Kolumni: Miestä näkyvissä -näytelmä ja stereotyyppien päivittämisen vaikeudet
Adaptaatio on hankala prosessi, varsinkin kun puhutaan teoksista, joissa on mahdollisesti ongelmallisia elementtejä. Tämä hankaluus nousi esiin Turun kaupunginteatterin Miestä näkyvissä -näytelmän erään hahmon kanssa. Miestä näkyvissä perustuu Marja Kankaan samannimiseen romaaniin, ja sen on sovittanut näyttämölle ohjaaja Satu Rasila. Turun Sanomat julkaisi 25.8. Eetu Mendolinin tekstin Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys unohtunut Turun kaupunginteatterissa, jossa Mendolin kritisoi näytelmän kampaajahahmoa, joka Mendolinin mukaan oli “negatiivisia asenteita ylläpitävä stereotyyppi kirjan homokampaajahahmosta.” Yleisö nauroi, mutta Mendolinia hahmo ja tilanne ei naurattanut. Turun kaupunginteatteri on julistanut olevansa turvallinen tila ja tekevänsä työtä yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja inklusiivisuuden eteen. Mendolinin kokema tilanne oli kaikkea muuta.
Turun kaupunginteatteri vastasi Mendolinin kritiikkiin Turun Sanomissa seuraavana päivänä. Otsikolla Oppimassa epäonnistumisista ja mukana muutoksessa julkaistu teksti oli pahoitteleva, ja kirjoittajat myöntävät tehneensä virheen – tarkoitus ei ollut nauraa homokarikatyyrille, vaan ”esittää tuoreempi tulkinta miesfashionistasta”. Tekstin ovat laatineet ja allekirjoittaneet dramaturgi Satu Rasila, taiteellinen johtaja Mikko Kouki, toimitusjohtaja Arto Valkama ja Miestä näkyvissä- työryhmä. Juttu loppuunkäsitelty. No, ei ihan. Minua jäi kiinnostamaan mitä “tuoreempi tulkinta miesfashionistasta” tarkoitti, ja käytettiinkö tämän hahmon kanssa kokemusasiantuntijoita, jotka olisivat voineet bongata ongelmat hahmon kanssa ennen esityksiä. Niinpä otin yhteyttä Rasilaan sähköpostitse.
Tämä oli silmiä avaava kokemus. Rasila kertoi sähköpostissaan, että hahmon kanssa ei käytetty kokemusasiantuntijaa, koska adaptaatiossa kampaajahahmo ei ollut enää homo. Rasilan mukaan he halusivat välttää kliseisen homokampaaja-tulkinnan. Kohtauksessa hahmon komiikan kuului nousta tämän villeistä kampausideoista, ei henkilöiden ominaisuuksista. Näytelmän esityskausi on tältä osin päättynyt, joten varsinaisia muutoksia kampaajahahmoon ei tässä kohtaa enää voi tehdä. Eli alkuperäisteoksen kliseinen homo kampaajahahmo päätettiin muuttaa heteroksi näytelmään, jotta tämä stereotyyppi ei olisi niin näkyvä, mutta lopputuloksen katsoja koki silti olevan vahingollinen homokarikatyyri.
Nämä vastaukset herättävät kuitenkin tapauksesta vain lisää kysymyksiä. Ensinnäkin sovituksessa päätettiin muuttaa stereotyyppistä homohahmoa, ja ratkaisu oli tehdä hänestä nimellisesti hetero. Ratkaisuna tämä tuntuu siltä, että vauva lensi ulos pesuveden mukana. Vahingollisiin stereotyyppeihin perustuvia hahmoja ei tarvitse riisua kokonaan pois omasta identiteetistään. Harmillinen stereotypia on poistettu näytelmän sovituksessa, mutta samalla on poistettu myös seksuaalivähemmistön jäsen tarinasta pois. Hahmossa haluttiin kiinnittää huomiota ennemmin tämän ”villeihin kampausideoihin” osana pyrkimystä uudistaa miesfashionistan hahmoa. Rasila kertoi sähköpostissaan, että näytelmä on niin sanottu ”hatunvaihtokomedia”, jossa kourallinen näyttelijöitä käy läpi kymmeniä rooleja. Tämän tyylisessä komediassa ei hahmolle ehdi syntyä monia kerroksia.
Vaikka hahmon homoseksuaalisuus jätettäisiin pois, voi koodaus silti jäädä osaksi hahmoa. Tietyt maneerit, puhetavat ja sanavalinnat kertovat joskus paljon enemmän kuin konkreettiset teot tai sanat, tai voivat antaa ristiriitaisen kuvan hahmosta. Vaikka hahmoa ei olisi tarkoitettu homoksi, voi nämä maneerit tunnistava henkilö lukea hänet homoksi niiden perusteella. Tätä “homokoodausta” on käytetty tietoisesti monissa elokuvissa tapana tehdä hahmosta jollakin tapaa erilaisen ilman, että tätä erilaisuutta ja ”poikkeavuutta” sanotaan suoraan. Esimerkkinä tästä voidaan käyttää Peter Lorren roolihahmoa Joel Cairoa Maltan Haukassa, jonka lispaava puhe ja tunteikkuus erottaa tämän Humphrey Bogartin sankarillisen jäyhästä Sam Spadesta. Miestä näkyvissä –näytelmän kanssa ei ole kyse tällaisesta tietoisesta koodaamisesta, vaan tahattomasta ylijäämästä jota adaptaatiossa on jäänyt hahmoon. Katsoja, joka tuntee alkuperäisteoksen, tuo tämän ymmärryksen hahmosta mukanaan, ja se miten hahmo esitetään ei anna hänelle syytä epäillä, että mitään oltaisiin muutettu.
Joka tapauksessa tämä on hyvä paikka introspektiolle. On erittäin hyvä, että Miestä näkyvissä -työryhmä näki ongelmia alkuperäisteoksen kliseisessä hahmossa, ja halusivat uudistaa sitä. Mutta ongelma hahmossa ei ollut tämän homoseksuaalisuus, ja muutostyössä keskityttiin kenties vääriin asioihin. Tämä tapaus kertoo ehkä lopulta eniten kokemusasiantuntijoiden tärkeydestä. Jossain kohtaa joku olisi voinut sanoa, että nyt mietitään uudestaan mitä ollaan tekemässä.
