Ammattilainen kertoo: Sukupuolisensitiivisyys ja moninaisuus näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa

Ammattilainen kertoo: Sukupuolisensitiivisyys ja moninaisuus näkyvät varhaiskasvatuksen arjessa

Kuvitus: BBC Creative / Unsplash.

Kehrääjä kysyi varhaiskasvatuksen lastenhoitajalta, mitä tarkoittaa sukupuolisensitiivisyys ja miten seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä puhutaan päiväkodeissa.

Opetushallituksen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2018) määräävät, että varhaiskasvatuksen tulee olla sukupuolisensitiivistä. Alalla 11 vuotta työskennellyt varhaiskasvatuksen lastenhoitaja Cosmo tiivistää ajatuksen sukupuolisensitiivisyyden tavoitteesta: jokaisella lapsella tulee olla samat mahdollisuudet, oikeudet ja velvollisuudet sukupuolesta tai sen ilmaisusta riippumatta.

Sukupuolisensitiivisen kasvatuksen tavoitteena ei ole sukupuolineutraalius, jossa yritettäisiin sulkea pois sukupuoli tai sen merkitys. Cosmo ei näe sukupuolineutraaliutta hyväksi tai edes mahdolliseksi toteuttaa varhaiskasvatuksessa – päinvastoin on tärkeää tunnistaa jokaisen yksilöllinen ja tärkeä kokemus sukupuolesta. 

Sukupuolisensitiivisyydessä otetaan huomioon sukupuolen moninaisuus myös binäärin (mies–nainen-jaottelun) ulkopuolella ja kunnioitetaan kaikenlaisia sukupuolikokemuksia. Lapset pyritään näkemään yksilöinä, ei sukupuolensa edustajina – tästä syystä Cosmo itse puhuttelee lapsia nimellä, eikä käytä “hei pojat” -tyylisiä ilmauksia.

– Ei ole kyse siitä, että pojat eivät saisi olla enää poikia. Jokainen poika saa olla sellainen poika kuin hän on. Mutta onko tarpeellista puhutella lasta jotenkin muuten kuin hänen omalla nimellään?

Cosmo nostaa esiin, että monissa lapsiryhmissä on lapsia, joiden tapa ilmaista sukupuoltaan poikkeaa normeista. Sukupuolisensitiivinen varhaiskasvattaja antaa myös näille lapsille tilaa olla oma itsensä ja kunnioittaa heidän itsemäärittelyoikeuttaan. 

– Kenenkään sukupuolta ei vähätellä, eikä kenellekään lapselle viestitä, että he olisivat vääränlaisia. Jokaisella lapsella on oikeus tulla hyväksytyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on.

Aikuisten on tärkeää miettiä omia asenteitaan

Sukupuoliin liittyvät stereotypiat saattavat vaikuttaa aikuisten asenteisiin varhaiskasvatuksessa. Autetaanko poikia enemmän kuin tyttöjä, koska ajatellaan, että tytöt ovat tunnollisempia ja velvollisuudentuntoisempia? Vai kannustetaanko kaikkia tasapuolisesti omatoimisuuteen ja autetaan tarvittaessa niitä, jotka tarvitsevat tukea?

Cosmo on työskennellyt muutamia vuosia sitten Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Naisasialiitto Unionin Tasa-arvoinen varhaiskasvatus -hankkeessa. Hankkeen Youtube-julkaisun mukaan päiväkotien arkea videoimalla on havaittu, että varhaiskasvattajat saattavat esimerkiksi ohjata lapsia erillisiin leikkeihin sukupuolen mukaan – eivätkä aina tiedosta tätä itse.

Osaako aikuinen haastaa arkisissa tilanteissa omat käsityksensä siitä, että lapsen sukupuoli ja tähän kohdistuvat sukupuoliroolit ohjaisivat lapsen käyttäytymistä? Omien toimintatapojen pohtiminen on Cosmon mukaan suuri osa sukupuolisensitiivistä kasvatusta. Tarkoitus ei ole missään nimessä muuttaa lapsia, vaan aikuisten tulee muuttaa omia asenteitaan ja käsityksiään – itsensä kehittämisen tulisi kuulua työntekijöiden tavoitteisiin alalla kuin alalla.

– Kyse ei ole mistään yksittäisestä sukupuolisensitiivisestä tuokiosta päivän aikana, vaan teema on osa varhaiskasvatuksen arkea, kertoo Cosmo.

Laki velvoittaa puhumaan moninaisuudesta

Varhaiskasvatuksen sisällöstä määräävät Suomessa varhaiskasvatuslaki, Opetushallituksen laatimat varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sekä kuntakohtainen varhaiskasvatussuunnitelma. Varhaiskasvatuslain 3 § 6 momentin mukaan yksi varhaiskasvatuksen tavoitteista on “antaa kaikille lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet varhaiskasvatukseen, edistää yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa yleistä kulttuuriperinnettä sekä kunkin kielellistä, kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa”.

– Meitä varhaiskasvatuksen työntekijöitä velvoitetaan luomaan moninaisuutta kunnioittava ilmapiiri, Cosmo kertoo.

Kaikkia varhaiskasvatuksen työntekijöitä sitovat samat velvollisuudet, eli kyse ei ole työntekijän omasta mielipiteestä. Cosmo sanoo, että huoltajia tulee kannustaa avoimeen keskusteluun myös silloin, jos heillä herää huolia liittyen varhaiskasvatuksen sisältöihin. Tässä kontekstissa vastuu vuorovaikutuksesta kuuluu aina työntekijälle.

Moninaisuudesta puhuttaessa ei kyse ole pelkästään sukupuolesta, vaan aivan kaikenlaisesta ihmisten moninaisuudesta. Tätä huomioidaan muun muassa leluvalinnoilla – minkälaisen viestin se välittää, jos kaikki päiväkodin ihmistä esittävät nuket ovat valkoihoisia? Cosmo pyrkii itse työntekijänä vaikuttamaan siihen, että myös päiväkotiin hankittavassa lastenkirjallisuudessa esiintyy moninaisia hahmoja ja erilaisia teemoja.

Saako Pridesta keskustella päiväkodissa?

Keskustelu vaikkapa seksuaalivähemmistöistä lähtee Cosmon kokemuksen mukaan hyvin usein lasten omasta aloitteesta. Cosmo kertoo yhden esimerkin satutuokiosta työpäivän aikana. Tasa-arvoinen avioliittolaki oli juuri astumassa voimaan, ja Cosmo luki lapsille satua.

– Satu alkoi jotenkin, että “kuningas päättää, kuka mies saa prinsessan omakseen”. Halusin keskustella lasten kanssa siitä, että näin ei oikeassa elämässä toimita. Jokainen saa päättää itse, kenen kanssa menee naimisiin, vai meneekö ollenkaan. Joku kysyi, voiko kaksi poikaa mennä naimisiin, ja toinen lapsi huusi “ei voi”. Kerroin, että aiemmin ei voinut, mutta nyt voi.

Cosmo painottaa, että varhaiskasvatuksessa on tärkeää keskustella juuri niistä aiheista, jotka lapset itse nostavat esiin. Perheiden moninaisuus on lapsiryhmissä luonnollisesti yleinen puheenaihe, ja lapset haluavat usein keskustella vaikkapa siitä, millaisia perheitä toisilla lapsilla on. Varhaiskasvatuksen työntekijöihin kuuluu monenlaisia ihmisiä, ja myös työntekijän sukupuoli voi kiinnostaa ja ihmetyttää lapsia.

– Jos lapsi kysyy, olenko tyttö vai poika, niin vastaan, että en ole kumpikaan. Lapsi suhtautuu tähän yleensä, että “vau, kiva”. Ei se loppupeleissä ole lapsille niin ihmeellistä kuin aikuisille. Oma kokemukseni on, että aiheesta keskusteleminen lasten kanssa on usein mielekkäämpää, Cosmo sanoo.

Helsingin kaupungin työntekijänä Cosmo muistuttaa, että kaupunki on tänäkin vuonna ollut Helsinki Priden pääyhteistyökumppani – eli myös työnantajan virallinen kanta on tukea Pridea. Pride näkyy etenkin Helsingin kaupunkikuvassa vuosittain, ja varhaiskasvatuksen työntekijät voivat keskustella siitä lasten kanssa aivan samaan tapaan kuin muistakin ajankohtaisista aiheista ja tapahtumista. 

– Jos on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kyse, niin ilman muuta viestimme on se, että kaikki moninaisuus on hyvä ja hyväksyttävä asia – meitä velvoitetaan siihen. 

Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä – ikätason mukaisesti

Varhaiskasvatuksessa puhutaan usein seksuaalikasvatuksen sijaan kehotunnekasvatuksesta, josta esimerkiksi Väestöliitolla on paljon erilaisia materiaaleja. Kehotunnekasvatus tulee terminä Väestöliitolta; varhaiskasvatuslaki edellyttää varhaiskasvatuksen edistävän “jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia”. Varhaiskasvatuksessa kyse on ennen kaikkea turvataitojen opettamisesta: millaista on hyväksyttävä kosketus, mihin ja milloin muita saa koskea ja mitä täytyy tehdä, jos joku toinen koskettaa sellaisella tavalla, joka ei tunnu hyvältä. 

– Lapsia kiinnostaa kehot ja kehon osat. Niistä tulee puhua niiden oikeilla nimillä, myös genitaaleista. Lapsilla on oikeus heitä koskevaan asianmukaiseen tietoon ja meidän pitää tehdä töitä sen eteen, että mihinkään kehon osiin ei liitetä häpeää esimerkiksi niin, että kiellettäisiin niistä puhuminen.

Cosmo sanoo, että lapset saattavat kysellä esimerkiksi siitä, miten lapsi saa alkunsa. Tällöin varhaiskasvattaja ei lähde avaamaan prosessia yksityiskohtaisesti, mutta kysymystä ei tule kuitenkaan sivuuttaa. Kaikista seksuaalisuuteen liittyvistä aiheista tulee keskustella lapsen ikään ja kehitystasoon sopivalla tavalla – esimerkiksi Pikku Kakkosen videoiden kautta.

– Kaikelle sille, mitä lapsi kysyy ja ihmettelee, tulee antaa tilaa. Meidän aikuisten tehtävä on miettiä, miten asioista puhutaan ja katsoa tarkasti, mihin suuntaan viedään keskustelua.

Juttua varten haastateltu työntekijä esiintyy pelkällä etunimellään turvallisuussyistä.

Muokattu 9.7.2021 klo 19:14: lisätty tieto siitä, että kehotunnekasvatus-termi ei tule varhaiskasvatuslaista, vaan Väestöliitolta.

Kirjoittajat

,