Peliarvostelu: Sängyt palavat Umurangi Generationissa
Yksi pelin kentistä sijoittuu poliisivoimien vastaiseen mielenosoitukseen. Kuvakaappaus Umurangi Generation -pelistä.
Videopeli käsittelee erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa sortoa ja kritisoi viranomaisten toimintaa hienovaraisesti mutta rehellisesti. Painavia teemoja käsitellään terapeuttisesti valokuvauksen kautta.
Ei liene liioiteltua sanoa, että elämme kovia aikoja. Jatkuvat uutiset ihmisoikeuksien polkimisesta, fasismin uudesta noususta, edessä häämöttävä ympäristökatastrofi ja maailmanlaajuinen pandemia ovat asioita, jotka ovat koetelleet jokaista meistä voimakkaasti. Maailman nykyiseen tilaan on helppo turhautua, ja tästä turhautumisesta alkunsa on saanut eräs viime vuosien parhaimmista videopeleistä.
Naphtali ”Veselekov” Faulkner on Australiassa asuva maoritaustainen pelinkehittäjä Umurangi Generationin takana. Faulkner kertoo The Indie Game Websiten haastattelussa pelin alkuperäisen idean syntyneen siitä, kun hän opetti sukulaisiaan digitaalikameran käytössä. Tästä ideasta piti alun perin tulla varsin kepeä valokuvauspeli. Kuitenkin koronapandemia, Australian tuhoisat maastopalot (joiden seurauksena Faulknerin äidin koti tuhoutui), ja turhautuminen viranomaistoimintaan muuttivat peliä huomattavasti.
Tuloksena on peli, joka on monella tapaa valtavirrasta poikkeava teos. Se on avoimen antifasistinen, vasemmistolainen, alkuperäisväestön näkökulmasta kuvattu teos, eräänlainen antiteesi sille, mitä monet valtavirtapelit nykyään edustavat kolonialismin ja keskustaoikeistolaisten arvojen ihannoinnillaan.
Järjestelmäkamera on pelaajan paras ase sortoa vastaan. Kuvakaappaus Umurangi Generation -pelistä.
Pelattava hahmo, jonka sukupuolta peli ei suoraan määrittele, on Taurangan kaupungissa Aotearoalla (eli Uudessa-Seelannissa) asuva maorikuriiri, jonka tehtävänä on kuvata erinäisiä pelimaailmasta löytyviä asioita palkkiota vastaan. Pelaajan hahmon mukana kulkee myös aina kaveriporukka, jotka hengailevat samalla, kun pelaaja tekee hommiaan. Pelissä näkyy vaikutteita edellä mainittujen tosielämän tapahtumien lisäksi muun muassa Neon Genesis Evangelion -animesta, Jet Set Radio -pelistä sekä perinteisestä maorikulttuurista, joista viimeinen näkyy eritoten pelimaailman visuaalisessa tyylissä. Pelin nimessä umurangi on te reoa (maorikieltä) ja tarkoittaa suomeksi käännettynä punaista taivasta.
Pelin ydinmekaniikka pyörii valokuvaamisen ympärillä. Pelaajan tehtävä on etsiä ja kuvata kentästä annettu lista erinäisiä esineitä, jotka kuvattuaan pelaajan on palautettava kuvat tiettyyn määrättyyn paikkaan. Kuvattavat asiat ovat paikoitellen hankalasti löydettävissä, tai vaativat kikkailua kuvakulmien ja erilaisten linssien kanssa. Lisäksi pelimaailmasta löytyvät portugalinsotalaivat hankaloittavat peliä entisestään, sillä pelaajaa rankaistaan niiden kuvaamisesta.
Pelaaja aloittaa pelin yhden peruslinssin varassa, jonka tarkennusta ja rajausta pelaaja saa vapaasti säätää. Pelin edetessä pelaaja avaa lisää linssejä ja toimintatiloja kameraan. Erinäisistä tavoitteista huolimatta pelaajalla on silti huomattavan paljon valtaa omien otostensa kanssa, mikä mahdollistaa oman luovuuden käytön. Pelissä on myös erillinen luova tila, mikäli peruspelin työkalut kokee liian rajoittavana omaan makuunsa. Lisäksi suorituskeskeisille pelaajille pelissä on speedrun-tila, jossa kenttä on suoritettava mahdollisimman nopeasti.
Luova tila antaa pelaajalle vapaat kädet luoda haluamansa surrealistinen valokuvateos. Kuvakaappaus Umurangi Generation -pelistä.
Umurangi Generationin tarinankerronta on hienovaraista, ja nojaa ympäristöstä kerättyjen johtolankojen tutkimiseen ja tulkitsemiseen. Pelissä ei ole tutoriaalin lisäksi juuri ollenkaan dialogia, mikä korostaa pelimaailmaa entisestään. Pelaajahahmo ja tämän ystävät ovat lähinnä sivustakatsojan asemassa todistaen YK:n miehitystä ja puolivillaisia yrityksiä taistella alienien invaasiota vastaan. Miehityksen johdosta saaren asukkaat ovatkin joutuneet kärsimään samalla, kun alienien hyökkäykset pahenevat koko ajan. Tästä syystä saarelaisilla onkin varsin penseä suhtautuminen miehitysvaltaan. Lisäksi pääministeri on lomailemassa jossain muualla, ja Aotaeroaa vaivaa jonkinlainen loisepidemia. Pelaajalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin dokumentoida tämä kaikki kameraansa käyttäen samalla, kun tilanne vain pahenee.
Pelin ydinteemoja onkin viranomaisten hampaattomuus katastrofien äärellä – samalla, kun nämä käyttävät vallitsevaa tilannetta tekosyynä ihmisoikeuksien polkemiseen. Pelissä nähtävät uutisotsikot ja maailman yleinen tilanne kertovat vastakkaisia tarinoita siitä, mitä on tapahtumassa, ja pelaajan on lopulta tehtävä omat päätelmänsä kaikesta sen perusteella, mitä ympäristössä olevat vihjeet tälle kertovat. Vaikka peli käsittelee pääsääntöisesti alkuperäiskansojen asemaa, mahtuu peliin muun muassa sateenkaarevaakin näkökulmaa.
Eräässä Macro DLC:n mukana tulevassa kentässä annetaan esimerkiksi ymmärtää, että homoseksuaalisuutta väheksytään, koska kriisin takia ihmisten väkiluku on lähtenyt laskuun, ja tämän takia tarvitaan lisää vauvoja. Tämä kaikki on pääteltävissä vain parin julisteen perusteella. Tämän lisäksi pelin tarinankerronnan luonne jättää paljon tilaa pelaajan omille tulkinnoille muun muassa hahmojen keskinäisistä suhteista, mikä tekee pelaamisesta palkitsevaa ja oivaltavaa.
Pelin tarinankerrontaa parhaimmillaan: tragedia ilman dialogia. Kuvakaappaus Umurangi Generation -pelistä.
Kuten jo mainittu, on peliin saatavilla myös DLC nimeltä Macro, joka toimii ikään kuin pelin kronologisena esiosana, vaikka se avautuukin pelattavaksi vasta pääpelin jälkeen. DLC lisää peliin neljä uutta kenttää ja erilaisia työkaluja uudenlaisten valokuvien ottoa varten. DLC jatkaa samojen teemojen käsittelyä syventäen samalla maailmaa. Myös poliisien ja mielenosoittajien väliset konfliktit nousevat esille, sillä yksi uusista kentistä sijoittuu YK:n poliisivoimien vastaiseen mielenosoitukseen.
Umurangi Generation on harvinaislaatuisen suorapuheinen ja rehellinen peli, joka ei pelkää olla avoimen poliittinen. Peli suorastaan huokuu vihaa asioiden nykytilaa kohtaan, ja vaikka se ei olekaan varsin optimistinen teos, on sen pelaaminen silti katarttista. Peliä voisi kuvata eräänlaiseksi taideterapiaksi, jossa kameran kautta pelaaja pääsee kuvaamaan maailman alennustilaa ja modernin nuorisokulttuurin vieraantumista vanhempien sukupolvien arvomaailmasta.
Peli päättyy sanoihin ”Omistettu umurangi-sukupolvelle, joka joutuu katsomaan vierestä, kun maailma tuhoutuu”, mikä kuulostaa varsin kolkolta – ja sitä se todellakin on. Mutta toisin kuin videopelin juoni, ei meidän maailmamme käsikirjoitusta ole lyöty lukkoon. Meillä on työkalut muokata asioita parempaan suuntaan, vaikka sitten yksi turhautunut, vihainen valokuva kerrallaan…
Umurangi Generation -pelin on kehittänyt Origame Digital ja julkaissut Active Gaming Media vuonna 2020. Peli on saatavilla PC:lle ja Nintendo Switchille.