Kirja-arvostelu: Kehuttu Hautausmaan pojat kärsii alkukankeudesta, mutta tempaa lopulta mukaansa

Kirja-arvostelu: Kehuttu Hautausmaan pojat kärsii alkukankeudesta, mutta tempaa lopulta mukaansa

Nuorille aikuisille suunnatussa henkimaailmaa ja kuolemaa käsittelevässä romaanissa koetaan kiusallisia tilanteita – kiusallisia ovat myös kohdat, joissa juoni alkaa toistaa itseään. Kehrääjän toimittaja antaa kuitenkin arvosanaksi 3/5, sillä teos muuttuu loppua kohden paljon kiinnostavammaksi.

Aiden Thomasin kirjoittama Cemetery Boys (Swoon Reads, 2020) on dominoinut queer-aiheisia lukusuosituslistoja – ainakin omissa piireissäni – jo jonkin aikaa. Silti se ei ole sattunut käsiini ennen tätä. Teos ilmestyy suomeksi Inka Parpolan kääntämänä 19.10. nimellä Hautausmaan pojat (Otava, 2021).

YA-romaani kertoo teini-ikäisestä transsukupuolisesta latinopojasta, Yadrielista, joka asuu hautausmaalla ja elää kuolleiden kanssa kommunikoivassa yhteisössä. Perheen miehet etsivät kuolleita, joiden sielut eivät ole päässeet ylittämään rajaa kuolemaan, ja vapauttavat näitä sieluja. Perheen naiset sen sijaan toimivat parantajina. Parantamiseen käytettävä veri saa kuitenkin Yadrielin vegaaniserkun, Marizan, luopumaan parantamisesta täysin. 

Koska Yadrielin perinteisiä arvoja suosiva perhe ei hyväksy häntä transtaustan takia oikeaksi pojaksi, hän suorittaa aikuistumisrituaalinsa kahdestaan Marizan kanssa. Kun Yadrielin ja Marizan serkku Miguel murhataan, Yadriel aikoo käyttää Miguelin löytämistä ja vapauttamista mahdollisuutena todistaa olevansa oikea poika.

Valitettavasti Yadriel löytääkin väärän haamun, koulusta tutun, tunnetusti ongelmia aiheuttavan Julian Diazin, joka ei suostu kuolemaan lopullisesti ennen kuin hän pääsee tarkastamaan kaveriporukkansa hyvinvoinnin ja selvittämään, mitä hänelle tapahtui. Mysteeriä selvittäessään Julian, Yadriel ja Mariza joutuvat useisiin kiusallisiin ja jopa vaarallisiin tilanteisiin. 

Tämä kaikki kuulosti mielestäni todella hyvältä. Myöskään suosittelijoilta en ollut kuullut muuta kuin kehuja. Kirjan saapuessa postissa olin todella innoissani sen lukemisesta. Kenties odotukseni olivat hiukan liian korkealla hyvän lukukokemuksen saamiseksi.

Alkuinnostuksen hiipumisen jälkeen aloin pikkuhiljaa kyllästyä. Ensimmäisten lukujen jälkeen tuntui siltä, että päähenkilöt kävivät samoja keskusteluja uudelleen ja uudelleen. Perheen kanssa ilmenneet konfliktit päättyivät joka kerta samaan lopputulokseen, kun taas Julianin aiheuttamat tilanteet vaikuttivat kopioilta toisistaan. Jos en olisi lupautunut arvostelemaan kirjaa, olisin kenties jättänyt sen kesken tässä vaiheessa. Luin useamman kerran kirjaa luku kerrallaan bussimatkoillani, koska en jaksanut syventyä siihen pidemmäksi aikaa. 

Myös konfliktitilanteiden luonne sai lukuintoni hiljentymään. Moni konflikti erityisesti kirjan ensimmäisellä puoliskolla perustui Julianin aiheuttamiin kiusallisiin tilanteisiin, joista Yadrielin piti yrittää tavalla tai toisella selvitä. Koska muut kuin Julianin sukulaiset eivät kuule sieluja, johti Julianin sielun kanssa koulussa käyminen moniin, muiden perspektiivistä omituisiin reaktioihin. Tiedän, että joillekin tällainen tarinankerronta sopii, mutta allekirjoittaneen se saa vain erittäin epämukavaksi. Ahdistuneisuushäiriöisenä autistina kiusalliset sosiaaliset tilanteet eivät ole hauskoja, vaan ahdistavia – myös, kun tilanne tapahtuu jollekulle muulle.

Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, että jaksoin jatkaa lukemista. Noin puolivälissä teosta juoni alkoi nopeutua ja kehittyi paljon mielenkiintoisemmaksi. Loppua kohden kirja parani paranemistaan. Julianin ja Miguelin mysteerejä selvittäessään Yadriel joutuu kohtaamaan paljon suurempia asioita kuin hän oli kuvitellutkaan, ja mielenkiintoiset juonenkäänteet vetävät lukijan mukaansa täysin.

Teoksen loppupuoli tuntui jopa hiukan liian lyhyeltä. Olisin halunnut kuulla toisella puoliskolla tapaamistamme hahmoista ja loppua kohden tapahtuvista juonenkäänteistä enemmän yksityiskohtia, kun taas alun hitautta olisi voitu nopeuttaa huomattavasti. 

Myös LHBT+ -aiheita käsiteltiin kirjassa hyvin. Vaikka teema transteinistä, jonka vanhemmat eivät hyväksy häntä, on kenties hiukan kulunut, ei se tässä teoksessa tuntunut rasittavalta, sillä kirjan juoni ei pyörinyt täysin tämän ongelman ympärillä. Myös Yadrielin pelkoja siitä, miten muut reagoivat hänen transsukupuolisuuteensa ja homouteensa, käsitellään samaistuttavalla tavalla. Yadriel ei myöskään jää ainoaksi LHBT+ -hahmoksi teoksessa, vaan myös muita yhteisön jäseniä tavataan läpi teoksen.

Lyhyesti sanottuna siis Cemetery Boysin juonenkäänteet ovat todella mielenkiintoisia, mutta sen huono rytmitys vie teoksen vetovoimaa huomattavasti. Antaisin teokselle kolme tähteä viidestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *