Kirja-arvostelu: Rakkaudesta vie lukijan riipaisevan syvälle Toivolan tajunnanvirtaan
Jani Toivolan elämäkerrallinen teos ei tarjoa skandaaleja tai juoruja, vaan inhimillisen koskettavia ajatuksia ja tarinoita kirjoittajan elämästä. Arvostelija antaa kirjalle viisi tähteä viidestä.
Rakkaudesta (2021, Kosmos) on polunnäyttäjä Jani Toivolan kolmas julkaisu. Entinen kansanedustaja on joutunut olemaan monessakin asiassa ensimmäinen: Suomessa ei olla totuttu näkemään mustia tai avoimesti homoseksuaaleja saati mustia ja avoimesti homoseksuaaleja ihmisiä eduskunnassa. Samalla Toivola on ensimmäisiä homoisyyden keulakuvia suomalaisessa mediassa. Hänen suloiset arjen tarinansa tyttärensä touhuista herättävät ihastusta Instagramissa ja samalla hänen lyömätön, sukupuolinormeista viisveisaava tyylinsä jaksaa ilahduttaa seuraajaa päivä toisensa jälkeen.
Kirjailijana Toivola ei ollut itselleni tuttu, ja tartuin hyvin mielelläni kirjaan. Kansi on hattaranpinkki oodi kauneudelle, kenties feminiinisyydellekin. Uskon, että minussa heräävät kiinnostuksen tunteet ovat juurikin sitä, mitä taitava kansikuvataiteilija on halunnut: toisaalta haluaa lukea herkkiä mietelauseita ja totuuksia rakkaudesta ja elämästä, toisaalta takakannen tekstin lupauksen lailla kiinnostaa Toivolan persoona lähes skandaalimaisella tavalla. Millaista on ollut LHBTIQ+ -ihmisenä eduskunnassa? Kuullaanko kenties jopa mehukkaita juoruja?
Hyvin nopeasti käy kuitenkin ilmi, että tässä liikumme syvemmillä vesillä teemojen osalta. Valokeilaan pääsevät niin seksi kuin isyyskin, arjen työt ja juhlahetket, kaipuu, ulkopuolisuus ja yksinäisyys, toisaalta yhteenkuuluvuus, ahaa-elämykset ja toivo. Maskuliinisuuden ja feminiinisyyden normitkin saavat osansa analyysista, esimerkiksi kun Jani kuvailee keskustelua tyttärensä kanssa. “Kerron hänelle, että aivan hyvin myös mies voi käyttää hametta jos haluaa […]. Muutoksella on rajoja ja seurauksia.” (s. 149).
Toivolan teksti soljuu niin mukavasti, että melkein kuulen kuin kävisimme keskustelua. Rento minä-muotoinen kirjoitustyyli antaa ymmärtää, että teksti syntyy ikään kuin itsestään, tajunnanvirtana. Se antaa välittömän vaikutelman ja lukijana todella tuntee, suree ja iloitsee Toivolan mukana – etenkin kun on itsekin queer. En kykene valkoisena biseksuaalina muunsukupuolisena käsittämään, mitä on olla musta homomies Suomessa, mutta Suomessa varttuneena sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvana olen kokenut erilaista ulkopuolisuutta. Toivolan tarinat pitävät varmasti myös muunlaiset ihmiset otteessaan loppuun asti, sillä lopulta kyseessä on melkein kaikkia ihmisiä yhdistävistä, inhimillisyyteen kuuluvista tarpeista: tulla rakastetuksi, nähdyksi, kohdatuksi. Tämä teema kulkee koko kirjan läpi ja Toivolan minäkertoja on varsin samaistuttava.
Voisin suositella Rakkaudesta-kirjaa ihan jokaiselle. Rakkaudesta ei löydy juoruja tai Arkadianmäellä tapahtuneita seksiskandaaleja, vaan lähelle tulevan, ajoin riipaisevan avoimen ja vereslihalla olevan inhimillisyyden, jonka mukana voi sekä itkeä että nauraa. Vaikka toisaalta tuntui välillä jopa siltä, että olisin tirkistelijä lukiessani Toivolan intiimeistä hetkistä, koen myös, että seison hyvin nöyränä hänen osoittamansa haavoittuvaisuuden edessä. Tämä oli lukukokemus, joka jätti jotenkin kiitolliseksi.
Kirjoittajan toiveesta juttupalkkio lahjoitetaan Students of Colour ry:lle. Lisäksi Kehrääjä kiittää tekstiä omasta positiostaan kommentoinutta ruskeaa lukijaa.