Mutta eikö maailma ole jo valmis?

Kuva: Lyyra Virtanen

Kehrääjän toimittaja Valo pohtii, miksi Prideä vielä tarvitaan ja miksi Pride-viikko on tärkeä sekä sateenkaari-ihmisille että liittolaisille.

Pride-viikon kunniaksi sateenkaaria vilisee silmissä. Katukuvasta voi bongata sateenkaarilippuja, kaupoista voi ostaa sateenkaarin koristeltuja tavaroita ja someprofiilikuvat saavat sateenkaarevat värit. Vaikka näky ilahduttaakin sekä minua että monia muita sateenkaari-ihmisiä, Pride merkitsee muutakin kuin sinne tänne lätkittyjä sateenkaaria. Ainakin minulle.

Minulle Pride-viikko (ja koko kuukausi) tarkoittaa aikaa, jolloin HLBTQ+ -asioille annetaan enemmän painoarvoa. Kyllä, näistä pitää voida keskustella ympäri vuoden, mutta todennäköisimmin aihe kiinnostaa ihmisiä enemmän näin priden aikaan. Pride myös antaa matalamman kynnyksen aiheesta puhumiselle.

Mutta mihin näitä keskusteluja enää tarvitaan, joku saattaa miettiä. Eikö maailma olekaan jo valmis sateenkaari-ihmisille?

Ei. Ei todellakaan ole. Jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan, että heti kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan, kaikki ongelmat katosivat savuna ilmaan eikä Pride ole enää muuta kuin iloinen, sateenkaarin väritetty karnevaalijuhla. Saanen muistuttaa, että esimerkiksi me transihmiset joudumme elämään edelleen huonommassa asemassa. Translaki on vieläkin epäoikeudenmukainen, puhumattakaan siitä, että yhteiskunta yhä ajattelee sukupuolien rajautuvan vain mieheen ja naiseen.

Eivätkä ne epäkohdat rajoitu ainoastaan transihmisiin. Ihmiset kokevat edelleen syrjintää ja haukkumista seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Itse aseksuaalina olen saanut kuulla monta kertaa, kuinka olen vääränlainen ja kuinka seksi juuri tämän tietyn ihmisen kanssa voisi ”parantaa” minut. Kerran minulle on myös sanottu, että minun tekisi hyvää saada seksiä, kun siihen on mahdollisuus, sillä kuulemma ihmiset eivät halua harrastaa seksiä kaltaiseni ihmisen kanssa. Että miten niin tasa-arvo on jo saavutettu?

Jotta yhteiskunta olisi HLBTQ+ -myönteisempi, eikä yksikään meistä joutuisi kuulemaan enää vastaavaa, normien on muututtava. Mielestäni jo päiväkodissa voisi kertoa, etteivät kaikki ole cissukupuolisia tai heteroita (toki lapsiystävällisillä termeillä), ja etteivät nämä ominaisuudet tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Lisäksi mediassa voisi olla enemmän sateenkaari-ihmisiä, ihan kaikenlaisissa uutisissa tai viihdeohjelmissa, jotta aikuisetkin huomaisivat, että me emme ole yhtään sen erikoisempia kuin muutkaan ihmiset.

Juuri tämänkaltaisten ongelmien ja puutteiden vuoksi Pride-viikkoa tarvitaan muuhunkin kuin iloiseen juhlintaan sateenkaariliput kainalossa. Haluan, että ihmiset huomaavat, ettei maailma ole vielä valmis, ja alkavat muokata sitä parempaan suuntaan. Olisikin ihanaa, jos sateenkaariasiat olisivat jonain päivänä niin hyvin, ettei niistä tarvitsisi enää osoittaa mieltä Priden muodossa.

Toistaiseksi siihen on vielä pitkä matka.