Sukupuolipykälä: Mitkä lait koskevat sukupuolitettuja tiloja ja niihin liittyviä ongelmatilanteita?

Sukupuolipykälä: Mitkä lait koskevat sukupuolitettuja tiloja ja niihin liittyviä ongelmatilanteita?

Kuvitus: Inka Tuulia

Juridinen sukupuoli on todennäköisesti pian hakemuksesta muutettava hallintoasia vuosien prosessin sijaan. Muutoksen seurauksia on arvuuteltu monella suunnalla, mutta asiantuntijoiden kommentit ovat vähissä. Kehrääjässä päätettiin hakea vastauksia ilmassa oleviin kysymyksiin muun muassa vessoista ja pukuhuoneista, rikoslaista, vankiloista ja urheilun sarjoista. Ja vastauksia myös saatiin, huipputason asiantuntijoilta.

Helsingin Sanomat teki marraskuussa kartoituksen paljon julkisessa keskustelussa esillä olleen translain uudistamisesta ja juridisen sukupuolen merkityksestä. Selvityksestä jäi uupumaan tästä huolimatta aihe, joka on kaikkien huulilla ja jota koskevat mahdolliset ongelmatilanteet ovat aiheuttaneet paljon spekulointia: sukupuolitettujen tilojen käyttö, kuten vessojen, pukuhuoneiden ja suihkutilojen käyttö sekä häiritsevän tai ahdistelevan käytöksen kriminalisointi. Kuinka juridinen sukupuoli vaikuttaa pääsyyn sukupuolitettuihin tiloihin ja millaiset lait koskevat näitä tiloja? Mitä näissä tiloissa saa tehdä ja mitä ei ja miten juridinen sukupuoli vaikuttaa asiaan? Millä perusteella ja millä kriteereillä saa osallistua naisten tai miesten sarjoihin? Kuka sen päättää? Entä vankilat, miten sijoittelu hoidetaan?

Näihin kysymyksiin Kehrääjä etsi vastauksia haastattelemalla Turun yliopiston rikosoikeuden dosentti Tatu Hyttistä, Turun ja Helsingin yliopistojen urheiluoikeuden professori Antti Ainetta ja Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasta. Lisäksi Kehrääjän toimitus on ollut yhteydessä Rikosseuraamuslaitokseen ja tasa-arvovaltuutettuun.

”Siitä, kuka saa mennä sisään mihinkin tilaan, ei ole lainsäädäntöä”

Tasa-arvovaltuutetun toimitukselle aiempaa artikkelia varten toimittamassa lausunnossa todetaan, ettei juridinen sukupuoli ole määrittelevä tekijä, kun arvioidaan, onko tiloista poistaminen tai tiloihin pääsyn estäminen syrjintää vai ei. Rikosoikeuden asiantuntijat professori Matti Tolvanen ja dosentti Tatu Hyttinen näkevät asian samoin: sukupuolitettuihin tiloihin pääsy ei ole heidän mukaansa tällä hetkellä lainkaan lailla säädeltyä, eikä näin ollen yksittäisen henkilön juridinen sukupuoli vaikuta millään tavalla sukupuolitettuihin tiloihin menemisen laillisuuteen.

– Ei minun tietämykseni mukaan ole [sukupuolitettuja tiloja koskevaa] lainsäädäntöä. Sukupuolitetut tilat on osoitettu merkein ja kyltein, mutta siitä, kuka saa mennä sisään mihinkin tilaan, ei ole lainsäädäntöä, kertoo Tolvanen.

Tasa-arvovaltuutetun mukaan pääsy sukupuolitettuihin tiloihin arvioidaan syrjintäkiellon osalta yksilökohtaisesti, eikä juridinen sukupuoli saa olla tässä arvostelukriteerinä. Kysymykseen siitä, millaisena tasa-arvovaltuutetun tulkinta näyttäytyy, Tolvanen vastaa kysymyksen olevan vaikea ja korostaa tasa-arvovaltuutetun esille nostamaa huomiota yksilökohtaisen tulkinnan tärkeydestä. Lisäksi Tolvanen mainitsee, että jokainen tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti. Tolvasen tavoin Hyttinen painottaa myös yksilöllisen tulkinnan merkitystä mahdollisten ongelmatilanteiden ratkaisussa, mutta lähtökohtaisesti Hyttisen mielestä ihmisen tulisi saada elää juridisen sukupuolensa mukaisesti yhteiskunnassa ilman syrjintää tai pelkoa syrjinnästä.

Jos epäillään, että yksilön motiivi hakea muutosta juridiseen sukupuoleensa on vilpillinen, kyse olisi Hyttisen mukaan näyttökysymyksestä. Vilpilliset motiivit, kuten esimerkiksi halu vapautua asevelvollisuudesta tai pyrkiä sukupuolitettuun tilaan aikomuksenaan tehdä rikos juridisen sukupuolen vahvistamisen keinoin, voisivat olla joko raskauttavia tekijöitä syyllisyyttä tai tuomiota harkittaessa tai jopa kokonaan oma rikoksensa, rekisterimerkintärikos.

Vangeilla oikeus pyytää siirtoa sukupuolensa mukaiselle osastolle

Kehrääjän toimitus otti yhteyttä myös Rikosseuraamuslaitokseen (Rise) pyytääkseen lisäkommentteja liittyen sukupuolen itsemäärittelyyn muun muassa suomalaisissa vankiloissa ja translain muutokseen. Kysyimme, näkeekö Rise lain perustumisen itsemäärittelyoikeuteen ongelmalliseksi siten, että lakia voitaisiin mahdollisesti käyttää väärin ja jos kyllä, niin millä tavoin. Rise huomauttaa vastauksessaan, että he ovat jonkin verran kuulleet yksittäisistä häiriötapauksista ulkomailla. Sukupuolenkorjausprosessi on kuitenkin Risen mukaan Suomessa sen verran monimutkainen ja hidas prosessi, ettei laitoksessa uskota Suomessa tapahtuvan lain väärinkäytön suhteen vastaavia ongelmatilanteita.

Nykylainsäädännön puitteissa Rikosseuraamuslaitoksen vastuulla olevissa vankiloissa vankien sijoittelu sukupuolitettuihin vankiloihin määritellään lähtökohtaisesti henkilöiden juridisen sukupuolen mukaan. Transtaustaisilla vangeilla on kuitenkin vuodesta 2019 alkaen ollut oikeus pyytää siirtoa sukupuoli-identiteettinsä mukaiselle osastolle tai vankilaan ja saada siirto tarvittaessa myös ilman, että he ovat edenneet hoitoprosessissaan oikean henkilötunnuksen vahvistamiseen saakka. Rikosseuraamuslaitoksen ohjeistuksen mukaan kun on tiedossa sukupuolen korjausprosessi tehdään sijoittelu ensisijaisesti sukupuoli-identiteetin, ei juridisen sukupuolen, mukaan.

Rise kertoo, että heillä on ollut tähän mennessä vain yksittäisiä transtaustaisia vankeja, vain 1-2 henkilöä viimeisen kymmenen vuoden aikana, joten pitkää kokemusta heillä ei ole kertoa. Johtuen toisinaan laitoksissa tapahtuvasta yliasutuksesta, oman sellin tai esimerkiksi saunavuoron saaminen voi vaikeutua, mutta tarvittaessa sellainen järjestetään tästä huolimatta kyllä aina tavalla tai toisella, kerrotaan Risestä. Kysyimme Rikosseuraamuslaitokselta myös mahdollisista ongelmatilanteista, mutta tällaisista ei osattu kertoa.

Urheilujärjestöjen tulee ottaa huomioon lainsäädäntö

Urheilua koskeviin kysymyksiin vastasi urheiluoikeuden professori Antti Aine. Hän kertoo, että Urheiluliiton kannan mukaan urheilun sarjajako perustuu lähtökohtaisesti urheilijoiden sukupuolen juridiseen määrittelyyn. Joissakin urheilulajeissa voi toki olla voimassa erillisiä, sarjakohtaisia osallistumiskriteerejä. Suomalaisessa urheilukilpailutoiminnassa noudatetaan pitkälti urheilun itsesääntelyä.

Jaottelu miesten ja naisten sarjoihin perustuu kansainvälisten ja kansallisten lajiliittojen sääntöihin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei julkinen valta, kuten hallitus tai viranomaiset, siten tee mitään sarjajakoa koskevia määräyksiä tai päätöksiä, mutta urheilujärjestöjen pitää ottaa lainsäädännöstä seuraavat vaatimukset huomioon kaikessa päätöksenteossaan. Aine kuvailee, että aiheesta käydään eri tahoilla tiivistä keskustelua, ja Kansainvälinen Olympiakomitea onkin esittänyt sarjajaon toteuttamiseen liittyviä uusia suuntaviivoja kuluvan vuoden marraskuun aikana.

Kysymystä siitä, että onko sarjasta vastaavalla taholla mahdollisuutta muuttaa jaotteluperustetta sen olematta syrjintää tilanteessa, jossa sukupuolesta tulisi itseilmoitusasia, Aine pitää kysymystä ”monella tavalla mielenkiintoisena”. Aineen mukaan urheilujärjestön päätöksenteon täytyy perustua voimassa oleviin urheilun sisäisiin sääntöihin ja että siinä tulee ottaa huomioon lainsäädännölliset vaatimukset. Urheilujärjestöjen on täten syytä määritellä säännöissään tarkasti, millaisin edellytyksin ja mihin sarjaan henkilöllä on mahdollisuudet osallistua. Sääntöjä on sovellettava kussakin yksittäistapauksessa, Aine muistuttaa.

– Oikeudellisessa tarkastelussa on sovitettava yhteen eri henkilöiden perus- ja ihmisoikeuspositiot. Arvioinnissa on otettava kantaa osin rinnakkaisiin näkökohtiin, joita ovat ainakin jokaisen oikeus osallistua urheiluun ja samaan sarjaan osallistuvien kilpailuedellytysten lähtökohtainen yhdenmukaisuus. Juridisesti määritellyn sukupuolen ohella mahdollisesti asetettavien kriteerien tulee perustua hyväksyttäviin, objektiivisesti määriteltyihin seikkoihin ja näiden kriteerien on oltava välttämättömiä ja oikeasuhtaisia, Aine kommentoi.

Aine huomauttaa, ettei sukupuoltaan korjanneiden kokonaisvaltaista ulossulkemista jostakin tietystä urheilulajista voi tapahtua, sillä arvioinnin perustana käytetään jokaisen henkilön oikeutta ja mahdollisuutta osallistua urheiluun. Mahdollisten osallistumista koskevien kriteerien tulee perustua hyväksyttäviin, objektiivisiin syihin. Myös maajoukkuetoiminnassa arvioinnin perusteet ovat Aineen mukaan lähtökohtaisesti samansuuntaiset naisten ja miesten sarjojen välisen jaottelun kanssa.

Yksittäistapausten ratkaisu on tällä hetkellä aikaa vievä prosessi ja näiden tapausten arviointi edellyttää tarkkaa harkintaa, jotta prosessi olisi ongelmaton myös yksittäisen urheilijan itsensä kannalta. Aine kuitenkin vakuuttaa, että tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että aihe ja sen käsittely on urheilussa uusi. Kun tapausten määrä nousee ja urheilun sisäiset toimintalinjat vakiintuvat, menettelyt tulevat Aineen mielestä ilman muuta sujuvoitumaan.

– Urheilu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saarekkeensa, Aine sanoo.

– On selvää, että urheilujärjestöjen tulee ottaa lainsäädäntö ja sen muutokset huomioon omassa toiminnassaan. Lainsäädännön ja urheilun itsesääntelyn vuorovaikutussuhteesta nyt esillä olevan aihepiirin osalta on syytä jatkossakin käydä yhteiskunnallista keskustelua ja pitää tematiikkaa esillä tieteellisessä tutkimuksessa.

Ahdistelu- ja tirkistelytapaukset pukuhuoneissa – rikoslaissa tekijän sukupuoli ei ratkaiseva tekijä

Sekä Matti Tolvanen että Tatu Hyttinen korostavat rikoslaista löytyvän sukupuolisiveellisyyden rikkomista koskevan pykälän olevan väljä ja siten melko laajasti tulkittavissa. On olennaista siksi kiinnittää huomiota siihen, että rikokseksi määriteltävästä toiminnasta voidaan puhua silloin, jos teon motiivi on rikollinen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teolla on selvästi seksuaalinen tarkoitus, niin pykälä voi tulla sovelletuksi tekijän juridisesta sukupuolesta, ulkoasusta tai tekopaikasta riippumatta.

Hyttinen täsmentää, että lähtökohtaisesti Suomen rikoslaki on kirjoitettu sukupuolineutraalisti, ja se pitää sisällään kaikki ihmiset heidän sukupuolestaan tai muista yksilökohtaisista tekijöistä riippumatta. Tolvanen huomauttaa, että jo voimassa olevan lainsäädännön puitteissa esimerkiksi mies voi tehdä miesten tai nainen naisten tiloissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan teon, jonka uhrina on samaa sukupuolta oleva henkilö. Sukupuoli ei määrittele siis rikosnimikkeen täyttymistä, vaan teon luonne ja siitä mahdollisesti seuraava loukkaus itsessään. Myös seksuaalista ahdistelua määrittävä rikoslain kohta on sukupuolineutraali säädös, eli vain teko ratkaisee, ei tekijän sukupuoli.

Mahdollinen tirkistely voidaan sekä Tolvasen että Hyttisen mukaan tuomita sukupuolisiveellisyyden loukkaamisen sijasta ahdisteluna, mikäli seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö muuttuu ennakkotietojen mukaisesti suostumusta korostavaksi. Nykyisessä rikoslaissa ahdistelu edellyttää uhrin fyysistä koskettelua, mutta hallituksen esityksen mukaan jatkossa ahdisteluna voitaisiin tuomita myös sanallisesti, kuvia tai viestejä lähettämällä, itsensä paljastamalla tai muulla vastaavalla tavalla tehdyt seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksia.

Uutena nimikkeenä seksuaalirikosuudistukseen tuleva seksuaalinen kajoaminen voisi olla sovellettavissa myös tirkistelyn ollessa kyseessä, sillä teko tehdään ilman kohteen suostumusta. Tolvanen pitää tärkeänä kuitenkin nostaa esiin sen, että nykyisenkin lainsäädännön nojalla häiritsevä ja ahdistelevaksi koettu henkilö voidaan poistaa tiloista poliisilain nojalla, eli yleisen järjestyksen häiritsemiseen vedoten. Tästä huolimatta Tolvanen sanoo seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksen valmiiksi saattamisen olevan tärkeää ja toteaa, että sen loppuun saattamisen kanssa tulee olla erittäin tarkka.

Tietyissä tilanteissa tuomio pukuhuoneessa tapahtuneesta väärinkäytöksestä voisi tulla myös nimikkeellä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, jos puhutaan koskettelusta tai muusta vastaavasta teosta, joka on omiaan vahingoittamaan alaikäisen lapsen hyvinvointia sekä kehitystä. Muita mahdollisia rikosnimikkeitä ovat pahoinpitely ja pakottaminen seksuaaliseen tekoon. Pahoinpitelyn määrittely ei nykyisellään vaadi fyysistä väkivaltaa, jolloin teko joka ei olisi fyysinen mutta olisi omiaan vahingoittamaan uhria voisi täyttää pahoinpitelyn määritelmän. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon voisi olla sovellettavissa kontekstista riippuen – teon pitää kuitenkin tulla kohteen tietoon ja sen tulisi ylittää avuttomuuden kynnys, jota sekä Hyttinen että Tolvanen pitivät nykyisessä oikeuskäytännössä kohtuuttoman korkeana. Hyttinen sanoo kuitenkin, että hän voisi helposti kuvitella tilanteen, joissa nämä vaatimukset täyttyisivät. Hän täsmentää vielä, että ensisijaisesti tarkoitus eli intentio, kohde ja motiivi ratkaisevat sen, onko rikosta tapahtunut, ei se, onko tekijä juridisesti mies vai nainen.

Kirjoittaja