Kirja-arvostelu: Monisuhdetta avaa polyamorian arkea viihdyttävällä ja informatiivisella tavalla

Kirja-arvostelu: Monisuhdetta avaa polyamorian arkea viihdyttävällä ja informatiivisella tavalla

Sara Vallan Monisuhdetta – Päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta kertoo sarjakuvan keinoin polyamoriasta ja elämästä monisuhteisessa taloudessa. Vallan omat kokemukset avaavat polyamorian todellisuutta opettavaisesti. 

Sateenkaarevalla sarjakuvalla menee hyvin tällä hetkellä. Sekä ulkomaisilta että kotimaisilta tekijöiltä löytyy paljon erilaisia teoksia eri näkökulmista, ja ne kuvaavat sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten elämiä paremmin kuin muut mediat. Monet näistä sarjakuvista ottavat myös opettajan aseman. Sarjakuvat kuten Maia Kobaben Gender Queer – A Memoir (2019) ja Eleanor Crewesin The Times I Knew I Was Gay (2020) eivät vain kerro tekijöidensä elämästä ja kaapistatulosta, vaan samalla opettavat lukijalleen näistä kokemuksista. Sara Vallan Monisuhdetta Päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta (DigiComix, 2021) sopii tähän jatkumoon hienosti. 

Monisuhdetta kertoo tekijänsä Saran polyperheestä ja heidän arjestaan. Sara seurustelee H-P:n kanssa, ja H-P seurustelee Saran lisäksi Pajun kanssa. He asuvat yhdessä kommuunissa nimeltä Casa de Ultimate Lohikäärme. Tämä on objektiivisesti ehkä paras kommuunin nimi, jonka olen kuullut.

Sarjakuva kertoo Saran, H-P:n ja Pajun kotielämästä: rajoista, kolmikon ihmissuhteiden erilaisista muodoista ja Saran vaikeuksista löytää tyttöystävä. Samalla sarjakuva kertoo polyamoriasta erittäin kattavasti: millaisia eri suhdemuotoja voi olla ja miten nämä suhteet voivat rakentua. Teos rikkoo näin mahdollisia vääriä oletuksia polyamoriasta.

Sara toteaa teoksessa, miten polyamoria on juuri hänelle sopiva suhdemuoto, painottaen sitä, miten polyamoria ei ole mitenkään ylivertaisempi suhdemuotona monogamiaan verrattuna. Loppupuolella teos koskettaa myös Saran omaa kaapistatuloa ja aseksuaalisuutta. Vaikka aiheet vaihtelevat sarjakuvassa, ovat seksuaalisuus, ihmissuhteet ja identiteetin kysymykset kaiken alla kulkeva punainen lanka, mikä tekee teoksesta yhtenäisen paketin.

Teoksen ulkoasu on myös samaan tapaan yhtenäinen. Vallan kynänjälki on kevyttä ja selkeää, ja vaihtelevat tussausvärit antavat muuten “mustavalkoiselle” sarjakuvalle värikkään olemuksen. Kuten teoksen nimessä lukee, tämä on hyvin päiväkirjamainen sarjakuva, jossa aiheet vaihtuvat. Informatiivisen sisällön välissä on hauskoja arkisia rakkaudenosoituksia ja sarjakuvataiteilijan elämän kuvausta. Tällaiset väliepisodit ovat sekä kevennyksiä teoksen tekstipainotteiseen alkupäähän että auttavat ankkuroimaan teosta tekijänsä arkielämään.

Sarjakuva on mielestäni uniikki voima sekä tarinankerronnan muotona että tiedon levittäjänä. Kuvien ja tekstin yhdistelmä ja mahdollisuus käyttää taidetta esittämään monimutkaisia asioita ymmärrettävästi tekee sarjakuvasta oivan alustan erilaisten asioiden esittämiseen ymmärrettävällä tavalla. Monisuhdetta on tämän perinteen hieno jatkaja, ja se avaa polyamoriaa suhdemuotona erittäin selkeästi ja viihdyttävästi.