Arvostelu: Mona Blingin 23 transmyyttiä sopii erityisesti cissukupuolisten luettavaksi
Somevaikuttajakulttuuri ei ole koskaan vedonnut minuun, ja suhtaudun somevaikuttajiin lähtökohtaisesti varautuneesti. Somevaikuttajien kirjoilla ei ole mikään paras maine ylipäätään, vaan usein ne vaikuttavat vain uusilta keinoilta pyrkiä tienaamaan mahdollisimman paljon rahaa. Tämän vuoksi suhtauduin Mona Blingin uuteen teokseen ensin hieman skeptisesti. Itselleni niinkin tärkeä aihe kuin transihmisiä koskevat harhaluulot somevaikuttajan esikoisteoksena ei konseptina kuulostanut kovin puoleensavetävältä. Jonkinlaiselle kirjalle aiheesta oli kuitenkin selvästi tarvetta, sillä myyttejä transihmisistä näkyy mediassa jatkuvasti, ja vaikka tietoisuus transihmisistä on kasvanut, on keskivertoihmisen tietoisuus transihmisiä koskevista asioista yhä heikkoa. Päädyin siis loppujen lopuksi itse tarttumaan toimeen ja lukemaan teoksen kriittisellä, arvioivalla silmällä.
Olin kuin olinkin positiivisesti yllättynyt teoksen sisällöstä. Vaikka osa teoksen huumorista ei iskenyt minuun henkilökohtaisesti lainkaan, sen sisältö ylipäätään faktoineen ja myytinmurtamisineen on erittäin hyvää. Teos käsittelee transihmisiä koskevia yleisimpiä harhaluuloja laajalti ja yleistajuisesti, ja sopii erityisesti asiaan tutustumattomille cisihmisille luettavaksi aivan varmasti. Aloitetaan hyvästä: siis siitä myytinmurtamisesta. Bling esittelee teoksessaan nimen mukaisesti 23 erilaista transmyyttiä monelta eri elämän alalta, ja murtaa niitä ymmärrettävällä tavalla niin omien kokemusten, anonyymien tai nimellisten muiden anekdoottien, kuin myös yksinkertaisen faktatiedon avulla.
Itse teksti on helppoa, kevyttä luettavaa, ei lainkaan sellaista tietotekstiä, jonka lukeminen tuntuisi tekstin läpi laahustamiselta. Teoksen anekdootit ovat monimuotoisia ja erilaisia, ja siinä huomioidaan niin binääriset kuin myös ei-binääriset transihmiset laajalti. Faktatiedon erottaa helposti ja luonnollisesti henkilökohtaisesta kokemuksesta ja mielipiteestä, ja lähdeviitteet löytyvät asianmukaisesti teoksen loppupäästä. Kirja siis laajalti onnistuu tavoitteessaan erittäin hyvin.
Kuten aiemmin viittasin, minulla on myös negatiivista sanottavaa. Kirjan huumori ei iskenyt itseeni ollenkaan. Moneen kertaan huomasin pyöritteleväni silmiäni (ja ei sillä hyvällä tavalla) tai autopilotilla ohittamaan jotain hauskoja heittoja ja tarinoita, jotka minulle tuntuivat vain halvoille, sata kertaa toistetuille kliseille. Tämä isävitsien ja nolojen tarinoiden viljely sopii varmasti joillekin, mutta itseäni se ei ole koskaan viehättänyt. Arvostelijana koen olevani hyvä lukija tälle teokselle, sillä olen itse tutustunut aiheeseen laajalti ja osaan täten arvioida teoksen onnistumista tavoitteessaan – siis myytinmurtamisessa. Rivilukijana en kuitenkaan kuulu teoksen kohderyhmään, ja tiedän, että en olisi sitä mielenkiinnosta nostanut hyllyltä.
Teos sopii esimerkiksi cissukupuolisille toimittajille ja transihmisten läheisille, tai muille cissukupuolisille, jotka haluaisivat oppia transihmisistä lisää.
Kenelle teos sitten sopii? Teosta ei ole tarkoitettukaan minulle, eli transsukupuoliselle ihmiselle, joka on
aktiivisesti toiminut yhteisön parissa jo vuosia. Teos sopii esimerkiksi cissukupuolisille toimittajille ja transihmisten läheisille, tai muille cissukupuolisille, jotka haluaisivat oppia transihmisistä lisää. Se ehkäisee ennakkoluuloja, joita meidän pitää kohdata päivittäisessä elämässämme, mutta ei välttämättä ole paras teos jo aiheeseen tutustuneelle.
Mona Blingin teos sopii siis täydellisesti esimerkiksi perusasioiden oppimateriaaliksi vähemmän kartalla olevalle sukulaiselle tai kaverille pukinkonttiin. Aina ei yksinkertaisesti jaksa itse selittää itseään maailmalle, ja nyt sen voi sen sijaan hoitaa tarjoamalla luettavaksi tätä kirjaa. Teos täyttää kauan olemassa olleen tyhjiön suomalaisessa kirjamaailmassa, ja vaikka sen huumori ei itseeni osunutkaan, on se itsenäisenä teoksena hyvin tehty ja ajaa asiansa.