Kirja-arvostelu: Runkkarin käsikirja käsittelee tärkeää aihetta, mutta ei aivan yletä tavoitteisiinsa

Kirja-arvostelu: Runkkarin käsikirja käsittelee tärkeää aihetta, mutta ei aivan yletä tavoitteisiinsa

Kuvankäsittely: Lyyra Virtanen

Ina Mikkolan esikoisteos jää pinnalliseksi, ja arvostelijat olisivat kaivanneet teokseen esimerkiksi parempaa transrepresentaatiota ja eri-ikäisten runkkarien ääniä. Teos saa arvosanan 2/5.

Runkkarin käsikirja on elokuussa 2020 julkaistu radio- ja tv-toimittaja Ina Mikkolan esikoisteos. Sen tavoitteena on Into Kustannuksen mukaan tarjota “työkaluja seksuaalisen itsetunnon kasvattamiseen, oman kehon tutkimiseen ja hyväksyntään, kommunikaatiotaitojen kehittämiseen seksikumppanien kanssa, sekä vinkkejä pornon monipuoliseen ja vastuulliseen kuluttamiseen”. Mikkolan lisäksi teoksessa pääsevät ääneen myös lukuisat nuoret some-vaikuttajat ja aktivistit. Aiheesta kertova kirja on äärimmäisen tarpeellinen, sillä aiemmin vastaavanlainen materiaali on pitkälti ollut suomalaisen seksuaalikasvatuskentän tuottamaa eikä niinkään suurelle yleisölle suunnattua. Onkin hienoa, että itsetyydytyksestä puhutaan tietoon pohjautuen neutraaliin tai positiiviseen sävyyn muutenkin kuin seksuaaliterveyden ammattilaisten toimesta.

Ikävä kyllä kirja itsessään ei kovasta tavoitteestaan huolimatta kestä kriittisempää tarkastelua. Sanojen tasolla se korostaa kriittisen ajattelun ja ennakkoluulojen purkamisen tärkeyttä, mutta itse sisältö jää pitkälti pinnalliseksi. Lukijalle kerrotaan, usein yleisluontoisesti (ja välillä myös varsin raflaavasti), että asiat ovat näin, mutta tarkempia perusteluja, lähteitä tietokirjallisuuteen tai sen suurempia filosofisia ajatuksenkulkuja harvemmin esitetään. Populaaritieteellisen teoksen ei tarvitsekaan olla vertaisarvioitua tiedekirjallisuutta, mutta argumentit jäävät valitettavan usein mielipidetasolle. Etenkin seksuaalisuuteen liittyvissä, latautuneissa aiheissa olisi hyvä tehdä selväksi, milloin kyse on kirjoittajan henkilökohtaisesta fiilistelystä, ja taustoittaa, mikäli aihe jakaa mielipiteitä myös esimerkiksi aiheeseen perehtyneiden feministien keskuudessa. 

Moniäänisyyttä on pyritty tuomaan ns. “runkkurinkien” kautta, eli kirjaan on sisällytetty runsaasti (näennäisesti editoimatonta) materiaalia suoraan kahdesta WhatsApp-keskusteluryhmästä, joissa mm. etnisyydeltään, sukupuoli-identiteeteiltään ja kehoiltaan erilaiset nuoret suomalaiset juttelevat runkkaamisesta, kehollisuudesta ja seksistä. Ryhmät perustuvat ilmeisesti jonkinlaiseen sukupuolijakoon, mutta tätäkään ei kirjoiteta auki – meitä jäi mietityttämään, miksi kategoriat “naiset” ja “muunsukupuoliset” yhdistetään yhdeksi ryhmäksi ja miehet taas toiseksi. Keskustelu käsittelee niin karvoitusta kuin lihavuuttakin, mutta transrepresentaation osalta olisimme kaivanneet moninaisuutta: toimittajalla olisi ollut erinomainen mahdollisuus sisällyttää transnaisten tai -feminiinien näkökulmaa, kehon muuttumista sukupuolenkorjaushoitojen myötä ja genitaalirekonstruktion läpikäymistä. 

Pastellinsävyinen kuvitus ja somevaikuttajien läsnäolo antavat ymmärtää, että kirjan kohderyhmää ovat teini-ikäiset ja parikymppiset nuoret, ja tämän käsityksen vahvistaa kustantamon esittelyteksti. Tämä on varmasti tietoinen valinta, joskin olisi ollut hienoa kuulla myös vähän vanhempien runkkareiden ääniä. Miten vaikkapa iän mukanaan tuomat keholliset muutokset vaikuttavat seksiin, kehonkuvaan ja seksuaalisuuteen? Millaisia eroja on sukupolvien suhtautumisessa pornoon? Kirjan ulkonäkö itsessään on kiiltävän kaunis ja kuvituksessa on, kaikessa pastellisessa runsaudessa, selkeä pyrkimys näyttää lukijalle erilaisia kehoja. Jälki on viehättävää ja lähestyttävää silloinkin, kun kuvatut tilanteet ovat ronskeja ja suoraviivaisia. Tietysti, kuten aina, huomiota voisi kiinnittää vielä enemmän kehonormien toistamattomuuteen: esimerkiksi lihavuus on teemana hienosti esillä runkkurinkikeskusteluissa mutta ei niinkään kuvituksessa. 

Viimeinen kolmasosa teosta on pyhitetty pornolle. Kiitämme rohkeudesta tarttua feministisessä keskustelussa ristiriitaiseen aiheeseen.  Muun muassa pornon määritelmää yritetään tarkkailla monesta suunnasta ja se jätetäänkin laajaksi. Sen sijaan väkivallan määritelmää rajataan tarkoitushakuisesti kapeaksi. Nuorille suunnatussa tietokirjassa soisi kirjoittajan taustoittavan aihetta ja antavan lukijalle mahdollisuuden tulkita itse: kokemuksemme mukaan pornosta voi tykätä ja silti uskaltaa lähestyä aihetta kriittisesti. Feminististä kritiikkiä pornosta ei käsitellä: kriittiset näkökulmat typistetään uskonnollisesti motivoituneeksi seksivastaisuudeksi. Siinä missä itse identifioidumme joko seksiposiitivisiksi tai seksimyönteisiksi näemme, että sen mukana kulkee feministinen vastuu tunnistaa sortavia valtarakenteita myös silloin, kun ne johtavat orgasmiin. Eettisen pornon mahdollisuuksia pohditaan kyllä, mutta analyysi jää uusliberalistiselle tasolle “kuluttamisen” ja “valintojen” kontekstissa. Yleisesti kiitämme kuitenkin siitä, että pornosta keskustellaan metatasolla: porno ei pelkästään “ole olemassa”, vaan sen takana ovat oikeat ihmiset.

Porno voi, kuten Mikkola toteaakin, olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille paikka, jossa nähdä itsensä näköisiä kehoja, mutta toisaalta Mikkola myös argumentoi, että Jenkeissä tuotetun valtavirtapornon eettisyyden varmistaa alan tuotantokoneiston ikä ja suuruus. Monelle meidän lesboystävistämme on nimenomaan näyttäytynyt traumaattisen ongelmallisena se, että oma identiteetti yhdistetään ensisijaisesti miehille suunnattuun pornokategoriaan. Vastaavasti transnaisten yliseksualisoiminen ja transfeminiinisten kehojen kaupallistaminen on osa transnaisiin kohdistuvaa väkivaltaista transmisogyniaa. Sama pätee toki muihinkin naisiin. Kaikki representaatio ei ole hyvää representaatiota.

Sisällössä on paljon hyvää – puhutaan suostumuksesta, nautinnosta ja kehopositiivisuudesta. Seksin, seksuaalisuuden tai runkkaamisen perusteokseksi kirjasta ei välttämättä tässä muodossa ole. Moni on kertonut kuunnelleensa teosta äänikirjana, mikä lienee hyvä vaihtoehto etenkin podcastien ystäville, sillä paperilta luettuna Runkkarin käsikirja on kielellisesti raskaslukuinen. Puhekielisyydet, maneerit ja humoristiset heitot ovat hyviä tehokeinoja monessa asiayhteydessä, mutta kongruenssiongelmat pitkissä virkkeissä, runsas “finglish” ja asioiden infantilisointi eivät meistä toimineet: 

“Peppureikä on ihana kolonen, jonka mahdollisuuksia kantsii vähintään tutkia, jos yhtään kutkuttaa! Sinne ei tarvitse tunkaista tai liu’uttaa sisään toki mitään, reunarypyillä oleskelukin riittää kiihottamaan vaikka sormilla hyväillen tai kielellä kiusoitellen. […] Mässy anatominen juttu on se, että sukuelimestä riippumatta peräaukon seudulla on paljon hermopäätteitä, jotka on yhteydessä sukuelinten hermoalueille, ja peräsuolen kautta pääsee G-pisteen, eli UH AH JEAH -spotin huudeille.”

(Runkkarin käsikirja, s. 118)

Yläkoulun terveystiedon tunnilla “rööriin ineen ottaminen” on ehkä helpommin lähestyttävä termi kuin “penetraatio”, mutta 300 sivun tietokirjan lukijoina jäimme kaipaamaan reippaampaa editointia. Siinä missä idea on erinomainen, ajankohtainen ja tarpeellinen, toteutus jää ontumaan. 

Suvi Hirvonen on turkulainen kustannustoimittaja, kirjallisuustieteen opiskelija ja lesbo. Panda Eriksson on transaktivisti sekä sairaanhoitaja- ja seksuaalineuvojaopiskelija.

Kirjoittajat

, ,