SMOK: Lontoossa sijaitsevan transklinikan sulkeminen voi lisätä varovaisuutta jarrutushoidon aloittamiseen
Kuva: Cory Woodward
Lontoon Tavistockin ja Portmanin lasten ja nuorten sukupuolidysforian hoitoa antavan klinikan sulkeminen saattaa lisätä jatkossa varovaisuutta jarrutushoitojen antamisen kohdalla, arvioi Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (SMOK). Klinikan sulkuun on vaikuttanut paikallisen julkisen terveydenhuollon (NHS) teetättämä selvitys, josta ilmenee, ettei keskitetty yhden yksikön malli toimi – johtuen kasvaneista lähetemääristä ja jonotusajoista arvioon lasten sukupuoli-identiteetin kehityksestä. Keskitetty malli ollaankin korvaamassa perustamalla useita, uusia, paikallisia yksiköitä. Toinen tekijä klinikan sulkuun johtaneen päätöksen taustalla on selvityksessä esitetty kritiikki siitä, että lapsen tai nuoren sukupuoliristiriidalle voi olla useita eri syitä.
Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus (SMOK) uutisoi, että Lontoon Tavistockin ja Portmanin lasten ja nuorten sukupuoliristiriidan hoitoa antava klinikka suljetaan. Klinikan sulkeminen voi SMOK:n mukaan lisätä varovaisuutta jarrutushoitojen antamiseen.
Jarrutushoidon, joka tunnetaan myös niin sanottuna “blokkerihoitona”, tarkoituksena on lievittää ja estää transnuoren psykologista kipua liittyen murrosiän muutoksiin sekä antaa hänelle mahdollisuus harkita rauhassa mahdollista sukupuolenkorjausprosessiin hakeutumista myöhemmin elämässään. Jarrutushoito transnuoren tapauksessa on sama hoitomuoto, jota käytetään liian varhain käynnistyvän murrosiän hidastamiseen cissukupuolisella henkilöllä. SMOK kertoo, että jarrutushoitoa saaneilla transnuorilla on raportoitu olleen vähemmän itsetuhoisuutta, ahdistusta, masennusta, emotionaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia sekä parempi kehonkuva kuin transnuorilla, jotka eivät saaneet jarrutushoitoa. Samaan lopputulokseen päädyttiin 25.2.2022 julkaistussa, vertaisarvioidussa tutkimuksessa, jonka mukaan jarrutushoidoilla sekä hormonikorvaushoidoilla saatiin laskettua sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten masennuksen todennäköisyyttä 60% ja itsetuhoisuutta 73% verrattuna hoitoa saamattomiin.
Gender identity development service -klinikan (GIDS), joka on NHS:n vastine Suomen transpoliklinikoille, lähetemäärät ja jonotusajat arvioon lasten sukupuoli-identiteetin kehityksestä sekä dysforiasta ovat kasvaneet – yhden keskitetyn yksikön mallin ei nähdä toimivan. Riippumattomassa julkisen terveydenhuoltojärjestelmän (NHS) teetättämässä raportissa painotetaan, että sukupuolidysforiaa kokevien lasten ja nuorten tulisi saada yhtä nopeaa, kokonaisvaltaista ja laadukasta hoitoa kuin muutkin lapset saavat, riippumatta asuinpaikkakunnasta.
Brittiläinen transihmisten asiantuntijajärjestö Gendered Intelligence kertoo olevansa pääosin tyytyväinen uudistuksiin – poikkeuksena on järjestön huoli siitä, onko transnuorten jarrutushoidon saanti sujuvaa tulevaisuudessa ja mitkä uudet hoitolinjat tulevat olemaan. NHS:n raportissa ei nimittäin oteta kantaa oikeisiin hoitolinjoihin sukupuolidysforian hoidossa.
“Näistä huolenaiheista huolimatta pysymme varovaisen optimistisina kokonaissuunnitelman suhteen. Olemme pitkään toimineet GIDS:n ”kriittisenä ystävänä” yrittäessämme auttaa palvelua toimimaan parhaalla mahdollisena tavalla sen hoidossa oleville nuorille, samalla kun tunnustamme tarpeen sen lopulliselle – ja huolelliselle lakkauttamiselle. Koska muita vaihtoehtoja ei ole ollut saatavilla, ainoa tapa toimia oli rikkinäinen järjestelmä. Kun parempia malleja on nyt kartoitettu, sen lakkauttamisen aika on nyt”, Gendered Intelligence sanoo tiedotteessaan.
SMOK:n johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska toteaa, että klinikan sulkemisen taustalla on siirtyminen kohti alueellisten hoitopaikkojen kehittämistä, sillä palvelut eivät ole nykyisessä tilanteessa riittäviä. ”Sulkeminen ei tarkoita, että lasten ja nuorten hoidot olisi jatkossa kielletty tai niissä olisi jotain hämärää, vaikka näin jotkut antavatkin ymmärtää”, Huuska selventää. Hänen mukaansa tutkimusta lasten ja nuorten sukupuoliristiriidan arvioinnin ja hoidon tueksi tarvitaan lisää, jotta voidaan varmistaa hoidon olevan riittävän turvallista, laadukasta ja vaikuttavaa.
“Englannissa on todettu, että tätä kaikkea ei voi enää jättää yhden keskitetyn yksikön harteille. Näiden lasten hoidon ja tuen on oltava kaikkien sote-ammattilaisten vastuulla, kuten perus- ja erikoissairaanhoidossa ja lasten ja perheiden tukipalveluissa. Sukupuolidysforian arvioinnissa ja hoidossa on oltava riittävästi yhtenäisyyttä eri alueilla”, Huuska sanoo. Lisäksi hän korostaa edellä mainittuun annettavien ohjeistusten ja tukipalveluiden vahvistamisen roolin tärkeyttä.
Klinikan sulkemiseen on toisaalta vaikuttanut myös selvitykseen sisältyvä kritiikki siitä, että lapsen tai nuoren sukupuolidysforiaan voi olla useampia syitä ja ettei riittävää lääketieteellistä näyttöä varhaisen jarrutushoidon hyödyistä nuorten dysforian hoidossa ole, jotta siihen voisi ottaa kantaa. Huuska kertoo, ettei ammattilaisilla ole konsensusta tämän asian kohdalla. ”Jarrutushoitoja ei kielletä, mutta varovaisuutta hoidon aloittamiseen varmaan suunnitellaan lisää eikä sitä tulla tarjoamaan kaikille hoitoa toivoville”, hän arvioi.