Sarjakuva-Finlandia -ehdokkuus kahden queer-taiteilijan esikoisteoksille: haastattelussa Mitja Mikael Malin ja Jenna Oldén

Sarjakuva-Finlandia -ehdokkuus kahden queer-taiteilijan esikoisteoksille: haastattelussa Mitja Mikael Malin ja Jenna Oldén

Mitja Mikael Malin (vasemmalla) ja Jenna Oldén (oikealla). Kuvat: Tinksu Wessman ja Jenna Oldén.

Maaliskuun lopussa jaetaan vuoden 2022 Sarjakuva-Finlandia. Kehrääjä haastatteli ehdolla olevia sukupuolivähemmistöihin kuuluvia Mitja Mikael Malinia ja Jenna Oldénia ehdokkuuden tiimoilta. 

Vuonna 2007 ensimmäisen kerran jaettu Sarjakuva-Finlandia juhlistaa kotimaista sarjakuvaa ja sarjakuvataiteilijoita. Tänä vuonna Sarjakuva-Finlandia jaetaan Tampere Kuplii -tapahtuman yhteydessä 25.3. Palkinnon valitsee kirjailija Virpi Hämeen-Anttila. Vuoden 2022 ehdokkaiden joukossa on kaksi sukupuolivähemmistöön kuuluvaa sarjakuvataiteilijaa, Mitja Mikael Malin (Kivet, kannot, tähdet, kuuta) ja Jenna Oldén (Chaos Void). Malin ja Oldén kertoivat Kehrääjälle teoksistaan ja queer-sarjakuvasta yleisesti.

Onnittelut ehdokkuudesta! Klassinen kysymys alkuun: miltä nyt tuntuu, mitkä olivat fiilikset kun kuulitte ehdokkuudesta?

Jenna Oldén: Kiitos! Olin tosi yllättynyt Chaos Voidin ehdokkuudesta. Ei mitään muistikuvia siitä, olenko itse ilmoittanut kirjan mukaan, mutta hyvä, että joku kuitenkin on. Ja jostain syystä olin siinä uskossa, että englanninkielinen teos olisi automaattinen diskaus muutenkin – mutta mainiota, että muillakin kielillä pääsee Finlandia-ehdokkaaksi!

Mitja Mikael Malin: Kiitos! En osannut odottaa finalistipaikkaa, joten siinä sai kyllä sykettä tasailla. Olin niin innostunut, etten meinannut saada muodostettua edes yhtä koherenttia lausetta. Vieläkin tuntuu siltä kuin olisin kuvitellut koko homman, koska Sarjis-Finlandia on ollut minulle sellainen hyvin kaukaiselta tuntuva haave. On ollut myös mielettömän ihanaa kuulla lukijoilta, että he ovat pitäneet kirjasta ja ovat kokeneet sen representaation arvokkaana, se on isoin kiitos mitä voin saada.

Chaos Void ja Kivet, kannot, tähdet, kuuta ovat molemmat esikoisteoksia. Miltä tunnustus tuntui tämän valossa?

Malin: Käsittämättömän hienolta. Teokseen on mennyt valtava määrä työtä ja panostusta. Mutta se on ollut myös prosessi, jossa olen joutunut opettelemaan hyväksymään työni jäljen ja toteamaan, että se on nyt ihan tarpeeksi hyvä. Siihen nähden tämä ehdokkuus vahvistaa omaa itsetuntoa taiteilijana.

Oldén: No superjännältä. Chaos Void on saanut viimeisen vuoden aikana tosi paljon huomiota, mikä on myös yllättänyt täysin. Mua on haastateltu siellä sun täällä, kirjasta on kirjoitettu lehtiin, olin Helsingin Sarjakuvafestivaalien kunniavieraana ja nyt vielä Sarjakuva-Finlandia -ehdokkuus. Kuten Mitjakin sanoi, kaikki tämä on ollut todella arvokasta oman taiteellisen itsevarmuuden kannalta. Ihan vilpittömästi kelasin, että mun eka pitempi teos menisi vähän kaikilta ohi. Ajattelin mielestäni järkevästi, että ei eka yritys voi olla erityisen hyvä, kuten ei mikään muukaan, mitä tekee ekaa kertaa. Mutta niin vaan voi tekemisen vimma kantaa. Ja aina ei ajattele ihan niin järkevästi kuin antaa itselleen ymmärtää.

Kuva Jenna Oldénin teoksesta Chaos Void.

Millaista on olla queer-sarjakuvataiteilija Suomen sarjispiireissä? 

Malin: Kustannusmaailma toimii yhä enimmäkseen cis-heteroväestön ehdoilla, ja queer-sarjakuvalle voi olla vaikeampi saada kustannussopimusta, jos katsotaan, ettei aihe ole valtaväestölle tarpeeksi kiinnostava ja ymmärrettävä. Meillä on valtavasti hurjan taitavia queerejä piirtäjiä ja tarinankertojia omakustanne- ja zine-piireissä, ja on harmi miten vähän se saa näkyvyyttä. 

Oldén: Hyvä pointti Mitjalta, että meidän elinvoimainen zinekulttuuri saa ulkopuolelta hyvin vähäisesti huomiota. Ehkä valtavirtaväestöä ei kiinnosta tutustua omakustanteisiin, sillä julkaisut eivät asetu minkään auktoriteetin alle – eikä niistä toisaalta siksi näe mainoksiakaan. Kenties syynä voi olla sekin, että zinetapahtumissa ei juuri näe “vakavia miestekijöitä”, vaan enimmäkseen nuoria, kirjavia tekijöitä. Mun mielestä juuri se autonomisuus ja kirjavuus tekee zinekulttuurista selvästi erään parhaimmista osista meidän sarjiskulttuuria. Lisäksi vaikuttaa kyllä se, että meidän valtavirtaväestölle sarjakuvat tarkoittavat edelleen lastenkirjoja tai sanomalehtistrippejä. Eksykää vahingossa kirjaston aikuissarjakuvahyllylle.

Voiko ehdokkuus (ja mahdollinen voitto) nostaa queer-sarjakuvan/-sarjakuvataiteilijoiden näkyvyyttä? 

Oldén: Luulen, että vain queer-ihmiset tai queer-asioita muuten ajattelevat osaavat varsinaisesti lukea esimerkiksi Chaos Voidia queer-näkökulmasta, ja sama pätee henkilökohtaiseen ulkoasuuni. Työni perustuu sen verran olennaisesti omaan sisäiseen maailmaani, että queer on sisäänleivottu, enkä ole aikoihin ollut kiinnostunut selittämään sitä ulospäin. Tää on tällainen “tietäjät tietää” -homma, mutta siten taide toimii.

Malin: Uskon että tämä on kehitystä siihen suuntaan. Jos queer-sarjakuva voi menestyä myös valtavirrassa, se varmastikin madaltaa kustantajien kynnystä julkaista näitä tarinoita. Kaikki taiteilijat eivät tietysti haluakaan tehdä valtavirtasarjakuvaa ja se on täysin okei, mutta yleisesti toivon vain lisää mahdollisuuksia queer-sarjakuvalle kukoistaa kaikissa skeneissä.

Kivet, kannot, tähdet, kuuta kertoo sateenkaarevia tarinoita kotimaisen mytologian kautta. Millainen tarinoiden keräämis- ja kirjoitusprosessi oli, Mitja?

Malin: Prosessi oli pitkä. Taustatyö ja kirjoittaminen veivät huomattavasti enemmän aikaa kuin piirtäminen, sillä ne vaativat myös paljon passiivista kypsyttelyä. Kirja koostuu kuudesta lyhyestä sarjakuvanovellista, ja panostin paljon tarinoiden käsikirjoitukseen.

Halusin luoda teoksen, jossa queeriys on normaalia ja positiivista, ei mikään loputon kärsimyksen lähde. Tämä oli itsellenikin prosessi, sillä avoimen sateenkaarevien tarinoiden kirjoittaminen ei aluksi ollut mitenkään helppoa – pelkäsin tarpeettoman paljon muiden ihmisten reaktioita. Kansanperinteen ja kansanuskon yhdistäminen queer-aiheisiin oli teostani eteenpäin vievä teema. Usein kansanperinteen tarinat esitetään todella heteronormatiivisen linssin läpi, ja tähän liittyy mielenkiintoisesti myös kristinuskoon käännyttäminen.

Opin prosessissa enemmän siitä, miten suomalaisen kansanperinteen “kaanonia” muodostettaessa materiaalia kerättiin nimenomaan Karjalasta – alueilta jotka eivät ole koskaan olleet Suomen rajojen sisällä. Vaikka kirjoittamani tarinat ovat fiktiivisiä eivätkä tähtää historialliseen tai folkloristiseen tarkkuuteen, halusin silti varoa, etten tule esittäneeksi karjalaista kansanperinnettä suomalaisena, vaikka molemmissa samankaltaisuuksia onkin. Tämä on myös herättänyt minut miettimään omaa suhdettani karjalaiseen puoleen sukuani. Eli matka kirjan kanssa on ollut yllättävänkin henkilökohtainen.

Oldén: Kiinnostavaa kuulla, miten sun, Mitja, prosessi on kulkenut. Jotenkin ihanaa kuulla, että olet kypsytellyt, makustellut ja tehnyt henkilökohtaisempaakin työtä esimerkiksi muiden reaktioihin suhtautumiseen liittyen sarjakuvantekemisen sisällä.

Oma prosessini nojasi ennemmin sykäyksiin, vimmaan ja tarpeeseen riehua. Olen oikeasti myös tosi pelokas ja hermostunut, mutta sarjakuvia tehdessä nekin ominaisuudet muuttuvat luovaksi voimavaraksi, jolla voi revitellä.

Kuva Jenna Oldénin teoksesta Chaos Void.

Chaos Void kertoo paljon parantumisesta. Teoksessa on kohta, jossa sanotaan “sick of healthcare system being a massive trauma in itself”. Tämän monet sukupuolivähemmistöön kuuluvat voivat vahvistaa todeksi esimerkiksi transpolin kanssa asioidessaan. Kuinka vahvasti parantumiseen liittyvien teemojen takana on kokemuksia sukupuolivähemmistössä elämisestä, Jenna?

Oldén: Terveydenhuoltojärjestelmässä täytyy usein näytellä jotain. Esimerkiksi vaatiessani hoitoa mielenterveyden ongelmiin olen joutunut tietysti näyttelemään, että hartain toiveeni on päästä joskus “oikeisiin palkkatöihin”, eikä esimerkiksi se, että elämä tuntuisi pääosin elämisen arvoiselta. Olen ymmärtänyt, että transpolilla näyttelemisen vaatimus voi olla todella räikeä, eikä parhainkaan näytös välttämättä takaa hoitoa.

Muunsukupuolisena cisnormatiivisessa maailmassa eläminen tarkoittaa jatkuvaa kitkaa itseni ja maailman välillä. Kitkaa syntyy myös vähän kaikkialta muualta, mutta Chaos Void ei koeta vähentää kitkaa, vaan vaalia kipinöitä.

Nuorempana koin rajun ulossulkemisen, koska olin todella omituinen muun muassa sukupuoleni vuoksi, ja tästä traumasta todennäköisesti kärsin loppuelämäni. Mutta nyt en enää edes halua kuulua joukkoon, joka vaatii väkivaltaiseen sukupuolisysteemiin mukautumista, eikä kenenkään tarvitse ymmärtää minua; Chaos Voidissa puhun muun muassa kieltäytymisen parantavasta potentiaalista. Chaos Void hyväksyy sen, ettei ehkä toivu koskaan, mutta ehdottaa, että voi mennä täysillä kaikesta huolimatta ja kaiken sen vuoksi.

Mitä haluaisitte sanoa muille sukupuolivähemmistöön kuuluville sarjistekijöille jotka koittavat saada esikoisteoksiaan ulos ja saada näkyvyyttä Suomen sarjiskentällä? 

Malin: Se, että meidän on usein vaikeampi saada näkyvyyttä teoksillemme ei tarkoita, että olisimme taiteilijoina vähäisempiä. Meidän tarinoitamme tarvitaan. Jos yksikin toinen transihminen näkee teoksemme ja tuntee olonsa nähdyksi, olemme jo saaneet jotain arvokasta aikaan.

Oldén: Tällaisia neuvoja noudatan itse: tee jotain, mitä haluat itse lukea. Älä yritä tehdä vaikutusta ihmisiin, joista et edes pidä. Täydellistä sarjakuvaa ei ole olemassa ja keskeneräinen sarjakuva on zombi: tee se valmiiksi. Ja mikä tärkeintä: tekemisen nautinto keskiöön!

Lue lisää aiheesta:

Kirja-arvostelu: Kivet, kannot, tähdet, kuuta yhdistää sateenkaarevia hahmoja kotimaiseen kansanuskoon (Kehrääjä 21.12.2021)

Kirjoittajat

,