Kirja-arvostelu: Hauerwaasin ja Silventoisen teoksessa lennetään rakkauden siivillä

Kirja-arvostelu: Hauerwaasin ja Silventoisen teoksessa lennetään rakkauden siivillä

Kuvankäsittely: Lyyra Virtanen

Bobby yhdistelee runoa ja sarjakuvaa onnistuneesti kertoen sodan keskellä elävistä rakastavaisista. Perinteinen tarina kaipuusta ja rakkaudesta kerrotaan tällä kertaa naisparin näkökulmasta.

Runoilla ja sarjakuvilla on mielenkiintoinen suhde toisiinsa. Sarjakuva tarjoaa visuaalisuuden kautta tarinaa, eikä tarvitse aina sanoja tämän kertomiseen. Runous maalailee kuvia mieleen sanoilla, fraaseilla ja kielikuvilla. Molemmat ovat kuitenkin kohdanneet useaan otteeseen onnistuneesti. Mika Waltarin runolurittelut menivät yksiin hyvin Asmo Alhon kuvittamissa Kieku ja Kaiku -sarjakuvissa jo yli 90 vuotta sitten. Mike Mignola ja monet muut kauhusarjakuvien tekijät ovat yhdistäneet synkkien runojen maailmat kauhistuttaviin tarinoihin. Alan Mooren Watchmenin pääkonna Ozymandias on saanut nimensä ja persoonansa Percy Shelleyn samannimisestä runosta. Siispä runoilija Lasse Hauerwaasin ja kuvittaja Iina Silventoisen Bobby (Enostone Kustannus 2020) on oikeastaan vain yksi luku lisää tähän vanhaan traditioon, jota soisi nähtävän enemmänkin.

Bobby on rakkaustarina sodan keskellä, jossa pilotti ja hänen rakastettunsa kaipaavat toisiaan kaukaisuuksien päästä. Aikakausi ja sota ovat epäselviä, ja teos kertoo enemmän kaipuusta kuin jostain tietystä ajasta tai edes hetkestä. Sota on hyvä näyttämö tällaiselle tekstille, sillä rakkauden uhkana on konfliktien aiheuttama kuolema ja sen loputtomuus.

Teoksen romanttisuutta korostaa myös määrittelemätön historiallinen kehys. Lentäjä-ässät taistelevat niin kaksi- kuin kolmitasoilla, ja rakastettu kirjoittaa kirjeitä sulkakynällä hienossa kahvilassa. Jäin tekstissä pohtimaan sitä, miten sekä teksti että kuvat korostavat päähenkilöiden rakkautta; he ovat homopari, ja pilotti puhuu kivusta, jonka “sinun veljiesi luodit aiheuttivat”. Ovatko pilotti ja hänen rakastettunsa sodan eri puolilla, oman aikansa Romeo ja Julia?

Tarinan vähemmistökuvaus on käytännössä jätetty Silventoisen harteille, sillä teksti itsessään ei nosta esiin rakastavaisten sukupuolta – Hauerwaasin runot ovat vapaita sukupuolitetuista termeistä. Bobbyn romanssi kahden naisen välillä on sodan kontekstin ulkopuolella oikeastaan ihanan arkinen; he kaipaavat toisiaan, muistelevat ensitapaamistaan ja ovat täynnä huolia, ja mihinkään homoromanssien helmasynteihin tarina ei sorru. Jos Bobbya haluaa lukea enemmän symbolisena teoksena, on pilotin taistelu ja sota mahdollisesti vain vertauskuva homofobisen yhteiskunnan asettamista esteistä tällaiselle rakkaudelle. 

Silventoisen kuvitus on hyvin maanläheistä, jopa pelkistettyä paikka paikoin, ja kertoo omalla tavallaan hyvin suoran rakkaustarinan. Yksipuolisessa värimaailmassa hallitsee punainen, intohimon ja veren väri, joka korostaa sekä pilotin sotaista maailmaa että hänen lämpimiä tunteitaan kaukaista rakastaan kohtaan.

Hauerwaasin kaksikielinen teksti on myös aika suoraa, metaforat ja tulkinnat suhteellisen suoria ilmailusanaston klassikoita. Tämä ei ole metafiktiota, jossa teksti ja kuva kommentoivat toisiaan, vaan loppujen lopuksi aika perinteinen tarina kaipuusta ja rakkaudesta, joka elää teoksen aikana kirjeissä ja kauaksi suunnatuissa katseissa, mutta tällä kertaa homoromanttisessa kontekstissa.

tahdon rakastua sinuun 
puiston penkillä uudestaan
ja uudestaan
suudella ensimmäisen kerran
ja viimeisen kerran
ennen kuin lennät pois

Lukukokemuksena Bobby on mielenkiintoinen juuri sen kuvituksen takia. Teksti on sijoitettu teoksessa vasemmalle puolella aukeamaa, jolloin katse uuden sivun avautuessa hakeutuu välittömästi kuvituksiin, joita teksti siten ikään kuin kommentoi tai kontekstualisoi. En tiedä kutsuuko joku sarjakuvamuodon puristi Bobbya sarjakuvaksi mielellään, kun tekstit ja kuvat ovat teknisesti irrallaan toisistaan tällä tavalla; onko Bobby runosarjakuva tai kuvitettu runokirja? Tällaisten kysymysten määrittely ei ole työtäni, ja Bobby onnistuukin mielestäni sekä runoteoksena että sarjakuvana hyvin. Molemmat taidemuodot tukevat toinen toistaan ja täyttävät teoksen tarinaa tehokkaasti.