Nyt on aika puhua sateenkaarivähemmistöjen kokemasta asunnottomuudesta

Nyt on aika puhua sateenkaarivähemmistöjen kokemasta asunnottomuudesta

Helsingin Asunnottomien yö -tapahtuma vuonna 2016. Kuva: Kuisma Eskola.

Tänään 17.10. vietetään vuosittaista Asunnottomien yötä – ja tunnen olevani yhtä näkymätön kuin aina ennenkin. Olen asunnoton ja trans. Meitä ei asunnottomuuspalveluissa tai -tilastoissa Suomessa tunnisteta.

Suomessa oli vuoden 2019 lopussa asunnottomana 4 600 yksineläjää sekä 264 perhettä ja pariskuntaa. Suurin osa tilastoissa olevista asunnottomista on niin sanotusti piiloasunnottomia, millä usein tarkoitetaan tilapäistä asumista tuttavien tai sukulaisten luona. Arviolta tuhansien ihmisten asunnottomuus saattaa jäädä tilastojenkin ulkopuolelle.

Vaikka asunnottomuus on Suomessa vähentynyt, on naisten, nuorten ja maahanmuuttajien osuus asunnottomista kasvanut viime vuosina. Tuoreimpien tilastojen mukaan asunnottomuutta kokevista ihmisistä noin joka neljäs on nainen (26 %), noin joka neljäs maahanmuuttaja (24 %) ja noin joka viides alle 25-vuotias (18 %). (Maahanmuuttajaksi lasketaan tässä tilastossa kaikki, jotka eivät ole Suomen kansalaisia tai joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi, ruotsi tai saame.)

Suomessa ei tilastoida seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemaa asunnottomuutta, eivätkä tilastot huomioi sukupuolen moninaisuutta. Asunnottomuustilastoissa sukupuoli perustuu juridiseen sukupuoleen eli henkilötodistuksessa olevaan sukupuoleen. Kasvaviin asunnottomien ryhmiin voi siis kuulua myös sateenkaarivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

LHBTQIA-henkilöillä kohonnut riski asunnottomuuteen – transihmisillä haastavin tilanne

Kansainvälisissä tutkimuksissa sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä on havaittu olevan kohonnut riski joutua asunnottomaksi sekä kokea asunnottomuuden aikana erilaisia uhkia, vastoinkäymisiä ja kaltoinkohtelua. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemaa asunnottomuutta ei ole Suomessa vielä tutkittu. Euroopan Perusoikeusviraston tekemässä kyselyssä ilmenee kuitenkin, että ilmiö on todellinen myös Suomessa.

Kyselyyn vastanneista sateenkaarivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä 22 % kokee asunnottomuutta tai sen uhkaa Suomessa. Transsukupuolisten ja intersukupuolisten ihmisten tilanne on kaikkein haastavin. Transihmisistä 27 % kokee asunnottomuutta tai sen uhkaa, ja transihmisten kokema asunnottomuus kestää myös muita pidempään.

Muihin EU-maihin verrattuna Suomen tilanne on tutkimuksen mukaan neljänneksi vaikein. Sateenkaarivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kokevat asumiseen liittyviä ongelmia enemmän ainoastaan Ruotsissa (28%), Iso-Britanniassa (26%) ja Irlannissa (24%).

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokeman asunnottomuuden syyt vaikuttavat kyselyn perusteella melko yleisiltä asunnottomuuden syiltä. Suurimmiksi ongelmiksi nousivat taloudelliset ongelmat ja riittämätön toimeentulo (44 %), ihmissuhde- ja perheongelmat (38 %), vuokrasopimuksen loppuminen (31 %) ja työttömyys (22 %). Asunnottomaksi jääminen ihmissuhteisiin ja perheeseen liittyvien ongelmien, seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai sukupuolen ilmaisun vuoksi ovat joitakin sateenkaariasunnottomuuden erityispiirteitä.

Asunnottomien ihmisten moninaisuus tunnistettava palveluissa

On hyvä muistaa, että asunnottomuus on ennen kaikkea elämäntilanne, ei ihmistä tai hänen identiteettiään määrittävä tekijä. Vaikka kaikilla ei ole samanlaista riskiä jäädä asunnottomaksi, on jokaisella asunnottomuutta kokevalla ihmisellä oma tarinansa. Vailla asuntoa olevat ihmiset eivät ole yhtenäinen ihmisryhmä.

Asunnottomuuteen liittyy silti edelleen ummehtuneita stereotypioita ja mielikuvia. Perinteisesti asunnottomuutta kokeva ihminen on Suomessa nähty valkoisena, keski-ikäisenä miehenä. Asunnottomuustyön kentällä on onneksi havahduttu ongelmaan ja aloitettu kohdennettu työ muun muassa naisille, nuorille ja maahanmuuttajille.

Monia sosiaalipalveluja suunniteltiin pitkään universaaleiksi, ikään kuin yhdenlaisen ihmisen tarpeiden mukaan. Sen seurauksena voi yhä helposti pudota tarjotun tuen ja avun ulkopuolelle. Esimerkiksi asunnottomuutta tai päihdesairautta ei välttämättä tunnisteta, jos apua hakeva ei vastaakaan mielikuvaa siitä, millainen ihminen kyseisiä haasteita voi kokea.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset saattavatkin tipahtaa palveluiden ulkopuolelle ja vaille tarvitsemaansa tukea. Palveluissa voi myös kohdata ennakkoluuloja ja syrjintää. Asunnottomuustyössä ja palveluissa on aika tunnistaa ja tunnustaa sateenkaariasunnottomuus sekä siihen liittyvät erityiset piirteet, syyt sekä tarpeet.

”Vaadin omaa kotia jokaiselle ihmiselle”

Olen väsynyt pyytämään ja anelemaan meille kuuluvia oikeuksia. Joten pyyntöjen ja toiveiden sijaan minulla on suomalaisena asunnottomana transihmisenä pieni lista vaatimuksia.

Vaadin vähemmistöille turvallisempia tiloja asioida ja saada apua.

Vaadin sosiaalialan opiskelijoille ja työntekijöille lisää koulutusta seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuudesta.

Vaadin tutkittua tietoa sateenkaarivähemmistöjen kokemasta asunnottomuudesta.

Vaadin sateenkaariasunnottomuuden tilastointia ja tilastoihin tunnustuksen sukupuolen moninaisuudesta.

Vaadin sateenkaarierityistä asunnottomuustyötä.

Vaadin kunnianhimoisempaa asuntopolitiikkaa ja lisää valtion tukemia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

Vaadin omaa kotia jokaiselle ihmiselle, sillä asunto on ihmisoikeus.

Asunnottomien yötä vietetään YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä 17.10. eri puolilla Suomea. Koronavirustilanteen vuoksi Asunnottomien yö -tapahtumista ainakin jotkut osat järjestetään tänä vuonna virtuaalisesti. Lisää tietoa: https://asunnottomienyo.fi/

Mitä tehdä, jos jäät asunnottomaksi?
Vailla vakinaista asuntoa ry on koonnut sivuilleen listaa, josta löytyy yhteystietoja ja vinkkejä.

Lähteinä käytetty Euroopan Perusoikeusviraston EU LGBTI Survey II -verkkokyselyä, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen ARA:n asunnottomuustilastoja, opasta ”Toimittaja, sinua tarvitaan muutoksessa! Opas asunnottomuudesta viestimiseen” sekä NEA-asunnottomuushankkeen projektityöntekijän Sari Rantaniemen blogitekstiä ja Helsinki Pride-viikolla pitämää esitystä sateenkaariasunnottomuudesta.

Kirjoittaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *