”Transrekisteri” mietityttää – miksi tietoja luovutetaan entisten nimien perusteella?

”Transrekisteri” mietityttää – miksi tietoja luovutetaan entisten nimien perusteella?

Mikä on ns. transrekisteri ja mitä haittaa siitä voi vähemmistöön kuuluvalle olla? Digi- ja väestötietoviraston edustaja vastasi Kehrääjän kysymyksiin siitä, miten virasto pyrkii säilyttämään transtaustaisten kansalaisten yksityisyydensuojan.

Transrekisterin poistaminen on muun muassa yksi Oikeus olla –kansalaisaloitteen vaatimuksista, mutta termi ei ole monelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvallekaan välttämättä tuttu.

Digi- ja väestötietoviraston (DVV) ylläpitämä tietokanta pitää sisällään kaikkien sukupuolensa juridisesti korjanneiden ihmisten nimet yhteystietoineen unohtamatta mainintaa syntymänimistä sekä entisestä juridisesta sukupuolesta. Nämä tiedot ovat nähtävissä myös yksilölle itselleen, kun hän kirjautuu DVV:n sivuille henkilöasioinnin kautta. Ei liene kenellekään tästä vaikea päätellä, että vääriin käsiin päätyessään kyseisillä merkinnöillä voi aiheuttaa mittavaa, peruuttamatontakin vahinkoa kaikille rekisteriin kirjatuille ihmisille.

Joku voisi kysyä, että ketä muka aidosti kiinnostaa jonkun yksittäisen henkilön vanhentuneet juridiset henkilötiedot? Eikö ole vain oikein, että esimerkiksi mahdollisen rikollisuusriskin vuoksi kaikki entisetkin henkilötiedot säilötään talteen, ei niitä sieltä kukaan ilman syytä kaiva esiin jakaakseen eteenpäin?

Ei välttämättä. Kun kyse on niinkin arkaluontoisesta tiedosta kun transtaustasta, on sopivaa miettiä, miksi tätä tietoa säilytetään viraston asiakirjoissa pysyvästi. ”Transrekisteri” kun voisi kiinnostaa jopa ääriliikkeitä, jotka saattavat pyrkiä käyttämään sitä hyödyksi väkivallan, vainon tai muiden rikosten kohteiden valikointiin.

”Väestötietojärjestelmän tietoja käsiteltäessä on noudatettava yksityiselämän suojan, henkilötietojen suojan ja tietoturvallisuuden vaatimuksia sekä hyvää tietojenkäsittely- ja tiedonhallintatapaa.”

”Tietoja luovutettaessa ja käsiteltäessä otetaan aina huomioon tietosuojan ja tietoturvallisuuden vaatimukset.”

”Väestötietojärjestelmästä luovutettavan tiedon pitää olla tarpeellinen siihen käyttötarkoitukseen, johon se luovutetaan. Tietoja ei saa luovuttaa, jos luovuttamisen voidaan epäillä loukkaavan yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa, henkilön etuja tai oikeuksia taikka vaarantavan valtion turvallisuutta.”

Yllä olevat lainaukset on poimittu DVV:n sivuilta. Lupaus yksityisyydensuojasta näyttäytyy niistä huolimatta melko arveluttavalta osoitepalvelusta tarkemmin kertovaa info-osiota tarkasteltaessa. Yksityishenkilön osoite voidaan DVV:n mukaan luovuttaa esim. toiselle yksityishenkilölle hänen pyytäessään, vaikka hakija ei tietäisikään haettavan nykyistä etu- tai sukunimeä. DVV toki tarkentaa, että yli 15-vuotiaan osoitetietoja voidaan luovuttaa sillä ehdolla, ettei hän ole erikseen hakenut tietojen luovutuskieltoa. Tietojen luovutuskiellon voi tehdä sähköisesti tai laatimalla vapaamuotoisen kirjallisen pyynnön.

Herää epäilys siitä, kuinka DVV:n takaama yksityisyydensuoja ja turvallisuuden varmistaminen käytännössä toteutuu näiden tietojenluovutusehtojen puitteissa sukupuolensa juridisesti vahvistaneen transihmisen kohdalla? Kehrääjän toimittaja otti yhteyttä DVV:hen saadakseen lisätietoja. Kysymyksiin vastasi sähköpostitse Digi- ja väestötietoviraston ylijohtaja ja osastopäällikkö Timo Salovaara.

Salovaara taustoittaa: DVV:n pitämään väestötietojärjestelmään, joka on valtakunnallinen perusrekisteri kaikista Suomen kansalaisista ja maassa asuvista ulkomaalaisista, merkitään ”transseksuaalin sukupuolen vahvistamista koskeva tieto, eli tieto siitä, että henkilö on vahvistettu kuuluvaksi vastakkaiseen sukupuoleen, kuin mihin hänet on väestötietojärjestelmään merkitty.” Väestötietojärjestelmästä erillistä transrekisteriä tai -tietokantaa ei siis Salovaaran mukaan ole, ja sukupuolta koskeva tieto merkitään järjestelmiin väestörekisterilain mukaisesti.

Digi- ja väestötietoviraston osoitepalvelun mukaan henkilön osoitetietojen haku tapahtuu etu- ja sukunimen perusteella ja nämä nimet voivat olla myös entisiä. Tarkentavina hakuehtoina voidaan käyttää haettavan henkilön syntymäaikaa, ikää sekä entistä tai nykyistä kotikuntaa. Kuinka näiden tietojen perusteella Digi- ja väestötietovirasto takaa yksityisyydensuojan sukupuolensa juridisesti korjanneille transihmisille, jos hakuehtoina voidaan käyttää edellä mainittuja tietoja?

Salovaara huomauttaa, että osoitetiedot ovat sinänsä sukupuolen kannalta neutraali tieto, ja niiden luovutusta ei siis ole tästä näkökulmasta rajoitettu. Olisi kuitenkin Salovaaran mielestä aiheellista arvioida tarkemmin sitä, onko osoitepalveluun lisättävä rajoituksia, jottei palvelusta voisi saada sellaista tietoa, jonka perusteella voisi olettaa, että henkilö olisi korjannut juridista sukupuoltaan.

– Tällä hetkellä palvelun ohjeistus on, että palvelusta ei luovuteta henkilön osoitteen lisäksi tämän nykyistä etunimeä, mikäli nykyinen nimi on eri sukupuolen mukainen kuin se nimi, jolla osoitetta haetaan. Tämä ei ehkä kuitenkaan ole enää riittävän tehokas suojatoimi ottaen huomioon viimeaikaisen etunimistön kehityksen. Otamme tämän asian ja mahdolliset korjaustoimet täten selvitettäväksi, Salovaara sanoo.

Miksi yksityishenkilön syntymänimellä on ylipäänsä mahdollista edelleen hakea tarkkoja tietoja esim. hänen tämänhetkisestä asuinpaikastaan? Transtaustaisen nimeään vaihtaneen kansalaisen syntymänimi on säilötty henkilötietoihin kohtaan ”entiset etunimet”.

Salovaara avaa asiaa tarkemmin kertomalla, että vain tietyt organisaatiot voivat käyttää henkilön historiatietoja hyödyntäviä suorahakumahdollisuuksia väestötietojärjestelmän tietoihin. Tällaisia organisaatioita ovat mm. oikeudenkäyttö, sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, joissa on tarvetta käsitellä henkilön elinkaaren historiatietoja ”myös siinä mielessä, että tietojen eheys ja käytettävyys säilyy”.

– Tällainen käyttö perustuu aina DVV:n myöntämiin asiakasorganisaatiokohtaisiin väestötietojärjestelmän käyttöoikeuslupiin ja organisaation työntekijöille annettuihin henkilökohtaisiin käyttöoikeuksiin. Tietojen käyttöä seurataan ja valvotaan hyödyntäen mm. väestötietoihin tehtyjen kyselyjen kattavaa lokitusta yksittäisen tiedon ja käyttäjän tasolla.

Transsukupuolisen kansalaisen syntymänimen käytön mahdollistaminen viranomaisen kanssa asioidessa silloinkin, kun asiaan ei liity esim. rikosepäilyä tai -tutkintaa, eikä näin ollen syntymänimen käyttö ole relevanttia, on ristiriidassa sen kanssa, että haetun nimistä henkilöä ei virallisesti ole olemassakaan. Mikä on siis lailla turvatun nimenmuutoksen funktio transsukupuolisen ihmisen tapauksessa, jossa syntymänimen käyttö voi tietyissä tilanteissa olla edelleen mahdollista? Jos transihminen vaihtaa nimensä ja nykyinen etunimi on virallinen, eikö syntymänimellä pitäisi olla mahdotonta hakea yhtään mitään tietoja hänestä?

Salovaaran näkemyksen mukaan väestötietojen käsittely on järjestetty voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti, ja väestötietojärjestelmää koskeva laki kattaa myös esimerkiksi rikostutkintoja laajemman määrän käyttötapauksia. ”Viimeaikaisen nimistön monipuolistumiskehityksen” takia on Salovaaran mukaan kuitenkin kasvanut riski siitä, että osoitepalvelun asiakas voisi päätellä arkaluontoista tietoa osoitetietojen haun kohteena olleen henkilön juridisen sukupuolitiedon muutoksista.

– Meidän [DVV:n] on aiheellista ottaa asia tarkemmin selvitettäväksi, Salovaara toteaa.

Kirjoittaja