Kirja-arvostelu: Markus Kronströmin teokset juhlistavat aikuisen homomiehen seksuaalisuutta

Kirja-arvostelu: Markus Kronströmin teokset juhlistavat aikuisen homomiehen seksuaalisuutta

Indiekirjailija Markus Kronströmilta vastikään ilmestyneet Peilikuvia ja Kolme on kova sana tarjoavat muun muassa nostalgiaa seuranhakukulttuurista ennen somea sekä suomalaiseen queer-kirjallisuuteen kaivattua homoerotiikkaa.

Eroottinen kaunokirjallisuus tuo monelle varmasti ensimmäisenä mieleen Nora Robertsin cisheteronaisille suunnatut, päivittäistavarakaupoissa noin kymmenen euron kappalehintaan myytävät pokkarit. Harvemmin tämä perinteisesti erittäin cisheteronormatiivisena tyylilajina tarjoaakaan juonikuvioidensa puolesta LHBTIQA+-lukijoille mitään mihin tarttua.

Normatiivisuuteen takertuvaksi ei onneksi voi sanoa ainakaan indiekirjailija Markus Kronströmin tuotantoa. Sekä hänen esikoisteoksensa Peilikuvia (BoD, 2020) että toisinkoinen Kolme on kova sana (BoD, 2021) edustavat ronskin maskuliinista homoerotiikkaa ja nostalgiamatkaa, joka kaappaa lukijan heti ensimmäisillä sivuillaan takaisin maailmaan ennen somea ja Grindr’n tai Scruff’n kaltaisia seuranhakuappeja. Peilikuvia johdattaa prologissaan lukijan aikavälille 1995-2000 ennen tarinan siirtymistä takaisin tähän päivään ja Kolme on kova sana sijoittuu kokonaisuudessaan 2010-luvun alkupuolelle.

Esikoisromaanin prologi onkin jo itsessään oma tarinansa. Se saa varmasti monen yli kolmekymppisen lukijan muistelemaan nettiseksiaikoja chattihuoneineen, joissa kiinnostavan oloista tyyppiä uskaltauduttiin lähestyä kysymällä hänen sähköpostiosoitettaan. Jottei aika kultaisi liikaa muistoja, prologi muistuttaa rivien välistä, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen seuranhaku ollut 2000-luvulla nykyaikaan verrattuna yhtään helpompaa, vaikka somen päälleliimatusta kiiltokuvailluusiosta ei näkynyt vuosituhannen alussa merkkiäkään. Molemminpuolinen anonyymiteetti suojeli niin kauan, kun malttoi pysytellä chattiympäristössä, mutta herätti toisaalta huolta, pelkoakin mahdollisesti tuttuun henkilöön törmäämisestä siinä vaiheessa, kun livetapaamisesta oltiin sovittu. Oma lukunsa oli tämänkaltaisessa tilanteessa kaapista ulos vedetyksi tuleminen henkilölle, jolle ei todellakaan halua paljastaa mitään vähemmistöstatuksestaan.

Peilikuvia -esikoisteoksen päähenkilö Alex on nelikymppinen, asianajajan työssä viihtyvä homomies. Hieman nörttimäinen herkkä haaveilija, tarvittaessa varsin sosiaalinen ja puhelias kömpelölläkin tavalla. Uramenestyksen taakse kätkeytyy krooninen yksinäisyys, epävarmuutta ihmissuhteissa ja vaikeus luottaa ihmisiin – toisin sanoen kaikkea sitä, mistä päähenkilö niin kovasti toivoi pääsevänsä eroon muuttaessaan vuosia sitten Helsinkiin. Mieluisan työpaikan löytyminen kun tarjosi loistavan tilaisuuden lähteä pakoon turkulaista homoskeneä, jossa ei tule hyväksytyksi itsenään. Sellaisen käsityksen ainakin Alex sai, kun joutui toistuvasti huomaamaan, ettei komea ja vähän persoonallinen ulkonäkönsä miellytä tai että hän kelpaa korkeintaan kertaluontoiseksi seksiseuraksi paremman kundin puutteessa. Alex ei niinkään kaipaa parisuhdetta, vaan yhteyttä muihin samanhenkisiin homoihin. Sielunveljeyden etsiminen jatkuu Helsingissä ja niin jatkuvat samat hänelle valitettavan tutuiksi tulleet vastoinkäymisetkin, torjutuksi tuleminen tavalla tai toisella.

Eräänä kesäpäivänä Alex kohtaa sattumalta Karon ollessaan kaupungilla. Jälleennäkeminen palauttaa oitis mieleen kasapäin muistoja vuosien takaa: tutustumisen gay-chatissa, elämänsä ensimmäisen ja kiusallisesti päättyneen seksuaalisen kokemuksen kyseisen kundin kanssa ja Karon yllättävän katoamisen, kun tämä päätti mitään selittämättä lopettaa yhteydenpidon Alexiin. Kohtaaminen sujuu kaikesta huolimatta melko lupaavasti ja niin Alexille selviää ettei syy yhteydenpidon katkeamiseen ollutkaan hänessä, vaan Karon henkilökohtaisissa ongelmissa. Onko kaikki sittenkin kunnossa? Entä voisiko Karo olla hän, joka voi muuttaa Alexin elämän olemalla hänelle se kauan toivottu kokemuskaveri?

Kolme on kova sana -toisinkoisessa seurataan helsinkiläisten Aaronin ja Henrikin jo 20 vuotta kestäneen avoimen suhteen kehittymistä uudelle tasolle. Kirjastonhoitajan ja insinöörin arki näyttäytyy hektisenä tasapainoiluna töiden ja kodin välillä, mikä osaltaan vaikuttaa parin seksielämän hiipumiseen saamalla etenkin Aaronin turhautumaan seksuaalisempana osapuolena. Saatuaan idean juoruihin keskittyvän aikakauslehden artikkelista hän rohkaistuu ehdottamaan Henrikille kolmannen kundin etsimistä kolmen kimpan kokeiluun ensimmäistä kertaa.

Alkuvaiheen erimielisyyksien jälkeen miehet laativat yhdessä ilmoituksen Gaytutka-seuranhakusivustolle nimimerkillä @Kolmeonkovasana. Viestikansioon sataa useita yhteydenottopyyntöjä ja kolmannen pyörän roolista kiinnostuneita löytyy Turusta saakka. Enää täytyy selvittää, kuka yhteydenottajista on se mies, jonka kanssa kemiat toimivat parhaiten.

Kronströmin vahvuus kirjailijana on hänen selkeä ja mukaansatempaava tyylinsä, joka rikkoo kaikki lukijan mahdolliset ennakkoluulot eroottista kaunokirjallisuutta kohtaan genrenä. Suorapuheisuus ja liiallisten adjektiivien käytön välttäminen tuo realistisuutta erityisesti henkilöhahmojen väliseen dialogiin, eikä roisi, maskuliinisuutta alleviivaava kielenkäyttö vähennä juuri uskottavuutta sekään, vaan päinvastoin tekee Kronströmin tuotannosta kaivatun tulokkaan suomenkieliseen queer-kirjallisuuteen.

Kolme on kova sana -teoksen kohdalla on mielenkiintoista huomata sekin, kuinka juonta voi rytmittää ja toisaalta samaan aikaan värittää tunnelmallisemmaksi käyttämällä tehokeinona henkilöhahmojen suosikkikappaleiden lyriikoita ABBA:lta, Euroviisuista ja Elvis Presleylta taustamusiikkiefektin luomiseksi. Erityismaininnan ansaitsevat juuri henkilöhahmot, joista Kronström ei paljasta liian aikaisin kaikkea, vaan lukija pääsee omaan tahtiin tutustumaan henkilöhahmojen kehittymiseen sitä mukaa, kun he löytävät itsestään aivan uudenlaisia piirteitä.

Vaikka henkilöhahmot ovat keskenään täysin erilaisia persoonia, Kronström onnistuu taitavasti havainnollistamaan, kuinka seksuaalivähemmistöön kuuluvat miehet jakavat keskenään usein hyvinkin samankaltaisia elämänkokemuksia. Esimerkiksi Kolme on kova sana -romaanin Jesper pohtii itsekseen mahdollista tulevaisuudessa häämöttävää kaapista ulostuloaan homona jalkapallotähtenä heterovoittoisessa urheilijapiirissä. Molemmissa romaaneissa esiintyvän asianajaja Alexin kautta käsitellään homomiehen ulkonäköpaineita, yksinäisyyttä, riittämättömyyden tunnetta, häpeää omasta vähäiseksi koetusta seksuaalisesta kokemuksesta sekä epävarmuutta ottaa puheeksi seksifantasioiden toteuttamista kumppaneiden kanssa. Kipeiden aiheiden esille ottaminen korostaa, ettei homoyhteiskökään ole immuuni kirjoittamattomille säännöille, joiden raameihin pitää mahtua tullakseen hyväksytyksi.

Ihailtavaa on muunlaisenkin seksuaalivähemmistöä edustavan miehuuden representaatio – Peilikuvia -teoksen Heikin biseksuaalisuutta ei nähdä homoporukassa uhkana, eikä häntä syyllistetä toisinaan yhteisistä riennoista vetäytymisestä naisseuran perään. Kolme on kova sana -teoksen Aaronin kollega Oliver sen sijaan on kuvauksen puolesta kenties aseksuaalisuuden spektrillä – hänen seksuaalista suuntautumistaan muut voivat tyytyä vain arvailemaan. Oliver ottaa mielellään romanttis-seksuaalisista suhteista keskusteltaessa empaattisen kuuntelijan roolin ja tullessaan sysätyksi epämukavuusalueelle muiden tiedustellessa hänen omista ihmissuhdekiemuroista.

”Ei. Mä rakastan kirjoja ja tarinoita. Kirjat on mulle sellaisia mistä mä pidän. Ihmisetkin on kivoja, jos ovat kivoja. Mutta kirjat ja tarinat ovat sellaista arjen eskapismia. On jännää lukea erilaisia tarinoita erilaisista ihmisistä ja maailmoista. Ehkä mä siksi päädyinkin kirjastoon töihin”, Oliver vastaa Aaronin yrittäessä puolivaivihkaa selvittää tämän seksuaalista suuntautumista utelemalla siitä, onko hänellä ollut koskaan seurustelusuhdetta – hän vaivaantuu Aaronin kysymyksestä ja tuijottaa ensin pitkään tyhjyyteen, mutta tiedostaa tilanteen vaativan edes ympäripyöreän puolelle menevän selityksen.

Markus Kronströmin Peilikuvia ja Kolme on kova sana juhlistavat aikuisten homomiesten seksuaalisuutta painottaen sitä, ettei homous ole riippakiven lailla perässä laahaava taakka, vaan omasta seksuaalisuudesta sekä miehuudesta on lupa nauttia estoitta.