keston ajan ja palautuminen taas riippuu vahvasti leikkauksen laajuudesta sekä sen onnistumisesta, mutta palautumisajat ovat suurin piirtein samat kuin muissa vastaavan laajuisissa leikkauksissa

Ovatko blokkerihoidot haitallisia nuorille ja jos ovat, niin miten?

– Blokkerihoidoista ei ole raportoitu huomattavia haittoja, mutta kuten kaikilla lääkeaineilla niin myös blokkereilla on sivuvaikutuksia, jotka täytyy huomioida ja joita täytyy seurata. Tärkeimpiä tekijöitä onnistuneen blokkerihoidon kohdalla ovat siten kehityksen monitorointi, esimerkiksi kalkin saannin osalta, ja se, että blokkerihoidon ei anneta venyä liian pitkäkestoiseksi ilman vahvoja perusteita.

Muokattu 5.1. Tarkennettu PALKOn tekevän suositusta julkisella sektorilla käytettävistä hoitokeinoista, ei Käypä hoito -suositusta

Kirjoittaja