Koulun tulehtunut ja turvaton ilmapiiri satuttaa yhdeksäsluokkalaista transnuorta – “Tietämättömyys ei vapauta vastuusta”

Kuvituskuva ei liity juttuun. Kuva: Nooa Karinen.

Avoimesti sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori on joutunut kohtaamaan kiusaamista ja asiatonta kohtelua koulussaan usean vuoden ajan, eikä tilannetta olla onnistuttu ratkomaan edes ulkopuolisten avulla. Nuoren voinnista huolestunut ja asian tiimoilta rikosilmoituksen tehnyt äiti kertoo heidän tarinansa Kehrääjälle.

– Kun yläkoulu alkoi, niin teimme vanhempina sen virheen, että emme osanneet heti kertoa opettajille lapsen transsukupuolisuudesta, yhdeksäsluokkalaisen Oton äiti Anna sanoo.

Otto tuli kaapista transpoikana hieman ennen yläkoulun alkamista. Seitsemännen luokan alussa Otolla oli vielä käytössä syntymänimi, jonka käyttö oli jo aiemmin ahdistanut, mutta ahdistus huipentui yläkouluun siirtyessä. Yhtenä syynä ahdistukseen oli se, että nimi miellettiin tytön nimeksi, ja Ottoa tytöteltiin eli väärinsukupuolitettiin päivittäin koulussa, vaikka Otto oli aloittanut koulun poikana. Vanhempien avustuksella ja yhteistyöllä nimi saatiin muutaman kuukauden odottelun jälkeen vaihdettua virallisesti nuoren sukupuolta vastaavaksi.

Otto toi rohkeasti itse koulussa esiin oman sukupuoli-identiteettinsä. Anna kuvailee, että opettajien viesteistä ja yhteydenotoista kävi ilmi, ettei koulussa oikein tiedetty, miten kohdata transtaustainen oppilas. Oppitunneilla oli esimerkiksi tapana jakaa oppilaat tyttöihin ja poikiin, ja nämä tilanteet tuottivat Annan mukaan vaikeuksia niin opettajille kuin Otolle, koska Ottoa ei suostuttu tunnistamaan poikana.

– Koulu sanoi, että Otto on ensimmäinen transsukupuolinen siellä, joten heillä ei ole tietotaitoa aiheeseen liittyen.

Anna oli yläkoulun alusta asti jatkuvasti yhteydessä kouluun ja yritti kertoa, miten hänen mielestään tilanteissa tulisi toimia, jotta Otolla olisi koulussa mahdollisimman turvallinen olo. Oton väärinsukupuolittaminen kuitenkin jatkui koulussa nimenvaihdon jälkeenkin, huolimatta äidin toistuvista yhteydenotoista. Äiti sanoo, ettei hän koe olevansa asiantuntija transasioissa, mutta hänen vastuulleen on jäänyt yrittää kouluttaa koulun henkilökuntaa omalla vapaa-ajallaan.

Anna pohtii, että varmasti osa tästä tytöttelystä on ollut vahinkoa, vaikka Oton ulkonäkö ja tyyli ovat äidin mukaan hyvin poikamaisia. Äiti kertoo kuitenkin, että jo neljä eri opettajaa on ollut koululta häneen yhteydessä ja tuonut esiin, että tiettyjen opettajien käytös Ottoa kohtaan on näiden opettajien oman arvomaailman ja asenteiden värittämää. Oton entisen nimen käyttö jatkuu koululla edelleen, reilusti yli vuoden jälkeen siitä, kun nimi on virallisesti vaihdettu.

– Välttämättä jokainen tytöttely opettajan puolelta ei ole vahinko, mutta on helppo mennä vahingon taakse, Anna miettii.

Koulun henkilökunta on Annan mukaan kehottanut Ottoa hakemaan keskusteluapua transasioihin koulukuraattorilta. Anna on tyytymätön tähän ratkaisuun, ja toivoisi sen sijaan, että niin koulun oppilaille kuin henkilökunnalle tarjottaisiin tietoa siitä, miten oppilaan itsemäärittelyä tulee kohdata. 

– Meillä kotona käsitellään transasioita Oton kanssa jatkuvasti. Miksei koulussa voida tehdä samaa, ja miksi henkilökunnan tiedonjanoa ei täytetä ilmaisella koulutuksella?

—

Ottoa on kiusattu yläkoulussa myös oppilaiden toimesta seitsemänneltä luokalta lähtien. Anna-äidin mukaan tähän on vaikuttanut se, että koulussa ei ole puhuttu sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöistä, vaan Otto on ollut valokeilassa “erilaisena” nuorena. Kiusaamisen tullessa ilmi Anna oli yhteydessä kouluun, ja joitakin yksittäisiä oppilaiden välisiä kiusaamistilanteita saatiin tällöin Annan mukaan ratkottua hyvässä yhteistyössä luokanvalvojan ja muiden oppilaiden vanhempien kanssa.

Jonkin ajan kuluttua Otto meni kuitenkin itse ystävän tuella kertomaan rehtorille, että kiusaaminen jatkuu edelleen. Rehtori oli perheen mukaan muun koulun henkilökunnan tapaan tietoinen Oton transsukupuolisuudesta, ja Otto oli tilanteessa kertonut suoraan, että transsukupuolisuus on myös kiusaamisen syy. Rehtori oli tämän jälkeen kuitenkin väärinsukupuolittanut Ottoa, ja Otto reagoi tähän käyttämällä “ala-arvoista kieltä”.

Rehtori tiedotti Annalle, että Otto oli kielenkäyttönsä takia saanut kaksi tuntia jälki-istuntoa. Anna sai kuitenkin tietää vasta Oton kanssa keskusteltuaan, mistä Oton käytös oli johtunut. Tällöin Anna soitti rehtorille ja pyysi, että Otto kohdattaisiin koulussa poikana.

– Rehtori sanoi, että teen kärpäsestä härkäsen, ja uhkasi tehdä perheestämme rikosilmoituksen. En ole kuullut rehtorista tämän jälkeen, eikä tilannetta ole pahoiteltu tai asiasta puhuttu koskaan. On tainnut mennä jo vuosi tästä tapahtumasta.

Annalle ei selvinnyt, mistä rikoksesta rehtori olisi perhettä syyttänyt, ja tilanne oli hänen mielestään hämmentävä ja uhkaava. Perhe ei ollut kertaakaan aikaisemmin ottanut yhteyttä kyseiseen rehtoriin, vaan kiusaamisasioita oli käsitelty opettajien kautta, ja rikosilmoituksella uhkaaminen pelästytti perheen. Lisäksi koulukiusaamiseen puuttuminen jäi sikseen, eikä Otto ole tapauksen jälkeen uskaltanut enää juuri puhua kiusaamisesta.

Kuvituskuva: Aurora Johansson

Anna pyysi jo vuoden 2019 lopulla Pirkanmaan Setan Sinuiksi-palvelun Mikko Ala-Kapeeta tarjoamaan koululle koulutusta sukupuolen moninaisuudesta ja koulun lakisääteisistä velvoitteista luoda turvallinen kouluympäristö kaikille oppilaille riippumatta mm. sukupuoli-identiteetistä. Ala-Kapee on työnsä kautta tarjonnut vastaavia koulutuksia aiemmin sekä esimerkiksi puuttunut sateenkaarinuoriin kohdistuviin kiusaamistapauksiin osana Tampereen kaupungin sisällä sovittua kouluyhteistyötä. Oton koulu ei sijaitse Tampereella, mutta Ala-Kapee oli valmis auttamaan myös tässä tapauksessa.

Kaikki syrjintäperusteet huomioivaan sensitiiviseen kohtaamiseen keskittyvää maksutonta koulutusta tai kouluhenkilökunnan työpajaa ei ole saatu järjestymään tähänkään päivään mennessä kyseisellä koululla. Koulun rehtori ei vastannut Kehrääjän kommenttipyyntöön siitä, miksi Sinuiksi-palvelun tarjousta ei ole hyväksytty. Anna on kuitenkin saanut tietoonsa koulun entiseltä kuraattorilta, että myös vanhempien asenteet vaikuttavat siihen, ettei koulutusta haluta järjestää.

– Osa vanhemmista vastustaa Setaa niin voimakkaasti, että tulee valtava sota, kuraattori kertoi Annalle viestissään tammikuussa 2020.

Mikko Ala-Kapee on auttanut Oton perhettä viemään asiaa eteenpäin sekä ollut henkilökohtaisesti useita kertoja yhteydessä koulun rehtoriin, kunnan sivistysjohtajaan ja kunnanjohtajaan. Rehtori kieltää Ala-Kapeelle lähettämissään vastauksissa syrjinnän ja vetoaa siihen, ettei perusopetuksen tehtävä ole “korostaa kenenkään kokemaa seksuaalisuutta”.

Ala-Kapee kuvailee niin rehtorin kuin kunnan virkahenkilöiden suhtautumista “poikkeuksellisen ala-arvoiseksi”, ja kertoo, että näiden sähköpostivastauksista on näkynyt asiantuntemattomuus ja tietämättömyys. 

– Asiaa ei ole auttaneet myöskään suorat yhteydenotot tasa-arvovaltuutetun toimistosta tai poliisin toimesta, jotta asia saataisiin sovitteluteitse ratkaistua niin, että koulu ja kunta korjaisivat selvät epäkohdat, kantaisivat vastuunsa ja koulu toimisi niin kuin koulun tulee toimia. On ollut vaikea ymmärtää, että miksi koulun vastuuhenkilöt eivät osaa samastua nuoren pitkittyneeseen ahdistukseen ja miksi he eivät pyri kaikin tavoin varmistamaan, että hänellä olisi hyvä käydä koulua. Vaikka ei tuntisi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja lainkaan, tulisi kaiken kasvatus- ja opetustyön lähtökohtana olla nuoren kunnioittaminen ja hyväksyminen mitätöinnin ja vahingoittamisen sijaan, Ala-Kapee kommentoi.

– Jos kyseessä olisi väärinkäsitys, olisi rehtorinkaltaisen auktoriteetin pitänyt pyytää anteeksi Otolta ja myöntää, että hänellä on tehtävänsä hoitamiseen nähden puutteelliset tiedot sukupuolen moninaisuudesta ja lainsäädännöstä, mutta nyt tunnustaa erehtyneensä ja haluaa vilpittömästi hyvittää virheensä ja turvata, että mitään vastaavaa ei tapahdu tulevaisuudessa. On kuitenkin käynyt yhä todennäköisemmäksi, että kyseessä on tahallinen teko. 

Ala-Kapee kertoo, ettei 10 vuoden aikana ole työnsä puolesta törmännyt näin räikeään tapaukseen koulumaailmassa. Tyypillisesti Sinuiksi-palvelun puuttuessa asiaan on kouluissa saatu tilanne hallintaan parissa viikossa, mutta Ala-Kapeen ensimmäisestä yhteydenotosta koulun suuntaan on kulunut jo seitsemän kuukautta. Tätä ennen Oton äiti yritti ratkoa tilannetta omin voimin vuoden verran, mutta kokee Oton tavoin tulleensa ohitetuksi.

—

Tasa-arvolaki velvoittaa oppilaitoksia estämään sekä ennaltaehkäisemään sukupuoleen perustuvaa syrjintää. Jokaisen koulun on lain mukaan laadittava vuosittain tai enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan tasa-arvosuunnitelma. Lisäksi Opetushallituksen laatimissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (2014), jotka sitovat kaikkia Suomen peruskouluja, mainitaan useammassa kohdassa, että koulun tehtävä on lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta sekä edistää oppilaiden hyvinvointia ja puuttua mahdolliseen syrjintään tai kiusaamiseen.

Niin Oton äiti Anna kuin Mikko Ala-Kapee ovat sitä mieltä, että koulu on toiminut ja toimii edelleen tasa-arvolain vastaisesti. He saivat koululta voimassa olevan tasa-arvosuunnitelman vasta useiden pyyntöjen jälkeen. Ala-Kapee kuvailee sekä kunnan että koulun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia huolimattomasti laadituiksi ja huomauttaa, että tietämättömyys ei vapauta vastuusta.

– Niissä viitattiin virheellisesti vääriin lainkohtiin, eikä koulun suunnitelmassa ollut kerrottu minkäänlaista toimista, millä järjestelmällisesti ennaltaehkäistäisiin mm. sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää. Esimerkiksi tasa-arvovaltuutetun sivuilla on helposti omaksuttavaa materiaalia, josta koulu olisi voinut työstää omaan kouluympäristöönsä soveltuvat toimenpiteet, Ala-Kapee kommentoi.

– Suunnitelmassa tulee näkyä koulun tahtotila puuttua kaikkeen syrjintään ja että koulu haluaa olla turvallinen kaikille. Suunnitelmassa ei ollut myöskään riittäviä kirjauksia niihin tilanteisiin, joissa syrjintä tai kiusaaminen on havaittu ja tilanne tulisi ratkaista. 

Koulun voimassa olevan tasa-arvosuunnitelman mukaan koululla on nollatoleranssi kaikenlaisen kiusaamisen ja epäasiallisen kohtelun suhteen, ja epäkohtiin puututaan välittömästi. Kehrääjä kysyi koulun rehtorilta, millaisia konkreettisia tasa-arvoa edistäviä ja syrjintää ehkäiseviä toimia koulussa tehdään, ja miten koulussa otetaan huomioon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat oppilaat. Rehtori ei ole vastannut kommenttipyyntöön.

Lisäksi kysyimme kunnan sivistysjohtajalta, miten kunnassa seurataan koulujen tasa-arvosuunnitelmien toteutumista, ja millaisia toimenpiteitä sivistystoimen tasolla tehdään, elleivät tasa-arvosuunnitelman tavoitteet toteudu tai niitä ei noudateta. Sivistysjohtaja ilmoitti, ettei keskustele “yksittäisen oppilaan kouluasioista” muiden kuin huoltajien kanssa. Hän ei halunnut vastata myöskään kunnan yleisiä käytäntöjä koskeviin kysymyksiin.

Kuvituskuva: Nooa Karinen

Nuoren pahoinvointi näkyy kotona ja koulussa selkeästi, ja Anna on äitinä erittäin huolissaan. Pahoinvointiin vaikuttavat äidin mielestä vahvasti koulukiusaaminen ja se, ettei Otto tule kohdatuksi koulussa poikana. Anna kertoo, että kesäloma oli perheelle helpompaa aikaa, mutta heti loman jälkeen Oton vointi huonontui selvästi, ja poika ilmaisi, ettei pysty käymään koulussa. Anna painottaa, että koulun tehtävänä tulisi olla jokaisen oppilaan hyvinvoinnin turvaaminen.

Tänä syksynä Ala-Kapee ja Oton äiti saivat järjestettyä kahden vuoden kiusaamiskierteen jälkeen yhteisen keskustelutilaisuuden kunnan sivistysjohtajan kanssa. Anna vaati välittömiä toimia ja mainitsi muun muassa, että anteeksipyyntö rehtorilta olisi paikallaan. Lisäksi Anna ja Ala-Kapee painottivat tilaisuudessa, että syrjintään ja kiusaamiseen on puututtava välittömästi. Tilaisuudessa koostettiin yhteenveto toimista, jotka kunnan tuli selvittää seuraavaan viikkoon mennessä. Sivistysjohtaja vahvisti yhteenvedon allekirjoituksellaan.

Seuraavalla viikolla sivistysjohtaja lähetti äidille sähköpostin, jossa todetaan, että koska lapsen koulunkäynti sujuu hyvin, ei koulun puolesta ole tarvetta jatkotoimille.

Mikko Ala-Kapee kuvailee koko koulun ilmapiiriä tulehtuneeksi ja turvattomaksi. Kouluterveyskyselyyn ja kyseisen koulun oppilasmäärään pohjaten Ala-Kapee arvioi, että kyse ei ole yksittäistapauksesta, vaan koulussa on 10-20 oppilasta, joita seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuoli-identiteetin teemat koskettavat.

– Tiedän, että Otto ei ole ainoa, vaan minuun on ollut yhteydessä muitakin nuoria. He ovat olleet järkyttyneitä Oton saamasta kohtelusta ja ovat viisaasti suojanneet identiteettiään turvattomassa koulussa, Ala-Kapee jatkaa. 

Anna on viimeisenä keinonaan tehnyt koulun toiminnasta kantelun Aluehallintovirastolle sekä rikosilmoituksen poliisille. Perhe harkitsee muuttoa toiselle paikkakunnalle, jotta Otto saisi käydä peruskoulunsa loppuun turvallisessa ja kunnioittavassa ympäristössä. Mikko Ala-Kapee on luvannut varmistaa, että uudessa koulussa on kaikki ajantasainen tieto, lain mukaiset käytännöt ja yleinen ilmapiiri kunnossa, ettei Otto kohtaa enää uudelleen mitään vastaavaa.

Kehrääjän toimitus on tutustunut aiheeseen liittyvään viestinvaihtoon ja asiakirjoihin sekä saanut kuulla nauhoitteita tapaukseen liittyvistä tapaamisista. Alaikäisen nuoren nimi on vaihdettu tämän henkilöllisyyden suojaamiseksi ja äiti esiintyy jutussa vain etunimellään asian arkaluontoisuuden takia. Kummankin henkilöllisyys on Kehrääjän toimituksen tiedossa. Koulun ja jutussa mainittujen virkahenkilöiden nimiä ei julkaista, sillä poliisin esitutkinta asiasta on kesken.