Zanele Muholin valokuvat haastavat ennakkoluuloja ja valtarakenteita sekä kertovat tarinoita monimuotoisuudesta
Kaikki jutun kuvat on otettu Zanele Muholin Zazise-näyttelystä Suomen valokuvataiteen museossa helmikuussa 2022. Kuvat: Milo Topra.
Suomen valokuvataiteen museoon koottu Zazise-näyttely esittelee visuaalisena aktivistina tunnetun valokuvataiteilijan monipuolisia töitä – Muholi käsittelee niin seksityötä, sukupuolta ja seksuaalisuutta kuin Etelä-Afrikan historiaa.
Visuaalisen aktivismin ja nykyaikaisen valokuvataiteen edelläkävijän Zanele Muholin ZAZISE on vaikuttava ja kantaa ottava valokuvanäyttelykokonaisuus, jonka teokset puhuttelevat niin LHBTQIA+-yhteisöä kuin ketä tahansa kaduntallaajaa – kuten on tarkoituskin. Zazise on Muholin äidinkieltä isiZulua ja tarkoittaa sekä ”tehdä itsensä tunnetuksi” että ”hankkia tietoa”. Yksityisnäyttely nähdään ensimmäistä kertaa Suomessa.
Maailmanlaajuisesti tunnustettu muunsukupuolinen valokuvataiteilija Zanele Muholi on taltioinut mustien LHBTQIA+-ihmisten arkea ja heidän kohtaamiaan haasteita Etelä-Afrikassa ja muualla maailmassa 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Näyttelyn dokumentaarisissa valokuvissa esiintyy viharikosten uhreja, yksilöitä ja yhteisöjä, jotka muuten jäävät helposti unohdetuiksi. Näyttelyn johdantotekstiä suoraan lainaten ”Visuaalisen aktivisminsa avulla Muholi pyrkii johdonmukaisesti tuottamaan voimaannuttavia ja rohkaisevia valokuvia ja visuaalisia arkistoja, jotka vastustavat sortavia kertomuksia.” Visuaalisen aktivismin lisäksi Muholi osallistuu nykyään taidekasvatukseen ja järjestää muun muassa valokuvauskursseja nuorille lesboille ja muunsukupuolisille.
Näyttely on jaettu eri aihealueita käsitteleviin kokonaisuuksiin ja teossarjoihin, mikä antaa katsojalle mahdollisuuden keskittyä yhteen esitettyyn kysymykseen tai aiheeseen kerrallaan. Yksi seinistä on pyhitetty kokonaan sateenkaarisanastolle, jonka lähteinä on käytetty muun muassa Kehrääjän laatimaa materiaalia.
Näyttelyn avaa johdantosalin jälkeen Being (t)here, Muholin Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella tuotettujen performanssien yhteydessä kuvattu sarja, joissa taiteilija pohtii seksityön ja piilevien valta-asetelmien välistä riippuvuussuhdetta. Muholi kertoo, että teossarja jatkaa hänen dokumentaatiotaan mustien lesbojen identiteeteistä ja tarkastelee erilaisia työn muotoja, joihin naiset päätyvät turvatakseen eloonjäämisensä. Valokuvissa Muholi toimii itse taiteensa subjektina ja kuvat itsessään ovat ’toisen’ ihmisen ottamia. Kahden työn kokonaisuus punaista seinää vasten tekee katsojasta ohikulkijan punaisten lyhtyjen alueella ja lasi-ikkunan takana seisova Muholi jää katsomaan perään seuraavaan saliin siirtyessä.
”Meidän tehtävämme aktivisteina ja taiteilijoina – eli taidetta tekevinä aktivisteina – on haastaa kaikki ismit, alkaen rasismista”
Zanele Muholi Zazise-näyttelyssä
Somnyama Ngonyama (Ylistetty olkoon musta naarasleijona) on symbolistinen ja poliittisuudessaan taiteilijalle henkilökohtainen teossarja Muholin omakuvia yhdessä arkisten esineiden kanssa. Teokset kommentoivat erinäisiä Etelä-Afrikan historian tapauksia, joista teossarjan johdantotekstissä mainitaan muun muassa Marikanan massamurha. Kommentoidessaan Somnyama Ngonyamaa Muholi kuvaa lähteneensä epämukavalle matkalle määrittelemään itseään ja ilmaisee huoltaan valokuvaajien kyvystä tarkastella itseään ja yhteiskunnallista asemaansa suhteessa ottamiinsa kuviin. Teosten kolonialismiin viittaava sommittelu ja jyrkkä kontrastisuus haastaa ja toruu sitä eksotisoivaa ja seksualisoivaa kuvaa, jota mustista naisista nähdään yhteiskunnassa vielä tänäkin päivänä.
2008–2010 syntynyt Massa & Mina(h) -teossarja on kunnianosoitus kaikille kodinhoitajille, joihin Muholin oma äiti myös lukeutui. Teossarja on emotionaalinen ja ajatuksia herättävä kokonaisuus valta-asettelusta, jota edelleen esiintyy ja jota valitettavan moni ei tule edes ajatelleeksi. Muholin omakuvat saavat katsojan miettimään omaa paikkaansa ja asemaansa yhteiskunnassa.
ZaVa IV viistosti vastakkaisella seinällä pitää saman kysymyksen ilmassa, mutta kysyy sitä eri näkökulmasta. ZaVa on sarja, jossa Muholi esiintyy itse ja se on yksi monista queer-pariskuntia juhlistavista teoksista taiteilijalta. ZaVa IV nousee erityisesti esille herkkyydessään. Teos näyttää katsojalle palan arkea ja tunnetta, jota lukemattomat ihmiset elävät piilossa muiden katseilta. Kuvasta huokuu sekä lämpö, että haikeus.
Muholin visuaalinen arkisto mustista LHBTQIA+-ihmisistä on autenttinen ja vaikka kuvat käyvät kaivattua vuoropuhelua yhteiskunnallisten ongelmien kanssa ja kommentoivat yksilöiden kohtaamaa syrjintää, niistä huokuu tunne; ”olet upea ja rohkea, kiitos että olet tässä”. Viimeisessä salissa toinen toistaan puhuttelevimpien muotokuvien jälkeen näkee entistä syvemmälle queer-identiteettiin pureutuvat teossarjat Faces & Phases, Miss Black Lesbian, Eyeme ja Only Half the Picture.
Näyttely on tietyssä mielessä sommiteltu niin, että kaikki kysymykset ja kommentit seksuaalipolitiikan ja rasismin ääreltä kulminoidaan ja nostetaan uudestaan pöydälle entistä tiukemmalla äänensävyllä. Muholi kehottaa katsojaa ikään kuin ymmärtämään realiteetit ja tarjoaa sen jälkeen tilaa ennakkoluulojen ja olemassaolevien syrjivien rakenteiden murtamiselle.
Eyeme (Silmäile minua) -videoprojektin kymmenet kohti katsovat, eri tahtiin aukeutuvat ja sulkeutuvat silmäparit seuraavat katsojaa seinältä. Teoksen kuvauksessa kerrotaan, kuinka katsojaa pyydetään pohtimaan identiteettikäsityksensä muuttumista riippuen siitä, kuka häntä katsoo. Viereisellä seinällä Faces & Phases (Kasvoja ja vaiheita), mustien lesbojen, trans- ja muunsukupuolisten ihmisten kokemuksia kuvaava täydentyvä arkisto kuvaa Muholin matkoillaan kohtaamia mustia queer-yksilöitä sisäpiirin jäsenen näkökulmasta. Taiteilijan sanoin ”Kasvot” viittaavat ihmisiin ja ”vaiheet” siirtymiseen yhdestä seksuaalisuuden tai sukupuolen ilmaisusta ja kokemuksesta toiseen. Kuvat kertovat katsojalle tarinaa ihmisistä, joiden ääntä ei kuultaisi ilman Muholin kaltaisia taiteilijoita.
Vastakkaisella seinällä teossarjassa Miss Black Lesbian (Miss musta lesbo) Muholi havainnollistaa ja alleviivaa performatiivisen elein ja vaatetuksellaan, kuinka käsitteet feminiinisyydestä ja maskuliinisuudesta ovat rakennettuja. Kirjoittaja ja kuraattori Nkgopoleng Moloi kirjoittaa näyttelyn seinällä, kuinka teokset monipuolistavat käsityksiä luokasta, seksuaalisuudesta, rodullisuudesta, misogyniasta ja patriarkaatista. Teokset juhlistavat kiisteltyjä kauneuden muotoja ja haastavat katsojan pohtimaan uusiksi käsitystä kauneudesta samalla kommentoiden sukupuolittaviksi määriteltyjen ominaisuuksien keinotekoisuutta.
Näyttely huikentuu intiimiin ja intensiiviseen sarjaan Only half the picture (Vain puoli kuvaa), jonka dokumentaarisissa kuvissa Muholi kuvaa viharikoksista selvinneiden Etelä-Afrikan township-alueiden mustien LHBTQIA+-ihmisten kehollisia kokemuksia, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Teosten takana on ajatus siitä, että sekä elämän juhlistaminen että uhrikertomukset kertovat tarinasta vain murto-osan ilman kontekstiaan tai tarinan tarkastelemista kokonaisuutena. Kun palaset yhdistetään toisiinsa, kaikista esitetyistä ilmiöistä muodostuu vivahteikas kuvaus LHBTQIA+-ihmisten todellisuudesta ja sen monimuotoisuudesta, kuten taiteilija on tarkoittanutkin.
ZAZISE on kokonaisuudessaan tunteisiin ja ajatuksiin vetoava, näkemisen ja kokemisen arvoinen näyttely riippumatta siitä, kuka olet. Tärkeintä on, että katsoja näkee ja ymmärtää, mitä taiteilija yrittää kertoa.
Näyttely on nähtävissä 29.5.2022 asti Helsingissä, Suomen valokuvataiteen K1 Kämp-galleriassa.