Levyarvostelu: Slut Pop rikkoo tabuja transnaisten seksuaalisuudesta – ja saattaa vaivaannuttaa kuulijansa

Levyarvostelu: Slut Pop rikkoo tabuja transnaisten seksuaalisuudesta – ja saattaa vaivaannuttaa kuulijansa

Kim Petras tarjoilee uudella levyllään kuulijoille “lutkapoppia”. Kuva: Bryan Kehn / Universal Music Group.

Pop-artisti Kim Petras laulaa seksistä, panemisesta ja hekumasta uudella albumillaan. Musiikillisesti pätevän teoksen voimaannuttavuus jää kuitenkin harmillisen vähälle.

Tämä arvostelu on hankala kirjoitettava. Ongelman ydin on siinä, että olen kirjoittamassa arviota teoksesta, jota voisi verrata kissan mouruamiseen. Ja en nyt puhu musiikillisista meriiteistä, sillä Slut Popia voisi kuvailla varsin tyypilliseksi dance-pop-EP:ksi. Puhun nyt lyyrisestä sisällöstä, sillä lätyn jokaisessa raidassa puhutaan panemisesta. En pysty kuvailemaan asiaa tämän tarkemmin, koska muuten tästä arvostelusta tulisi julkaisukelvoton erittäin nopeasti.

Mutta palataanpa askel taaksepäin. Kim Petras on saksalaislähtöinen artisti, joka aloitti uransa teini-iässä julkaisemalla musiikkia internetissä. Näiden varhaisten kappaleiden seurauksena hän nousi kuuluisuuteen ja julkaisi debyyttialbuminsa Clarity vuonna 2019. Clarity nousi Billboard-lehden indie-artistien listauksessa sijalle 28. Seuraavana vuonna Petras oli kyseisen albumin tiimoilta ehdolla yhdysvaltalaisen sateenkaarijärjestö GLAAD:in Media Awards -gaalan parhaan musiikkiartistin kategoriassa.

Taustaltaan Petras on transnainen, joka tuli julkisuuteen 14-vuotiaana oltuaan mukana useissa televisio-ohjelmissa puhumassa nuorten transhoitojen puolesta. Out-lehden mukaan Petras oli tällöin yksi nuorimmista Saksassa lääketieteellisesti transitioituvista henkilöistä. Myöhemmin hän muutti Saksasta Yhdysvaltojen Los Angelesiin musiikkiuran perässä. Petras on Gay Timesin mukaan tehnyt historiaa muun muassa olemalla ensimmäinen avoimesti transtaustainen artisti, joka on esiintynyt MTV:n Europe Music Awards -gaalassa.

Takaisin pitkäsoittoon. Slut Pop on 7 kappaleen kokonaisuus, jonka aiheena on seksi. Tai oikeammin, kuten jo aiemmin sanoin, paneminen. Jokaisen raidan kantava teema tuntuu olevan se, miten Petras on erittäin hyvä vaakamambossa ja tekee pojat iloiseksi taidoillansa. Ottaen huomioon, miten transnaisia ja eritoten transnaisten seksuaalisuutta demonisoidaan nyky-yhteiskunnassa ankarasti, voisi levyn aihevalintaa kuvailla suorastaan tabuja rikkovaksi yritykseksi kääntää yleinen halveksunta ylpeydenaiheeksi. Tätä tukee se, että Petras itse on mukana kappaleiden sanoituksessa ja säveltämisessä. Tässä mielessä EP muistuttaa eräällä tavalla viime vuonna julkaistua Lil Nas X:n Montero-albumia, joka käsitteli muun muassa artistin omaa kasvua mustana homoseksuaalina miehenä.

Siihen yhtäläisyydet loppuvatkin, sillä siinä missä Montero on vakava teos, joka käsittelee aihetta herkästi ja henkilökohtaisesti, Slut Pop tuntuu pyörivän pinnallisen hekuman ympärillä. Kiimaisuus voi yhtä suurella todennäköisyydellä voimaannuttaa tai vaivaannuttaa kuulijaansa. Tähän vaikuttaa suuresti kuulijan oma positio – levyn sanoitukset on selkeästi kirjoitettu heteroseksuaalin transnaisen näkökulmasta, joten vaikkapa naisten kanssa seksiä harrastavien naisten on ehkä hankalaa samaistua Petrasin itsetietoiseen ”lutkamaisuuden” ilosanomaan. Kuvittelisin kuitenkin, että heterotyttöjen tuhmuushenkiseen illanviettoon levy sopii tunnelman kohottajaksi kuin nenä päähän. Myös homo- ja bimiehille löytynee tarttumapintaa.

Tahrana levyn kannessa on tämän EP:n, kuten myös sitä edeltäneen albumin, teossa mukana ollut tuottaja Dr. Luke. Poptähti Kesha haastoi Luken oikeuteen seksuaalisesta väkivallasta vuonna 2014. Tuottajan ja Keshan välinen oikeusjuttu on edelleen kesken, eikä Lukea ole tuomittu seksuaalirikoksista todisteiden puutteeseen vedoten. Monet alan huiput, kuten Lady Gaga ja Kelly Clarkson, ovat kuitenkin kertoneet julkisesti uskovansa Keshaa ja tukevansa häntä. Keshan tapauksesta voit lukea lisää Vulture-lehdestä.

Dr. Luken tuottajakokemus kuuluu Slut Pop -levyn biiteissä, jotka ovat tiukkaa sensuellia dancepoppia, mutta häneen kohdistuvat seksuaalirikossyytökset tuovat tälle kriitikolle pahan maun suuhun. Sääli sinänsä, sillä mainstream-musiikissa ei ole transihmisten puhetta seksistä ennen tätä kuultu. Haluaisin pitää Slut Popista, mutta se osoittautuu vaikeaksi.

Kokonaisuutena Kim Petrasin uusin levy on musiikillisesti pätevä teos, jonka kiimainen tunnelma jakaa yleisöä kuin aurajuusto tai durianin makuinen jäätelö.

Kirjoittajat

,