Varhaiskeskiajan haudasta löytynyt mahdollisesti intersukupuolinen henkilö oli arvostettu omassa yhteisössään

Varhaiskeskiajan haudasta löytynyt mahdollisesti intersukupuolinen henkilö oli arvostettu omassa yhteisössään

Rekonstruktiopiirros haudasta sekä valokuva miekasta, joka on uuden tutkimuksen mukaan kätketty hautaan varsinaisen hautauksen jälkeen. Tämä kertoo henkilön tärkeydestä omalle yhteisölleen. Piirros vasemmalla: Veronika Paschenko. Kuva oikealla: Museovirasto.

Turun yliopiston tutkijat kertovat, että 900 vuotta vanhasta haudasta löytynyt vainaja saattaa olla intersukupuolinen. Arvostetussa asemassa olleen henkilön haudasta on aiemmin löytynyt sekä mieheen että naiseen aikakauden kontekstissa viittaavia esineitä.

Historiallisen haudan uudelleentutkinnassa on ilmennyt viitteitä siitä, että vainaja saattaa olla intersukupuolinen. Muiden hautalöydösten perusteella hän oli varsin arvostettu henkilö yhteisönsä keskuudessa. Hauta löytyi alun perin Hattulan Suontaalta lokakuussa vuonna 1968, kun Suontaan Vesitorninmäellä oltiin upottamassa vesiputkea ja työ jouduttiin keskeyttämään, kun yllättäen kesken kaivuutyön löytyi miekka ja sen alta hauta. Myöhemmin hauta on ajoitettu vuosien 1040 ja 1174 välille.

Perinteisesti arkeologiassa vainajan sukupuoli määritellään yksinkertaistetun, sukupuolistereotyyppeihin perustuvan kaavan mukaan. Jos haudasta löytyy aseita, niin vainajaa pidetään miehenä. Jos haudasta löytyykin aseiden sijaan koruja, niin vainajan oletetaan olevan nainen. Yle kirjoittaa, että yhä edelleen arkeologian parissa vaikuttaa konservatiivisempaa tutkijakuntaa edustavia asiantuntijoita, jotka pitävät kiinni näistä vanhentuneista tutkimusmenetelmistä historiallisia löydöksiä analysoidessaan.

Suontaan hautalöydöksiä pidettiinkin kenties juuri tästä syystä hämmentävinä niiden löytöhetkestä alkaen, sillä haudattu vainaja oli puettu aikakaudelle tyypilliseen naisen asuun ja koruihin, mutta hänen hautaansa oli laskettu lisäksi maskuliinisuuden merkkinä pidetty miekka. Virheellisten, aikaisempien tulkintojen mukaan vainaja on voinut olla joko voimakas naisjohtaja tai toinen osapuoli miehen ja naisen yhteishaudasta.

Hiljattain julkaistu haudan uudelleentutkimus kertoo kuitenkin Turun yliopiston tiedotteen mukaan sen, ettei mitään todisteita yhteishaudasta ole löytynyt. Säilyneiden, vähäisten dna-näytteiden perusteella vainajalla on yliopiston mallinnusten mukaan 99,75 % todennäköisyydellä XXY-sukupuolikromosomit. Kyseinen kromosomaalinen poikkeama tunnetaan myös nimellä Klinefelterin oireyhtymä. Turun yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava Ulla Moilanen kertoo, että mikäli Klinefelteriin liitetyt kehon ulkoiset piirteet olivat henkilöllä näkyviä, häntä ei välttämättä pidetty täysin miehenä tai naisena varhaiskeskiaikaisessa suomalaisyhteisössä.

XXY-sukupuolikromosomit omaavan henkilön keho on ulkomuodoltaan miestyyppinen. Hänellä voi kuitenkin esiintyä rintojen kasvua, lantion leveyttä, karvoituksen vähäisyyttä, pienempää lihasmassaa ja suurempaa pituuskasvua kuin miehillä keskimäärin, sekä lapsettomuutta. Ylen mukaan XXY-kromosomipoikkeamaa esiintyy yhdellä 600:sta mieheksi syntymässä määritellyistä lapsista. Mahdollisia näkyviä kehollisia ominaisuuksia ei ole havaittavissa ollenkaan lapsuusiässä ja aikuisiässä niiden määrä vaihtelee yksilöllisesti.

Moilanen mainitsee Ylen artikkelissa, että koska synnynnäinen lapsettomuus on Klinefelter-henkilöillä yleistä, myös vainaja saattoi kokea eläessään tietynlaisia odotuksia ja ennakkoluuloja kanssaihmisiltä, sillä miehisyys määriteltiin pitkään jälkeläisten tuottamisen kyvyn kautta. Hautalöydöt vahvistavat vainajan olleen tästä huolimatta varakas ja kunnioitettu henkilö yhteisössään. Hänet oli haudattu selälleen höyhenpeitteelle arvokkaiden turkisten ja esineiden kanssa. Joukossa oli mm. koruja, hevosenkenkäsolki, veitsi tuppineen ja hopealankaupotuksin koristeltu kahvaton miekka. Moilanen kertoo, ettei vainajan kupeelle sijoitetussa miekassa ole juurikaan näkyvissä merkkejä käydyistä taisteluista. Vainajan varallisuudesta kertovat myös haudasta löytyneet lampaan- ja jäniksenkarvat, joista varsinkin jälkimmäisiä käytettiin varhaiskeskiaikaisissa arvotekstiileissä.

Suontaan hautalöydös vihjaa, että sukupuoliroolit varhaiskeskiajan Suomessa ovat saattaneet olla oletettua joustavampia ja että joidenkin henkilöiden kohdalla on saatettu hyväksyä naisten ja miesten sukupuoliroolien sekoittamista. Pelkän biologian perusteella ei kuitenkaan voida tietää henkilön todellista sukupuoli-identiteettiä.

Kirjoittaja