Thor: Love and Thunder -elokuva lupailee näkyvää homosuhdetta, mutta kuinka monta kertaa samaa asiaa voi lupailla?
Marvel Cinematic Universe on maailman isoin elokuvailmiö, mutta seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus ei ole läsnä Marvelin elokuvissa. Kehrääjän kulttuuritoimituksen vastuutoimittaja Aasa pohtii, kauanko Marvelilla vielä kestää representaation lisäämisen kanssa.
Piti Marvelin supersankari-elokuvista tai ei, yhtä asiaa ei käy kieltäminen: Marvel Cinematic Universe on tällä hetkellä maailman isoin ja omalla tavallaan merkittävin elokuvasarja. Neljätoista vuotta sitten alkanut elokuvasarja on yhä ainutlaatuinen taloudellinen menestystarina. Se on vaikuttanut siihen miten elokuvia tuotetaan ja miltä ne näyttävät, ja niistä on tullut suuria kulttuurisia virstanpylväitä niin hyvässä kuin pahassa. Tällä viikolla ensi-iltansa saa studion 29. elokuva, Taika Waititin ohjaama Thor: Love and Thunder. Marvel Studiosin johtaja ja tuottaja Kevin Feige ilmoitti varhaisessa vaiheessa, että Thor: Ragnarokissa ensimmäisen kerran esiintynyt hahmo Valkyrie (jota näyttelee Tessa Thompson) on biseksuaali, ja elokuva tulee käsittelemään hahmon biseksuaalisuutta.
Marvel Cinematic Universe on päivittänyt monia hahmoja ja ideoita sarjakuvista vastaamaan modernia nykyaikaa: jokainen sankari ei ole valkoinen mies, ja problemaattisia elementtejä, joita on kehitelty sarjakuvissa 1960-luvulta lähtien, on käsitelty kriittisesti ja jopa purettu osiin ja kasattu takaisin uudessa muodossa. Paras esimerkki tästä lienee yhä Iron Man 3, jossa rasistiseen “yellow peril”-tropeen perustuva pahis Mandariini olikin vain ajatushautomon kehittämä, terrorismin mediakuvastoon perustuva false flag -operaatio, kääntäen koko hahmon tarkoituksen päälaelleen fiksulla tavalla. Feige ja Marvel Cinematic Universen lukuisat ohjaajat ja käsikirjoittajat eivät tyydy vain tuomaan hahmoja ja tarinoita sarjakuvista valkokankaalle, vaan myös muuttavat niitä ja leikkivät erilaisilla ideoilla. Mutta samaa innostusta uudistukseen ja diversiteetin esiin nostamiseen ei voi sanoa olevan, kun puhutaan elokuvasarjan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista hahmoista.
Elokuvien puolella on ollut tähän mennessä neljä “vahvistettua” seksuaalivähemmistöön kuuluvaa hahmoa: Loki, “variantti-Loki” Sylvie, Valkyrie ja Phastos. Loki toteaa Loki-minisarjassa, että hänellä on ollut sekä “prinssejä että prinsessoita” vierellään, ja Sylvie on samaan tapaan biseksuaali. Valkyrie on Feigen mukaan biseksuaali, mutta tämä ei tullut ilmi millään tavalla Thor: Ragnarokissa. Eternalsin Phastos onkin poikkeus siinä, että hänellä on aviomies ja lapsi, ja molemmat näytetään elokuvassa ja ovat osa Phastosin motivaatiota palata takaisin sankarin hommiin. Sitten on joitain sivuhahmoja: Doctor Strange in the Multiverse of Madnessissa America Chavezilla näytetään olevan kaksi äitiä, ja sitten tietysti on Avengers: Endgamen surullisen kuuluisa homohahmo, “sureva mies”. Nimetön sivuhahmo esiintyy vain yhdessä kohtauksessa. Chavezin äideille ei myöskään anneta nimiä.
Lähes kaikki nämä ovat myös sellaisia esimerkkejä, jotka on joko helppo poistaa elokuvista, kuten Disney teki Star Wars: Rise of the Skywalkerin kanssa. Viime aikoina studiot ovat kuitenkin lyöneet vähän jalkaansa maahan: sekä Eternals että Doctor Strange in the Multiverse of Madness ovat kiellettyjä muun muassa Saudi-Arabiassa, koska kohtauksia seksuaalivähemmistöihin kuuluvien hahmojen kanssa ei suostuttu poistamaan. Tämä on hyvä asia, mutta rimaa hipova minimisuoritus ei anna lainkaan syytä juhlaan. Marvel Cinematic Universe on massiivinen ja pysäyttämätön, sekä valmis tekemään muutoksia alkuperäismateriaaliin taatakseen oman menestyksensä, mutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt eivät selkeästi ole tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla. Marvel ei riko enää mitään lasikattoja odotellessaan oikeaa hetkeä: nyt päättyneen X-Men –elokuvasarjan viimeisessä elokuvassa The New Mutantsin päähenkilö Dani Moonstarilla oli romanssi irlantilaisen ihmissusityttö RahneSinclairin kanssa. Ja se on tehty hyvin: Dani ja Rahne ovat traumatisoituneita nuoria, jotka löytävät apua ja lämpöä toisistaan vihamielisessä ympäristössä. Juuri kukaan vain ei nähnyt tuota elokuvaa, koska Sonyn X-Men –elokuvasarjaei ole Marvel Cinematic Universe. Sukupuolivähemmistöjen kohdalla CW ehti ensin: Supergirl-sarjassa esiintyy supersankari Dreamer, ja sekä Dreamer että tämän näyttelijä Nicole Maines ovat transsukupuolisia.
Tammikuussa 2020 Feige kertoi New York Film Adacemyn Q&A- tilaisuudessa, että Marvel Cinematic Universeen on tulossa ensimmäinen transsukupuolinen hahmo. Milloin ja missä on vielä avoin kysymys. Thor: Love and Thunder tulee ensi-iltaan Heinäkuussa, jolloin näemme miten konkreettisesti Valkyrien biseksuaalisuutta tullaan käsittelemään. Valkyrie on kuitenkin sivuhahmo tässä tarinassa, ja mitä itse toivoisin olisi päähenkilö, joka kuuluisi seksuaalivähemmistöön, ja näihin tarinoihin nähtävästi olennaisesti kuuluva romanssi reflektoisi tätä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen esiintuominen Marvel- elokuvien kaltaisissa jättimäisissä mediatuotteissa on mielestäni tärkeää ja merkityksellistä. Representaatio on merkittävä työkalu lhbtiqa+ -ihmisten arkipäiväistämisessä normiyleisöille.
Näiden elokuvien kotimaassa Yhdysvalloissa homo-ja transfobinen politiikka on nostanut itsensä aivan uudelle tasolle, ja sen sijaan että nyt alettaisiin arkailemaan, pitää maailman isoimpien ja suosituimpien mediatuotteiden lisätä panostustaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen normalisoinnissa. Samalla nämä luovat uusia näkökulmia ja tapoja kertoa tarinoita supersankareista. Marvelin valttikortti on aina 1960-luvulta alkaen ollut samaistuttavuus, “maailma ikkunasi takana” -kirjoitustapa, jossa värikkäiden superkonnien lisäksi sankarien täytyy kamppailla aitoja ongelmia kuten taloudellista ahdinkoa, riippuvuutta, syrjintää ja syrjäytymistä vastaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva supersankari toisi tätä oikean maailman tuntua takaisin Marvel Cinematic Universen fantastiseen ympäristöön. Toivottavasti tätä ei tarvitse odottaa enään kovin montaa vuotta.
