“Yhtäkkiä olin ulkopuolinen omassa harrastuksessani” – Kolumni transitiosta ja harrastamisesta

Kuvituskuva: Warhammer Community Room

Transitio muuttaa monia asioita elämässä. Yhteisöt joihin ennen kuuluit muuttuvat hetkessä vieraiksi. Miten voit olla ulkopuolinen jossain, joka on ollut osa sinua vuosikymmenien ajan?

Olen pienen ikäni aikana harrastanut monia asioita. Nuorena olin mukana yleisurheilussa, sitten partiossa ja myöhemmin olin kotikuntani kansalaisopiston kuvataidekoulussa. Kaikki nämä harrastukset ovat sittemmin jääneet taakse, mutta jotkut lapsuuteni harrastuksista ovat yhä mukana elämässäni. Yksi näistä on miniatyyrimaalaus ja strategiset sotapelit – tai kuten itse vain sanon yksinkertaisemmin, Warhammer. Olen maalannut ja pelannut 20 vuotta Warhammeria, ja se on yksi elämäni kiinteimmistä ja tärkeimmistä harrastuksista. Kirjoitin jopa graduni tästä aiheesta. Mutta kun tulin kaapista ulos muunsukupuolisena, ja aloin elämään omaa elämääni avoimena siitä kuka olen, on tämä harrastus ja sen yhteisö tuntunut jotenkin etäämmältä.

Warhammer on englantilaisen Games Workshopin julkaisema miniatyyrisotapelien sarja. Lähes 40 vuoden ajan pelit ovat muuttuneet ja uusia versioita on tullut vanhojen tilalle. Hyvin pitkään peli oli vahvasti heteronormatiivinen ja yksipuolinen peli, jossa sekä harrastajakunta että miniatyyrit olivat suurilta osin miehiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Games Workshop kuitenkin tehnyt isoja harppauksia representaationsa parantamisessa, ja sosiaalisen median ansiosta on harrastajakunta myös tullut näkyvämmin monipuoliseksi. Mutta Suomessa piirit tuntuvat yhä olevan kovin yksipuoliset.

Ennen tiesin, että minut toivotettaisiin tervetulleeksi mihin pelitapahtumaan tahansa, koska näytin samalta kuin muut pelaajat. Nyt, kun en en enää halua piilotella itseäni tai omaa identiteettiäni, olen peloissani siitä, miten minut otettaisiin vastaan. Olen osa monia inklusiivisuuden periaatteita allekirjoittaneita peliyhteisöjä, mutta nämä toimivat lähinnä verkossa. Jos menen turnaukseen mekossa, millaisen vastaanoton saan? Vastaanko minä enää kotimaisen Warhammer-yhteisön normeja, ja saanko harrastaa rauhassa peliä jota rakastan, ilman että joudun väärinsukupuolittamisen tai pilkan kohteeksi?

Warhammer on myös harrastus, jota riivaa äärioikeiston ja rasismin ongelmat. Pelin julkaisija Games Workshop on joutunut ainakin kahdesti tekemään somessaan virallisen kannanoton vihaliikkeitä ja rasismia vastaan, joka kielii isommasta ongelmasta yhteisössä. Erityisesti Warhammer 40,000 -peli tuntuu houkuttelevan harrastajia, jotka valittavat alati naisista harrastuspiireissä ja ”woke-kulttuurin” tuhoavan harrastuksen. Warhammer ei ole mitenkään uniikki tässä, mutta kun peli itsessään vaatii sosiaalisuutta ja kanssakäymistä pelaajien kanssa, ovat kohtaamiset harrastuksen tämän puolen kanssa tosielämässä mahdollisia, luoden vaaratilanteita meille, jotka eivät mahdu heidän kapeaan ja näivettyneeseen kuvaan harrastajakunnasta.

Kun heinäkuun lopussa menin Ropeconiin kahden vuoden tauon jälkeen, tiesin tapaavani sielä harrastajatuttuja vuosien takaa. Nämä ovat tuttuja, joita tapaan oikeastaan vain Ropeconissa, eivätkä he seuraa minua välttämättä somessa. Kuinka nämä vanhat tutut reagoisivat minuun nyt? Olenko minä erilainen heidän silmissään, entä jos he ovat niitä transfobisia harrastajia, joihin törmää somessa liiankin usein – nämä kysymykset juoksivat mielessäni. Vanhojen tuttujen tapaamista ei pitäisi jännittää tällä tavalla, peläten mitä he sanovat sinulle.

20 vuoden jälkeen, tunnen olevani yhtäkkiä ulkopuolinen harrastuksessani.