Elokuva-arvostelu: Epätasaisessa mutta viihdyttävän mahtipontisessa Eternalsissa MCU:n ensimmäinen homo supersankari
Kuvassa etualalla supersankari Phastos (Brian Tyree Henry) ja taustalla tämän aviomies Ben (Haaz Sleiman). Kuva: Marvel Studios.
Vaihtelevat ihmiskuvaukset ovat Marvelin supersankarielokuva Eternalsin paras puoli, joskin nämä ovat välillä jäädä liiallisen eksposition ja epätasaisen tahdituksen jalkoihin. Homohahmojen representaatiossa ei kuitenkaan kompastuta.
Disneyn supersankarielokuvista ja -tv-sarjoista koostuvan niin sanotun Marvel Cinematic Universen menestys on ollut yhtä jatkuvaa voittokulkua, mutta kritiikki sitä kohtaan on myös huomattavaa. Toistuva rakenne, yksitoikkoinen ja tylsä visuaalinen ilme sekä turvalliset ratkaisut narratiivissa ja hahmoissa ovat olleet jatkuva ongelma jopa elokuvasarjan parhaimpien osien joukossa. Näiden lisäksi elokuvien diversiteetti on ollut kritiikin alla. MCU:lla kesti 11 vuotta saada naisvetoinen supersankarielokuva tehtyä, ja vasta viime vuosina on alkanut näkyä ei-valkoisia päähenkilöitä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat loistaneet myös poissaolollaan. Elokuvasarjan uusin osa, Eternals (2021), on merkki siitä, että kritiikkiä on kuunneltu.
Oscar-voittaja Chloé Zhaon (The Rider, Nomadland) ohjaama Eternals kertoo kuolemattomista Ikuisista, jotka ovat suojelleet Maan asukkaita deviaani-hirviöiltä vuosituhansien ajan, tarkoituksenaan ohjata ihmiskuntaa kohti kukoistusta. Kun viimeinen deviaani kuoli 500 vuotta sitten, jäivät Ikuiset odottamaan kutsua takaisin kotiinsa tähtien taakse Olympia-planeetalle. Nykyajassa he asuvat ihmisten joukossa. Ikuinen nimeltä Sersi (Gemma Chan) työskentelee British Museumissa ja asuu ikuisesti nuoren Spriten (Lia McHugh) kanssa, kun yllättäen deviaani hyökkää heidän kimppuunsa. Sersi, Sprite ja Ikaris (Richard Madden) alkavat koota Ikuisia yhteen tätä uutta uhkaa varten, mutta pian on selvää, että deviaanit ovat pienin heidän ongelmistaan.
Eternals on ensemble-elokuva, jossa on iso liuta näyttelijöitä jakamassa päätähden roolia, mutta Gemma Whiten Sersi ja Richard Maddenin Ikaris saavat leijonanosan ajasta parrasvaloissa. Sersin rakkaus ihmisiä kohtaan (sekä yleisesti että yksilöllisesti tämän työkaveri Dane Whitmanin (Kit Harington) kanssa) on hyvässä kontrastissa Ikarisin enemmän kylmään asenteeseen. Muut Ikuiset tipahtavat johonkin heidän väliinsä: Sprite on katkera lapsi, joka ei ole ikinä saanut kasvaa aikuiseksi, Bollywood-tähdeksi ryhtynyt Kingo (Kumail Nanjiani) nauttii ihmiskunnalta saamastaan suosiosta ja tarinankertojan roolistaan, tekninen nero Phastos (Brian Tyree Henry) on nähnyt ihmisen kehityksen rumat puolet ja siten kääntänyt selkänsä tehtävälleen ja etäinen mieltenhallitsija Druig (Barry Keoghan) ei luota ihmisten kykyyn päättää omista asioistaan. Ikuiset Ajak (Salma Hayek), Thena (Angelina Jolie) ja Gilgamesh (Ma Dong-seok) ovat vetäytyneet syrjään yrittäen elää muistojensa ja tehtävänsä painon kanssa.
Jack Kirbyn 1970-luvulla luomat Ikuiset ovat avaruusolentojen ja jumalsankarien yhdistelmiä. Monet heistä vastaavat kuuluisia mytologisia sankareita (Gilgamesh on ilmiselvä, Thena on Athena, Sersi on Kirke ja Spriten hahmo yhdistelmä kujeilija-arkkityyppejä aina Shakespearen Puckista Peter Paniin). Eternalsissa Ikuiset ovat kuitenkin hyvin inhimillisiä hahmoja. Tämä näkyy heidän välisissään suhteissa ja suhteissa ihmisiin, joita heidän on määrä suojella. Ehkä parhaiten tämä näkyy Phastosin hahmossa, jolla on myös kunnia olla MCU:n ensimmäinen avoimesti homoseksuaali supersankari.
Phastos on ehkä menettänyt uskonsa ihmiskuntaan laajemmin, mutta hän rakastaa silti aviomiestään ja poikaansa ja tekee mitä tahansa suojellakseen heitä. Phastosin parempaa puoliskoa Beniä (Haaz Sleiman) ei piilotella missään, ja he saavat elokuvassa osoittaa rakkauttaan toisiaan kohtaan avoimesti. Phastosin ja Benin suhde ei ole iso osa elokuvaa, mutta se on ensisijaisen tärkeä Phastosin motivaation ja hahmotarinan suhteen. Suhdetta ei alleviivata sen enempää kuin muita ihmissuhteita elokuvassa. Phastosin homoseksuaalisuus on esitetty hyvin neutraalisti, se on vain yksi asia maailmassa, eivätkä muut Ikuiset kyseenalaista Phastosin elämää tai parisuhdetta mitenkään.
Tämän ei pitäisi olla mikään saavutus vuonna 2021, mutta avoimet homoparit Marvel-elokuvien kaltaisessa valtaviihteessä ovat silti harvinaisia. Jokainen Phastos ja Ben on askel kohti oikeaa suuntaa. Vielä ei ole varmaa, onko Disney sensuroimassa elokuvaa, kun se menee levitykseen maihin, joissa avoin sateenkaarisisältö on kiellettyä. Ohjaaja Chloé Zhao kertoi them. -julkaisulle lokakuussa, että hän ja Marvel Studios toivovat, että näin ei tarvitsisi tehdä. Diversiteetti näkyy tämän lisäksi myös Lauren Ridloffin esittämässä supernopeassa Ikuisessa nimeltä Makkari (Merkurius), joka on kuuro, kuten Ridloff itse. Olisin halunnut tietää enemmän Makkarin flirttailevasta suhteesta Druigin kanssa, mutta elokuva oli ihan tarpeeksi pitkä jo valmiiksi.
Kuten tästä voi päätellä, Eternalsissa on paljon kaikkea menossa yhtä aikaa ja monta hahmoa hassuilla nimillä. Eternalsin kaksi- ja puolituntinen kesto laahaa aika-ajoin pahasti, kiitos tarvittavan mutta silti kömpelön eksposition. Eternals ei ole kovin yksinkertainen konseptina. Avaruusolennot, Ikuiset, ovat laskeutuneet muinaisina aikoina Maahan ohjaamaan ihmiskuntaa eteenpäin, ja Ikuisten takana ovat taas celestiaalit, jotka ovat vielä vanhempia kuin he, ja sitten on deviaanit… Pian tämä kaikki alkaa menemään mössöksi päässä, jos ei alati seuraa tarkasti sitä mitä tapahtuu ja pidä kirjaa nimistä. Eternals on isoa avaruusooppera-scifiä jossa ihminen on pieni, merkityksetön ja kykenemätön ymmärtämään suunnattomien kosmisten entiteettien motiiveja, ja joskus tuntui siltä että niin on katsojatkin.
Marvel-elokuvissa toimivat kuitenkin aina parhaiten ihmissuhteet, ja Eternals ei ole poikkeus tähän. Ikuisten keskinäiset suhteet ovat mielenkiintoisia ja juuri ne pitävät katsojan mukana. Kingon pikkuvelimäinen suhde Ikarisiin, Gilgameshin pyyteetön rakkaus Thenaa kohtaan ja Sersin ja Ikarisin vuosisatoja kestänyt rakkaussuhde ovat kohtia, joissa nämä jumalaiset hahmot tuntuvat eniten ihmisiltä. Samalla Eternals muistuttaa heidän elämänsä oudoista puolista. Miltä tuntuu olla lapsi tuhansien vuosien ajan ja katsoa, kun muut kasvavat vierellä aikuisiksi? Mitä tehdä, kun ihmiskunta, jota pitäisi suojella, tekee hirmutekoja koko ajan uudestaan? Thenan muistisairaus sekoittaa tuhansien vuosien muistot sopaksi hänen päässään. Tämä saa hänet unohtamaan, ketkä ovat ystäviä ja ketkä vihollisia.
Eternals on kunnianhimoinen, erikoinen, epätasainen ja aivan liian pitkä elokuva. Se olisi hyötynyt ehkä käsikirjoituksen hiomisesta ja toisaalta vielä suuremmasta kunnianhimosta visuaalisuuden suhteen. Koska olin omistautunut elokuvan hahmoille jo alusta lähtien, oli kokonaisuus silti hyvin viihdyttävä katsaus jumalten yritykseen elää ihmisinä.
