Tutkimus: Muunsukupuolisten hoitoja ei syytä rajata

Kuvituskuva: 💕🌸 claudia 🌸💕 

Tutkimuksen mukaan tyytyväisyys hoitoihin on korkeaa, katuminen erittäin harvinaista ja hoito tehokasta

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) toteutettu, muunsukupuolisten henkilöiden medikaaliseen transitioon keskittynyt seurantatutkimus on valmistunut ja sen tulokset on uutisoitu Psykiatrian Tutkimussäätiön vuoden 2019 Psychiatria Fennica –vuosikirjassa. Tutkimus keskittyi ensisijaisesti muunsukupuolisten henkilöiden kokemuksiin hoidoista sekä muunsukupuolisen sukupuolen pysyvyyden kartoittamiseen.

Muunsukupuolisten terveydenhoito oli hetken katkolla vuonna 2018, kun Tampereen yliopistollinen sairaala TAYS ilmoitti 2018 elokuussa yllättäen keskeyttävänsä muunsukupuolisten hoidot toistaiseksi. Transterveydenhoidosta vastaavista tahoista toinen, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, oli tehnyt vastaavan päätöksen jo 2018 alussa. TAYSin päätöstä seurasi mielenosoituksien sarja sekä kattavasti kritiikkiä lääkäreiltä, järjestöiltä, laajemmalta transyhteisöltä ja muunsukupuolisilta itseltään. Saman vuoden marraskuussa tiedotettiinkin, että hoidot jatkuvat Tampereella ja ne käynnistetään uudelleen myös HUSin piirissä, jossa niiden rinnalla toteutetaan tutkimusta hoidon tehokkuudesta.

Tulosten mukaan muunsukupuoliset henkilöt hyötyivät hoidoista huomattavasti ja muunsukupuolinen sukupuoli oli varsin pysyvää. Tutkituista henkilöistä vain yksi ilmaisi katuvansa hoitoja ja kertoi sukupuolensa olevan cis-sukupuolinen, muodostaen noin 2,5 prosentin katujaprosentin, joka on hyvin saman suuntainen kuin muissakin tutkimuksissa esiintynyt katumisprosentti. Esimerkiksi Madeline Deutschin tutkimuksessa, joka käsitteli perehtyneen suostumukseen perustuvissa klinikoissa annettua hoitoa, päädyttiin alle prosentin katumistasoon. Muutaman prosentin katumusprosentit ovat hyvin pieniä ja viittaavat siihen, että hoitojen katuminen on erittäin harvinainen ilmiö.

Hoitoihin tyytyväisyys korkeaa

Tutkimuksessa seuratut muunsukupuoliset henkilöt suhtautuivat hoitoihin hyvin positiivisesti ja negatiivisia aspekteja raportoitiin hyvin vähän. Korkein tyytyväisyystaso oli kirurgisissa hoitomuodoissa, joista esimerkiksi mastektomian koettu hyöty oli 4,82 asteikolla 1-5, ja vaikka hormonikorvaushoitoon ei oltu yhtä tyytyväisiä kuin mastektomiaan, oltiin siihenkin keskimäärin tyytyväisiä, koetun hyödyn ollessa 3,91 samalla asteikolla.

Nimeään oli muuttanut 62% vastaajista, mutta tätä ei välttämättä pidetty osana medikaalista transitioprosessia eikä sitä siksi aina ilmoitettu hoitomuodoksi. Muita hoitomuotoja raportoitiin hyvin vähän, selittyen osin sillä, että ne eivät kuulu julkisen sektorin palveluvalikoimaan. Tutkituista 2, noin 5,1 prosenttia, olivat käyneet mastektomiassa yksityisellä sektorilla ja muutoin kartoitetut hoitomuodot oli tarjottu osana julkista terveydenhoitoa. 

Tutkituista 6, noin 15,3 prosenttia, ei ollut käyttänyt mitään hoitomuotoa eikä myöskään vaihtanut nimeään. Tähän päätyneet henkilöt kokivat joko pelkän diagnoosin olleen riittävä tai ilmoittivat haluavansa hankkia lapsia ennen hoitojen aloittamista. Yleisesti tutkitut henkilöt ilmoittivat 87 positiivista ja 29 negatiivista seurausta hoidoista, viitaten huomattavasti suurempiin hyötyihin kuin haittoihin. Haittavaikutuksina oli raportoitu esimerkiksi hoitojen kalleutta, ympäristön negatiivisia reaktioita sekä leikkauksiin liittyneitä komplikaatioita tai haasteita.

Suurimmat muutokset binääriseen suuntaan

Muunsukupuolisen sukupuolen pysyvyys oli korkeaa 82 prosentin valitessa itseään kuvaavan termin muunsukupuolisten sukupuolitermien valikosta ja katumisen ollessa hyvin harvinaista. Tulos vahvistaa ajatusta siitä, että muunsukupuolinen sukupuoli on pysyvä, itsenäinen sukupuoli eikä niin sanottu “välietappi” matkalla kohti binääristä transsukupuolisuutta. 

Tuloksissa huomattavaa oli, että esimerkiksi katumista paljon suurempi muutos oli muunsukupuolisesta sukupuolesta binääriseen sukupuoleen. Kyselyn vastaajista 7, noin 18 prosenttia, valitsi termistöstä binääristä sukupuolta kuvaavan termin ja näistä vastaajista kolmella, noin 7,7 prosentilla, diagnoosi oli päivitetty tarkastelujaksolla muunsukupuolisille annettavasta F64.8 koodista binäärisille transihmisille annettavaan F64.0 koodiin.

Tutkimuksen raportissa huomautettiin siitä, että binääriselle diagnoosilla saatavilla oleva hoitovalikoima on kattavampi ja sukupuolen juridinen korjaus on mahdollista vain binäärisellä transsukupuolisuus-diagnoosilla. Tämä saattaa siis olla osasyy siihen, että muunsukupuoliset henkilöt pyrkivät hankkimaan binäärisen diagnoosin.

Ensimmäisten joukossa oleva tutkimus tukee hoitojen jatkamista

HUSn potilaiden keskuudessa toteutettu seurantatutkimus on ensimmäinen muunsukupuolisten hoitoon keskittyvä seurantatutkimus Suomessa ja on yksi harvoista, vain muunsukupuolisiin keskittyneistä tutkimuksista koko maailman tasolla.

Julkaisussa tutkijat huomauttavat, että tulosten perusteella medikaalinen transitio vähentää tavoitteiden mukaisesti sukupuolidysforiaa muunsukupuolisissa henkilöissä. Tämän lisäksi tutkimuksessa ei tullut ilmi huolestuttavia negatiivisia seuraamuksia. Näiden tulosten valossa tutkijat toteavat, että ei ole syytä muuttaa muunsukupuolisille tarjolla olevia hoitopolkuja siitä, mitä ne ovat olleet ennen tutkimusta.

Kehrääjä on pyytänyt kommentteja tutkimuksen toteuttaneelta ryhmältä, mutta julkaisuhetkellä tutkimuksen yhteyshenkilö ei ollut vielä vastannut kysymyksiin.