Mielipide: Transfobiset sukulaiset pilaavat valmistujaisemme

Mielipide: Transfobiset sukulaiset pilaavat valmistujaisemme

Lukuvuosi on ohi ja opiskelijat valmistuvat kouluista. Iloisesta tunnelmasta huolimatta päivä on raskas monille sateenkaari-ihmisille.

Koronakeväästä huolimatta monet juhlivat nyt erilaisia valmistumisia. Minäkin olen viettämässä pieniä ylioppilasjuhlia muutaman sukulaisen kanssa. Juhlia kumminkin varjostaa sukulaisten suhtautuminen siihen, että kuulun sukupuolivähemmistöön. Enkä varmasti ole ainoa joka tästä kärsii: eiköhän monilla sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvalla ole tuomitsevia ihmisiä lähipiirissään. Että yritäpä siinä sitten nauttia juhlapäivästäsi kun sukulaisesi vähättelevät olemassaoloasi.

Valmistuitpa mistä tahansa koulusta, juhlien on tarkoitus olla iloinen tapahtuma sen kunniaksi. Itse olen lähinnä ahdistunut omista juhlistani. Pelkään, että minusta sanotaan jotain ikävää, joka vie täysin juhlatunnelman. En haluaisi haastaa riitaa juhlapäivänä, mutta siitä tulee vaikeaa, jos saan kuulla pelkkää transfobista ulinaa. Osa minusta toivookin, että päivä olisi jo ohi.

Tietenkään inhottavia sukulaisia ei ole pakko kutsua omiin valmistujaisiinsa, mutta se ei ole aina niin yksinkertaista. Jos koronatilannetta ei olisi, esimerkiksi ylioppilasjuhliin saattaisi pölähtää kuka tahansa, joka tietää jonkun valmistuvan sinä päivänä. Tai sitten vanhemmat haluavat, että jokainen kummin kaima tulee juhlimaan oman mussukkansa suurta päivää. Jälkimmäisen syyn vuoksi minunkin on kohdattava silloin transfobinen mummoni, vaikka mieluummin kutsuisin vain ystäväni, joille kelpaan sellaisena kuin olen. Pahinta on kuitenkin se, että vähättelevät ihmiset saattavat rakastaa sinua silti, tai ainakin he luulevat rakastavansa. Eivät tietenkään täysin sellaista versiota joka olet, vaan jonkinlaista omaa, aiempiin kokemuksiin pohjautuvaa mielikuvaansa sinusta. Tämänkin vuoksi voi olla vaikeaa pitää vähättelevät sukulaiset poissa omista juhlistaan.

Ymmärrettävästi näistä syistä moni valmistuva on kaapissa omilta sukulaisiltaan. Itse olen avoimesti kertonut olevani muunsukupuolinen, mikä ei kyllä ole vaikuttanut mihinkään. Mummoni valitti, kuinka kaikki on nykyään niin monimutkaista ettei ihmisiä saa edes kutsua enää tytöiksi tai pojiksi, ja jatkoi minun tytöttelemistäni. Olen yrittänyt saada häntä etsimään tietoa transsukupuolisuudesta netistä ja lukemaan kirjaa Sukupuolena ihminen, joka käsittelee transsukupuolisuutta, mutta ei. Yritykset eivät ole tehonneet.

Eikä siinä vielä kaikki. Olen äskettäin päättänyt vaihtaa nimeni sukupuolineutraalimmaksi, ja valmistujaiset ovat hyvä hetki kertoa läheisille uusi nimeni. Tietenkin toivon, että jokainen kunnioittaa päätöstäni ja alkaa käyttää tätä nimeä, mutta mummon kohdalla se taitaa jäädä vain haaveeksi. Myös ylioppilastodistukseeni on tulossa vanha nimi, sillä maistraatti ei ole vielä hyväksynyt päätöstä uudesta nimestä. Sen vuoksi aionkin pitää paperini piilossa, mistä tuskin uteliaat sukulaiset myöskään ilahtuvat.

Ne, jotka ovat ulkona kaapista, saavat yleensä vielä kokea ahdasmielisiä kysymyksiä. Myös valmistujaisjuhlissaan, mikä ei ainakaan lisää juhlatunnelmaa. ”Miksi”, ”mistä lähtien” ja ”mitä varten” ovat minullekin tuttuja kysymyksiä. Välillä on vaikea päättää, pitäisikö näihin vastata asiallisesti vai ei. Varsinkin jos vastaukset eivät vaikuta mihinkään ja taas seuraavissa kissanristiäisissä esiin nousevat samat kysymykset. Oma vinkkini näihin tilanteisiin on se, että ainakin aluksi vastaa mahdollisimman rehellisesti kuinka asiat ovat. Näin ollen he eivät voi väittää etteivät tietäisi näistä asioista mitään. Jos vastaukset eivät kuitenkaan tuota tulosta, kannattaa jättää ihmettelyt omaan arvoonsa.

Vaikka ylioppilasjuhlat nyt ahdistavatkin, onneksi juhliini on myös tulossa ihmisiä, jotka välittävät ja tukevat. Ystäväni ovat tulossa illemmalla, mitä odotankin enemmän kuin hössöttävien sukulaisten tapaamista. Melkein sääli ettei mummo tapaa heitä, sillä hänellä olisi opittavaa heidän käytöksestään. Ystäväni eivät kyseenalaista identiteettiäni eivätkä käytä minusta väärää nimeä. He ovat jokaisen transihmisen unelmatuki, ihan pienillä ja yksinkertaisilla asioilla.

Joka tapauksessa toivon, että kaikilla valmistujaisiaan viettävillä olisi mahdollisimman turvallinen juhlapäivä. Ilkeät sukulaiset eivät vähennä meidän ihmisarvoamme eivätkä tee meistä ”normaaleja cisheteroita”. Vaikka heidän mielestään vain cisheterous on hyväksyttävää tai normaalia, maailma on täynnä myös ihmisiä, joille kelpaamme sellaisena kuin olemme.

Kirjoittaja