SUMUA -yhtyeen kappale “Joku muu” kertoo edesmenneen transnuoren tarinaa tämän runojen ja tekstien kautta

Kuvitus: SUMUA, kuvan muokkaus Julia Peltonen

IDAHOT 2022 -päivänä tamperelainen SUMUA- yhtye julkaisee yhteistyössä Kehrääjän kanssa kappaleen “Joku muu”, joka kertoo itsemurhan tehneen transnuoren sanoin tämän omista yksinäisyyden ja ahdistuksen kokemuksista. Kehrääjän kulttuuritoimittaja Aasa haastatteli bändin jäseniä.

17. Toukokuuta vietetään kansainvälistä trans- ja homofobian vastaista päivä eli IDAHOT-päivää (eng. International Day Against Homophobia, biphobia and Transphobia). Päivän tarkoituksena on nostaa esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja tavat puuttua siihen.  Kehrääjä ja tamperelainen SUMUA- yhtye julkaisevat IDAHOT-päivänä kappaleen “Joku muu”, jonka taustalla 15-vuotiaana itsemurhan tehneen transnuoren Danielin kirjoittamat tekstit. Kaikki tuotot kappaleesta ja oheistuotteista ohjataan Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, yksinäisyyteen puuttuvaan kaveritoimintaan. SUMUA on Tampereella vuonna 2019 perustettu “usvaista katupoppia” soittava yhtye, johon kuuluu laulaja/lauluntekijä Marjo Eriksson, sekä muusikko/tuottaja Jukka Ruostila.

Miten päädyitte musiikkialalle?

Marjo Eriksson: Olen laulanut lapsesta asti ja kävinkin musiikkiluokat ja soitin pianoa. Koulussa lauloimme lähinnä suomalais-ugrilaisia kansanlauluja ja muita, aika melankolisiakin lauluja monilla stemmoilla. Uskon että tämä on vaikuttanut tapaani tehdä musiikkia, koska stemmat ja melankolisuus on hyvin läsnä. Myöhemmin olen opiskellut lauluntekijän ammatin, jossa perehdyttiin hyvin myös musabisnekseen ja laulanut mm. Tampereen työväen teatterilla musikaalissa. Tällä hetkellä vedän myös omaa Biisipajaani nuorille, jossa puretaan tunteita biisitekstin muodossa. 

Jukan kanssa tavattiin yhteisen tuttavan pyytäessä minua Tampereen keskustorilla soittamaan heidän porukan kanssa ohikulkijoista lauluja. Minulle lyötiin sitten nokkahuilu käteen. Jukalla sattui olemaan toinen samanlainen ja soitettiin siinä sitten stemmoina nokkahuilusoolo. Nokkahuilua ei meidän biiseissä vielä kuule, mutta poikkihuilua kyllä! 

Jukka Ruostila: Aloin käydä soittotunneilla 7-vuotiaana, bänditouhuihin 11-vuotiaana. Sittemmin tullut soitettua useampaa instrumenttia ja laulettua monissa bändeissä, musatyylien vaihdellessa aivan laidasta laitaan. Bändihommien ohella olen opiskellut musatuotantoa ja musabisnestä, opettanut ja tehnyt äänisuunnittelua ja pelimusaa, pyörittänyt studiota, tehnyt tilaussävellyksiä jne. Musahommat on oikeastaan aina olleet ainoa asia, jossa koen aidosti olevani hyvä, joten siinä mielessä aika luonteva valinta. 

Millaista musiikkia SUMUA tekee? 

Eriksson/Ruostila: SUMUA on usvaista katupoppia, jonka musiikissa kuuluu vivahteita elokuvamusiikista ja pohjoismaisesta melankoliasta. Musiikki luo mielessä visuaalisen, välillä hypnoottisenkin tunnelman, kun moniääniset laulut ja eteeriset kitarasoundit yhdistää maalailevaan tuotantoon.

SUMUA on julkaissut 5 singleä, joista “Joku muu” on viimeisin ennen kesäkuussa 2022 ilmestyvää esikoisalbumia. “Joku muu” löytyy myös tältä levyltä. 

Miten SUMUA ja sinä päädyitte tekemään kappaleen “Joku muu”?

Eriksson: Näin MTV3:n nettilehdessä Terhi Romon kirjoittaman jutun 15-vuotiaan transnuoren Danielin kohtalosta. Jutussa hänen vanhempansa kertoivat löytäneensä voimakkaasti autistisen ja yksinäisen Danielin kuoleman jälkeen hänen tekstejään ja piirustuksia, joista paljastui, kuinka yksinäinen hän todellisuudessa oli ja kuinka pahoin hän voi.

Itse tein silloin töitä erityisnuorten kanssa ja asia kosketti todella kovaa. Olen yhdeltä ammatiltani myös lauluntekijä ja haluan teksteilläni tuoda vaikeitakin asioita esiin. Danielin tekstit ja yksittäiset lauseet oli tosi hyviä ja halusin ikuistaa ne biisiksi. Pyysin mukaan kollega Birgitta Nurmisen, joka olikin heti mukana.

Alusta asti oli tarkoituksena tehdä siitä hyväntekeväisyyskampanja ja kun olin säveltänyt kappaleen, se kuulosti ihan SUMUAlta ja kysyin Jukalta mitä olis mieltä, jos tehtäisiin biisi meille. Jukka oli myös heti mukana! 

Voitko kertoa hieman kappaleen tekemisen prosessista?

Eriksson: Ryhdyimme Birgitan kanssa tuumasta toimeen ja teksti syntyi yhtenä iltana. Kävimme läpi jutussa olevat Danielin tekstit, kuvat, äidin videohaastattelun, sekä jutun tekstin ylipäänsä. Näiden pohjalta maalasimme tarinan ja kirjoitimme tekstin. Tyylini kirjoittaa on hyvin ilmava, eli teksti on hyvin tiivistettyä. Tästäkin tuli sellainen.

Sävellyksen jälkeen koin, että biisi kuulostaa ihan SUMUAlta ja tiesin, että Jukka saisi siihen juuri sen tunnelman mitä haetaan, niin päätin kysyä, jos tästä tulisi SUMUAn kappale. Jukka innostui asiasta ja oli heti mukana ja lopputulos on juuri sitä mitä haettiin!

Mistä kappale “joku muu” kertoo?

Eriksson: Joku muu kertoo lähtökohtaisesti Danielin tarinan, eli sen kuinka on niin yksin omien ajatusten ja haasteiden kanssa. Kuinka kukaan ei ymmärrä ja kokee että hänestä on tehty joku muu, kuin kokee olevansa. Esittää, että kaikki on ok, vaikka sisimmässään huutaa apua.

Vaikka teksti on tehty Danielia ajatellen, olen kuullut, että iästä ja haasteesta huolimatta tähän on monet pystyneet samaistumaan.

Kappale käsittelee todella vakavaa ja traagista aihetta, ja sen takana on itsemurhan tehneen transnuoren tekstit ja runot. Miltä tuntui olla tekemässä tällaista projektia ja kertomassa tätä tarinaa?

Eriksson: Tarina kosketti itse todella paljon. Kun lauluja äänitettiin, oli tunteet hyvin pinnassa ja lopun korkeat äänet tulivat jostain todella syvältä niin, että koko keho tärisi. Edelleen kun kuuntelen kappaletta, tunnen sen saman voimakkaan tunteen, kun lauluja tehdessä.

Alusta asti projektin kanssa oli se fiilis, että tämä täytyy saada kaikkien kuultavaksi, jotta Danielin tarina ei unohdu. Jotta joku muu, saa tästä vertaistukea ja ymmärtää, ettei ole yksin ja on mahdollista saada apua.

Kun saatiin yhteys Danielin vanhempiin, jännitti kovasti, mitä he ovat mieltä koko idesta. Meidän onneksi he olivat kiitollisia ja täysin meidän tukena projektissa. Tämä on itselle yksi tärkeimmistä asioista, mitä olen tehnyt. 

Ruostila: Minusta tuntui alusta saakka, että tämä on tarina, joka täytyy kertoa ja se täytyy tehdä mahdollisimman hyvin, oikein ja kunnioittavasti. Tästä syystä olin jo prosessin alkuvaiheessa yhteydessä Trans ry:n suuntaan, ja sitten myöhemmin otimme yhteyttä Danielin vanhempiin. Yhteistyö ja asian vastaanotto oli molemmilta tahoilta ihan tosi hyvä. Danielin vanhempien kanssa käytiin aiheesta pitkät ja hyvät keskustelut ja he olivat mukana pohtimassa hyväntekeväisyyskohdetta yms. Meidän puolesta iso kiitos siis sekä Danielin vanhemmille, Trans ry:lle ja Kehrääjälle. 

Millaisia ajatuksia toivoisit kappaleen herättävän? Kenelle kappale on suunnattu?

Eriksson/Nurminen: Danielilla oli useita haasteita mm. vaikea autismia ja yksinäisyys. Näiden lisäksi hän oli transnuori. 15-vuotiaalle nämä asiat ovat oman elämän myllerryksen lisäksi tosi isoja asioita käsiteltäväksi. Olen kuitenkin kuullut, että tähän on pystynyt muutkin, iästä ja haasteesta huolimatta samaistumaan. 

Toivomme, että kappale saa ihmisen hetkeksi pysähtymään ja oikeasti miettimään, kuinka iso asia yksinäisyys ja erityisyys voi ihmisen elämässä olla. Sitä, että ihmiset kysyisivät enemmän toisiltaan, että mitä kuuluu. Ja olemaan aidosti läsnä.

Toivomme myös, että tämän kappaleen myötä ihmiset ottaisivat enemmän selvää esim transnuorten (ja toki myös aikuisten) asioista. Ja että heitä kunnioitettaisiin enemmän, eikä heidän ihmisoikeuksiaan loukattaisi jatkuvasti. Sukupuolidysforiaa ei ole kaikilla transihmisillä, mutta se on hyvin yleistä. Esimerkiksi “deadnamen” käyttö voi olla hyvinkin loukkaavaa ja vahingollista. Kun sitä käytetään, muistutetaan jatkuvasti siitä, että on syntynyt väärään sukupuoleen. Missä tahansa tilanteessa elämässä onkin, voi tästä saada vertaistukea ja ymmärtää, ettei ole yksin asiansa kanssa

Ruostila: Sanoisin, että tämä on suunnattu kaikille, jotka vaan niin kokevat. Minä toivoisin, että ihan kuka tahansa, joka voi jollain tasolla samaistua biisin lyriikkaan, saa tästä jonkinlaista lohtua, ymmärtää ettei ole näiden ajatusten kanssa yksin ja ymmärtää, että apua on saatavilla, ja että on ihan ok pyytää apua.

Kehrääjän ja SUMUAn yhteiskampanjassa myynnissä olevien tuotteiden kaikki tuotot lahjoitetaan Mannerheimin lastensuojeluliiton kaveritoimintaan. “Joku muu” -kappaleen voit ostaa mp3-muodossa täältä, jonka lisäksi Kehrääjän kaupasta ovat tilattavina Sydän-tarra ja Yksinäisyys-tarra.