Peliarvostelu: Uudessa Life is Strangessa koetaan tunteiden todelliset värit

Peliarvostelu: Uudessa Life is Strangessa koetaan tunteiden todelliset värit

Kuva: Square Enix.

Life is Strange -pelisarja on tunnettu muun muassa yliluonnollisista pelimekaniikoistaan ja seksuaalivähemmistöjen kuvaamisestaan. Samaa linjaa jatkaa uusin osa True Colors, jonka päähenkilö Alex on uskottavasti ja aidosti biseksuaali.

Ensimmäinen Life is Strange -videopeli ilmestyi vuonna 2015. Dontnod Entertainmentin pelin päähenkilöllä Maxilla on yliluonnollisia voimia, joiden avulla hän ryhtyy lapsuudenystävänsä Chloen kanssa selvittämään Chloen ystävän Rachel Amberin katoamista. Vaikka Max ja Chloe näytetään ystävinä, vihjauksia Chloen tunteista Maxia kohtaan paljastetaan aina välillä joko hienovaraisesti pitkillä katseilla, tai suoraan sillä, että Chloe haastaa Maxin suutelemaan häntä. Heidän suhteensa lopullinen muoto riippuu hyvin paljon valinnoista, joita pelaaja tekee. Myöhemmin julkaistuissa, pelin tarinaa jatkavissa sarjakuvissa tehdään kuitenkin selväksi, että Chloe ja Max seurustelevat ja rakastavat toisiaan.

Life is Strange sai enimmäkseen myönteisen vastaanoton, esimerkiksi Metacritic-arvostelusivulla sen arvosana on 83/100. Pelaajat pitivät hahmoista ja teemoista, vaikka moni kritisoikin esimerkiksi dialogia kömpelöksi. Maxin ja Chloen suhde kiinnosti pelaajia, eikä ihme, sillä suurin osa pelistä perustuu sen tutkimiseen. 

Pelin tarinaa laajensi esiosa Life is Strange: Before the Storm, joka ilmestyi vuonna 2017. Siinä nähtiin Chloen elämää isän kuoleman ja Maxin lähdön jälkeen, ja enimmäkseen pelissä kerrottiin Chloen uudesta ystävyydestä – ja ihastuksesta – mysteeriseen Rachel Amberiin. Vuonna 2018 julkaistiin itsenäinen jatko-osa Life is Strange 2. Siinä veljekset Sean ja Daniel yrittävät päästä Meksikoon Puerto Lobosiin poliisin kanssa sattuneen välikohtauksen jälkeen. Pelissä Seanin on mahdollista pohtia seksuaalisuuttaan, ja tarjolla on kaksi potentiaalista romanttista kiinnostusta, joista toinen on poika ja toinen tyttö.

Sarjan uusin osa, Life is Strange: True Colors julkaistiin 10. syyskuuta 2021. Tällä kertaa pelin päähenkilö on Alex Chen, joka muuttaa veljensä luo kaupunkiin nimeltä Haven Springs. Hänen veljensä kuolee kuitenkin hyvin pian Alexin saapumisen jälkeen onnettomuudessa. Alex ei kuitenkaan usko kyseessä olleen täysi onnettomuus, joten hän ryhtyy tutkimaan tilannetta veljensä ystävien Stephin ja Ryanin kanssa. 

Juonen murhamysteeri muistuttaa paljon ensimmäistä peliä, jossa yritetään selvittää, mitä Rachel Amberille on tapahtunut. Tällä kertaa päähenkilöllä on kuitenkin henkilökohtaisempi suhtautuminen tilanteeseen. Max tekee ensimmäisessä pelissä kaiken Chloen vuoksi, True Colorsissa kyse on Alexin omasta veljestä. Samaan aikaan pelissä on paljon muutakin, esimerkiksi sivujuonia, jotka luovat syvyyttä maailmaan, keventävät tunnelmaa, ja tekevät hahmoista todellisempia.

Alexin ystävät Steph ja Ryan ovat myös molemmat mahdollisia romanttisia kumppaneita Alexille. Vaikka suhde heihin ei ole yhtä merkittävässä roolissa kuin Maxin ja Chloen suhde ensimmäisessä pelissä, se tuo silti tarinaan kiinnostavuutta. Ryan on hahmona täysin uusi, kun taas Steph on tuttu Life is Strange: Before the Stormista. Heidän väliltään ei tarvitse valita heti, vaan molempien hahmojen kanssa ehtii kehittämään ystävyyttä kunnolla ennen sitä. Tämä saa Alexin tuntumaan oikeasti biseksuaalilta, eikä vain siltä, että peliin on laitettu väkinäisiä vaihtoehtoja.

Tätä voi verrata ensimmäiseen Life is Strangeen, jossa Maxin ja Chloen suhde on rakennettu hyvin tarkasti. He ovat tunteneet toisensa lapsista saakka, mutta ystävyys oli ikävällä tauolla Maxin muutettua pois Arcadia Baysta Chloen isän kuoltua. Suhteessa on siis ystävyyden lisäksi hieman nostalgiaa ja välien paikkailua. Maxin opiskelukaveri Warren on mahdollisena miespuolisena kumppanina heitetty mukaan melkein kuin tekijät olisivat ajatelleet ”Ai niin, mutta ehkä pelaaja haluaa olla hetero?” Se saa biseksuaalisuuden tuntumaan vain helpolta tavalta esitellä useampi romanttinen vaihtoehto, eikä oikealta hahmon identiteetiltä. Max ei kertaakaan pelin aikana vaikuta olevan kiinnostunut Warrenista, vaikka Warren on kiinnostunut hänestä. Silti suhde Warrenin kanssa on vaihtoehto.

True Colorsin kohdalla Alexin kiinnostus Stephia ja Ryania kohtaan tuntuu koko ajan luontevalta, samoin Stephin ja Ryanin kiinnostus Alexia kohtaan. Kaikki tämä tuntuu aidolta, eikä vain lisämausteena heitetyltä tai ”pakolliselta” vaihtoehdolta.

Muiden sarjan pelien tapaan True Colorsissa on myös yliluonnollisia voimia. Alexin voima on empatia: hän pystyy lukemaan muiden tunteita. Kun toisten tunteet ovat voimakkaimmillaan, ne vaikuttavat häneenkin. Tästä on hahmolle haittaa, mutta pelin kannalta hyötyä, koska näin muista hahmoista saa irti tietoa, ja maailman voi nähdä heidän tavallaan. 

Tunteet ovat tärkeä osa True Colorsia. Pelimekaniikkana ne eivät yllä yhtä kiinnostavaksi kuin ensimmäisen pelin aikamatkustus, mutta tarinan ja hahmon kannalta tämä sopii mukaan mainiosti. Ensimmäisessä pelissä aikamatkustus antaa pelaajalle mahdollisuuden miettiä tekojensa seurauksia, vaikka kuinka monta kertaa. True Colors sen sijaan antaa mielenkiintoisen roolin empatialle. Pelaaja pystyy – ja hänen täytyy – asettaa itsensä muiden asemaan ja kokea tunteita eri tavoilla. Ja tässä peli onnistuu mainiosti. 

Pelaajan on helppo myötäelää hahmojen tunteita, mutta peli myös herättää pelaajassa aitoja omia tunteita. Ja juuri tunteet tekevät True Colorsista uskomattoman pelin. Sarjan pelit ovat yleensä tunnettuja juuri tunneskaalasta, jonka pelaaja pääsee kokemaan, ja tässä pelissä usutetaan vielä entisestään tuntemaan asioita. Pääsin tässä pelissä yhtä lähelle sitä tunnetta, jonka ensimmäinen Life Is Strange herätti minussa. Life is Strange 2 ei taas tuntunut Life is Strange -peliltä ollenkaan enimmäkseen mekaniikkansa takia, koska siinä tuli mukaan yhtä aikaa pikkuveljen kaitsiminen ja isot alueet, joissa käveltiin paljon. Sen takia True Colors tuntui virkistävältä osalta sarjaa, mahdollisuudelta upota taas Life is Strange -sarjan aiempien osien tunnelmaan ja teemoihin.

Pelin isoin kritisoinnin kohde on kuitenkin sen hinta. Tällä hetkellä se maksaa suurimmassa osissa kaupoista 60 euroa. Life is Strange 2 maksaa tällä hetkellä kaikkine osineen noin 30 euroa, vaikka ilmestymisestä ei ole kauaa. True Colorsin nykyinen hinta tuntuu huiman korkealta, kun pelin saa pelattua läpi alle 10 tunnissa, vaikka sen kyllä pelaa vähintään valintojen takia uudestaan mielellään. Itse ainakin aion palata tarinan takia sen pariin vielä useamman kerran.

Kirjoittaja