Kirja-arvostelu: Gender Euphoria valottaa sukupuolieuforian onnea ja autuutta

Gender Euphoria juhlistaa transihmisten kokemaa onnea ja euforian tunnetta. Antologiassa kuullaan lukuisia erilaisia kokemuksia eri kulttuureista ja eri puolilta maailmaa. Teos antaa äänen onnelle, joka tuntuu hiljaiselta mediassa.

Usein tuntuu siltä, että iso osa julkisesta keskustelusta transyhteisöistä pyörii negatiivisten asioiden ympärillä. Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä transihmisten oikeudet ympäri maailmaa ovat uhattuina alati ja näistä puhuminen nostaa esiin transihmisten kokeman vainon ja vihan. Tämä ei koske vain uutisointia vaan myös muita medioita, joissa “transtragediat” ovat yleisempiä kuin tarinat ilosta, onnesta ja euforiasta. 

Juuri tämän takia antologiateos Gender Euphoria: Stories of Joy (2021, Unbound) tuntuu niin virkistävältä. Videopelikriitikko ja kirjailija Laura Kate Dalen toimittama teos sisältää 29 tosielämän tarinaa transihmisyyden iloista ja kehoeuforian kokemuksista. Teos on julkaistu ainoastaan englanniksi.

Esipuheessaan Dale kommentoi, miten sukupuolidysforian tunteet ovat monille transihmisille (mutta ei toki kaikille) alkusysäys oman transsukupuolisuutensa tajuamiselle, ja tämä dysforian tunne kehystää tarinaa, jota meistä kerrotaan. Dysforia on avain sekä sympatiaan transyhteisöjä kohtaan että transihmisten demonisointiin, ja tämä mahdollisuus käyttää termiä sekä kilpenä että aseena tekee siitä niin suositun kehyksen kertoa transihmisten tarinoita.

“If you try presenting yourself as something other than your birth-assigned gender, and it makes you feel euphoric, that’s just as valid a reason to claim your identity as escaping dysphoria.”

Laura Kate Dale teoksessa Gender Euphoria

Mutta kuten Dale kommentoi, sukupuolidysforia ei ole vaatimus sille että on trans. Sukupuolieuforia on yhtä lailla validi syy päättää, kuka oikeasti olet. Gender Euphoria juhlistaa juuri tätä. 29 esseestä Dale itse kirjoitti noin kolmanneksen, ja muut kirjoittajat kuvastavat hyvin transkokemusten monipuolisuutta niin taustojen, elämäntilanteiden ja kokemusten suhteen. Jokainen tarina on omalla uniikilla tavallaan iloinen ja elämää juhlistava, vaikka rakenne niissä onkin usein suhteellisen samanlainen; alustus elämän huonommista puolista, joka rakentuu hiljalleen euforiseen päätökseen.

Transihmisten elämän kirjo näkyy esseissä myös kulttuuristen taustojen kautta; Julia F. Candidan essee The Euphoria That Lives in Revolt: Loving Myself While Living in Brazil kertoo onnen ja ilon löytämisestä transihmisyyden vallankumouksellisuudesta transfobisessa Brasiliassa. Teddy Sweet puhuu esseessä The Gender of Language: Finding a Pronoun for My Identity siitä, miten sukupuolineutraalin kielen (tässä tapauksessa unkarin) kasvattina omaa identiteettiä voi vahvistaa toisella kielellä. Emmet Nahil käsittelee kulttuuristen tabujen rikkomista ja euforiaa, joka nousee tatuoinneista, esseessään Epidermis: Tattoos and Transmasculine Selfhood. 

“If you don’t mind keeping a secret, I can tell you that the reality is that people ask fewer questions about what’s in your pants if they are distracted by what you’ve got drawn on your arms… The need to adapt is constant, but the manner in which you choose to do it can be a deep wellspring of affirmation.”

Emmet Nahil teoksessa Gender Euphoria

Dalen omat esseet käsittelevät kaikkea aina yökyläilyn sukupuolieuforisesta kokemuksesta roller derbyyn ja World of Warcraftin sukupuoli-representaatioihin. On esseitä, jotka käsittelevät punk-skenen taistelua sukupuolinormeja vastaan, vanhemmuutta ilman sukupuoli-stereotypioita ja maskuliinisten harrastusten muuntamista feminiiniseksi identiteetiksi. Osa aiheista on suhteellisen kevyitä ja tarinat aika hauskoja, kuten Dalen tarina humalaisten naisten kehuista yökerhon vessajonossa, mutta moni myös käsittelee vakavempia aiheita positiivisesta kulmasta, kuten Katherine Crossin essee The Radical Vulnerability of Trans Sex. Gender Euphorian esseet on koottu taidolla, sillä päällekkäisyyttä ei juuri ole tarinoiden sisällössä, eikä perspektiivi ole keskittynyt liikaa yhdenlaisiin euforian kokemuksiin.

Gender Euphoria on hyvin samaistuttava kokoelma kauniita, hauskoja, sydäntä lämmittäviä ja aitoja tarinoita. Positiivisuus ei ikinä mene toksisuuden puolelle, vaan pitää jalat maassa koskien sitä, millaisessa maailmassa me elämme. Uskon, että kaikki lukijat voivat löytää ainakin yhden tarinan, johon he voivat samaistua. Itselleni tämä oli Samara-Jade Sendekin Adrenaline Fix, jonka loppukaneetit saivat kylmät väristykset kulkemaan kehoni lävitse samaistumisen voimasta, vaikka kirjoittaja ja minä tulemme eri kulttuureista ja toiselta puolelta maailmaa. Tämän takia meidän pitää kertoa omia hyviä tarinoitamme yhä enemmän, sillä me kaikki pyrimme saavuttamaan sukupuolieuforian ja löytämään oman paikan. Gender Euphoria on hyvä muistutus siitä, kuinka ihanaa elämä on, kun polku onneen avautuu eteen.

“My ideals weren’t refined ladies or society’s definition of femininity… My way is in Boudicca, Tomyris and Grace O’Malley. It is in Lady, Raven and Kerillian…. I chose to live my truth: A hard-rocking, hell-fighting, skull-thumping, wisecracking, whiskey-slugging lady of Australia.”

Samara-Jade Sendek teoksessa Gender Euphoria