Kohti sumua kertoo muistamisesta, eteenpäin liikkumisesta ja kahden naisen rakkaudesta

Kohti sumua kertoo muistamisesta, eteenpäin liikkumisesta ja kahden naisen rakkaudesta

Siiri Viljakan sarjakuvaromaani Kohti sumua on romanttinen mysteeri, jonka keskiössä on kahden naisen välinen romanssi. Yksinäisyys, katarsis ja kaipuu sitovat teoksen teemat kaihoisaksi ja kauniiksi paketiksi. 

Majakkasaari nousee merestä, joka tuntuu jatkuvan loputtomiin sen ympärillä. Majakan vahti, Eleonore, viettää yksinäistä elämää tällä saarella. Hänen ainoa kontaktinsa ulkomaailmaan on hiljaiset muonittajat, jotka tuovat ruokaa ja juotavaa hänelle aina tarpeen noustessa. Myrskyisen yön jälkeen saarelle päätyy uusi asukas Natalie. Natalie on muistinsa menettänyt nainen, joka ei tiedä miten hän joutui saarelle tai mistä hän on tullut.

Näin alkaa turkulaisen Siiri Viljakan sarjakuvaromaani Kohti sumua, ja samanlainen unenomainen, mysteerinen ja eristäytynyt tunnelma jatkuu läpi teoksen. Kohti sumua on teos, jonka sydämenä on kahden yksinäisen naisen toisistaan saama tuki ja rakkaus, ja samalla se kuitenkin käsittelee monitahoisesti monia muita teemoja, joskin ei sano täysin suoraan mistä on kyse ja mitä tapahtuu milloinkin. Tämä on sekä teoksen vahvuus että paikka paikoin myös sen heikkous. 

Natalie on teoksen varsinainen päähenkilö, ja hänen tahtonsa tietää mitä hänelle on tapahtunut ja halunsa päästä pois saarelta ovat keskeisiä ajureita tarinalle. Muistinsa menettäneen hahmon etu on siinä, että aivan kuten Natalie, myös lukija katsoo maailmaa ja ympäristöä hänen kauttaan uusin silmin. Saaren ja Natalien elämän mysteerisyys tulee tätä kautta esille hyvin. Mitä Natalien painajaiset tarkoittavat? Miksi hän oli merillä ja mitä tapahtui niille, joiden kanssa hän mahdollisesti matkusti? Nämä ovat kysymyksiä, joita Natalie haluaisi selvittää, mutta mahdollisuudet tähän saarella ovat vähäisiä, ja Eleonore ei osaa antaa selkeitä vastauksia. Eleonore onkin mysteerin toinen osa. Eleonore vaikuttaa olevan suhteellisen tyytyväinen elämäänsä saarella, ja hän ei näytä kaipaavan pois sieltä, päinvastoin: Natalien halu päästä eteenpäin aiheuttaa hänelle suurta ahdistusta ja pelkoa siitä, että hän on jälleen yksin. 

Natalien ja Eleonoren romanssi olisi voinut olla näiden tietojen valossa epämukava, jopa vahingollinen. Viljakka kuitenkin pitää hahmojensa tunteet, pelot ja halut inhimillisinä ja ymmärrettävinä, eikä Eleonore käytä Natalien tilannetta hyväkseen millään tavalla. He saavat turvaa ja voimaa toimistaan, ja lohduttomassa tilanteessa Natalie saa lohtua Eleonoren tuesta ja Eleonore ei ehkä kerro kaikkea mitä hän ajattelee, mutta hänen antamansa rakkaus Natalielle ei ole valhetta. 

Unenomainen tunnelma ja tarinan todellisuutta rikkovat elementit toimivat teoksen hyväksi Mysteerinen tunnelma rakentuu pitkälti näiden varaan, ja elementit siinä herättävät kysymyksiä joihin sarjakuva vastaa vaihtelevalla tehokkuudella. Toistuvat visuaaliset elementit kuten letkut, tietyt kasvit ja sumun peittämä saari, jonka vain Natalie näkee ovat kaikki hyviä tapoja herättää mielenkiintoa asioiden todellisuudesta. Toisaalta majakkasaarta vainoava painajaismainen valas tuntuu loppuun asti enemmän irralliselta metaforalta, vaikka onkin erittäin karmiva näky. Kohti sumua ei anna suoria vastauksia siitä, mitä kaikki asiat edustavat, ja näin on hyvä: kaiken avaaminen olisi tehnyt lopusta vähemmän voimakkaan ja voinut herättää enemmän kysymyksiä kuin vastata niihin. 

Viljakan kynänjälki teoksessa on samaan tapaan sekä vahvuus että heikkous. Lyijykynä-värityksen monokromaattinen värimaailma tuo mieleen The Lighthouse -elokuvan mustavalkoisen maiseman, ja taide tuo hiljalleen meren alle jäävän majakkasaaren koon hienosti eloon. Natalien ja Eleonoren hahmomallit tosin tuntuvat välillä muuttuvan paikka paikoin, ja välillä tämä haittaa tarinaan ja hahmoihin uppoutumisessa. Viljakka loistaa unenomaisten osuuksien ja hahmojensa tunteiden esittämisessä, ja erityisesti on hattua nostettava sille, että sarjan päähenkilöt ovat mustia seksuaalivähemmistöön (ja Eleonoren tapauksessa sukupuolivähemmistöön) kuuluvia naisia. Kohti sumua on mukaansa tempaava mysteeri ja romanssi yksissä kansissa, ja sen teemat heräävät henkiin näiden kautta kauniisti. Se tarjoilee sekä mielenkiintoisen ja koskettavan tarinan, että paljon kaivattavaa seksuaalivähemmistöjen representaatiota samassa paketissa, ja on lukemisen arvoinen teos.  

Kirjoittajat

,