“Miehistä pitäminen ei tee minusta heteroa”

Kuvitus: Misto.

16.–23.9. vietetään biseksuaalien viikkoa. Kirjoittaja kertoo omasta suhteestaan termiin “biseksuaalisuus” ja tilanteessa, jossa kuuli termin ensimmäistä kertaa.

Muistan, miten kuulin biseksuaalisuudesta ensimmäisen kerran yläasteella. Kaveri puhui yhdestä suositusta pojasta ja selitti, että tämä on bi, ja miten nyt on ”muotia olla bi”. Ensimmäisenä ajattelin, että vau, olisinpa bi. Eikö olisi upeaa, jos voisin pitää sekä miehistä että naisista? Hittolainen, jospa vain olisin bi.

Minulla kesti yllättävän kauan tajuta, että haluni olla bi johtui siitä, että olin jo bi. Ehkä asiaan vaikutti juuri se kaverin toteamus, että miten se on muotia. Tämä kommentti maalasi biseksuaalisuudesta heti sellaisen ”No, ei se ole oikea juttu”, mikä sai minut ajattelemaan, että voisinpa olla bi.

Saman kesän aikana ihastuin ensimmäistä kertaa tyttöön. Silti hoin itselleni, että ehkä olen vain hetero, joka esittää kuuluvansa seksuaalivähemmistöön. Tai ehkä en ole yhtään mitään. Vaikka ihastukseni olivat enimmäkseen miehiä, minut varmaan oletettiin helposti heteroksi. Katselin kyllä myös ikäisiäni tyttöjä ihaillen, vaikka ihastukset ylipäätään kehenkään olivat myöhemmässä teini-iässä jostain syystä kovin vähäisiä.

Biseksuaali tuntui silti termiltä, joka oli lähinnä oikeaa. Ja useimmiten jos asiaa kysyttiin, vastasin ”en tiedä, kai bi?” Ehkä siinä edelleen oli pieni ajatus siitä, että se ei ole oikea termi. Varsinkin kun alettiin viilaamaan biseksuaalin ja panseksuaalin eroa, termin merkitys alkoi tuntua vähäiseltä. Ja vaikka termeillä ei kai ollut mielessäni mitään tarkoitusta, olisin halunnut kuvailla identiteettiäni jollain sanalla varmasti.

Ehkä kyseessä on se, miten jotkut bi-naiset puhuvat viehätyksestään miehiin kuin se olisi huono asia. En tiedä onko kyseessä sisäistetty bifobia vai melkein kristillinen yksinkertaistaminen luokkaa ”naiset puhtaita, rakastavia ja hyviä, miehet ’syntisiä’, vaarallisia ja huonoja”, mitä näkyy joissain feministipiireissä inhottavan kärjistettynä. Minä olen useammin ihastunut miehiin tai vähintään maskuliinisiin muunsukupuolisiin, mutta se ei poista viehätystäni naisiin ja feminiinisiin muunsukupuolisiin. Miehistä pitäminen ei tee minusta heteroa tai kenestäkään huonoa.

Olen yläasteiästä lähtien miettinyt, mikä mahdan olla, millä sanoilla voin kuvailla itseäni, ja haluanko ylipäätään kuvailla itseäni jollain. Ja vuosien jälkeen olen tullut tulokseen, että bi on minulle sopiva termi. Pidän useammasta kuin yhdestä sukupuolesta, vaikka tämä ei jakaudukaan aina tasaisesti. Ja miksi en toteaisi olevani bi, kun ajatus siitä vaikutti niin siistiltä ensimmäisellä kerralla, kun siitä kuulin?

Olin myös melkein unohtanut, miten kaverini sanoi biseksuaalisuuden olevan vain muoti-ilmiö. Se muisto palasi vasta, kun aloin pohtimaan tämän tekstin kirjoittamista. Onneksi se unohtui, koska bifobian sisäistäminen olisi varmaan hankaloittanut identiteettini ymmärtämistä entisestään. 

Kiitokseni siis sille yhdelle jätkälle, jolle en juuri koskaan puhunut, mutta joka kävi samaa yläastetta. Kiitos, että olit avoimesti bi. Sinun ansiostasi minulla on ollut juuri tämän verran aikaa ymmärtää ja hyväksyä se osa itsestäni.

Kehrääjä pitää torstaina 23.9. klo 18 Instagram-livelähetyksen, jossa toimitus keskustelee biseksuaalisuudesta ja vastaa lukijoiden kysymyksiin. Seuraa meitä @kehraajalgbt!