Kirja-arvostelu: Harhaanjohtavasti nimetty Iso O -kirjapari tarjoaa lähinnä normatiivisuutta
Seksuaalineuvojaksi opiskeleva lukija pettyi Marja Kihlströmin kirjapariin, sillä teokset eivät huomioi sateenkaari-ihmisiä juuri lainkaan ja niiden naiskuva on hyvin normatiivinen.
Sisältövaroitus: Seksuaalisuuden ja seksin teemat ja kuvailu, genitaalit ja anatomia
Erityistason seksuaaliterapeutti Marja Kihlström nousi julkisuuteen Puhu muru -podcastinsa ansiosta jokunen vuosi sitten. Monille LHBTIQA+ -spektrillä oleville suomalaisille hän toi suomalaiseen televisioon ripauksen sateenkaarta, kun hän Sex Tape Suomi -ohjelmassaan toivotti tervetulleeksi mm. transtaustaisia henkilöitä sekä samaa sukupuolta olevia pareja puhumaan seksielämästään. Seksuaalineuvoja- ja sairaanhoitajaopiskelijana olen toki itse törmännyt Kihlströmiin opintojeni myötä. Kun pääsin käsiksi Iso O -kirjapariin päätin innoissani laittaa sateenkaarilasit päähän ja nauttia sensitiivisestä, inklusiivisesta seksuaaliterveyden käsittelystä.
Iso O – Matkaopas huipulle (Kosmos, 2018) sekä Iso O – Harjoituskirja (Kosmos, 2019) ovat kunnianhimoisia tavoitteessaan: tausta-ajatuksena ja punaisena lankana kirjojen läpi kulkee sinänsä erinomainen ajatus siitä, että jokainen nainen on orgasminsa ansainnut ja Kihlströmin oppien avulla määränpään löytäminen helpottuu. Naisen orgasmi on usein herkkä asia, johon vaikuttavat monenmoiset arjen aspektit. Kustantamon sivuilla Matkaopasta kuvataankin “käytännönläheisenä kirjana”, jonka ohjeet “auttavat jokaista naista taklaamaan esteet nautintonsa tieltä”.
Valitettavasti “jokainen nainen” tarkoittaa tässä jokaista cisnaista ja yksittäisiä lyhyitä “käyttäjäkokemuksia” lukuunottamatta myös cismiehen kanssa heteroseksiä harrastavaa naista. Jouduin nopeasti riisumaan sateenkaarilasit, sillä Iso O oli minulle (muunsukupuolisena ja biseksuaalina lukijana) matkaopas lähinnä normatiivisuuden ja essentialismin kehystämään orgasmiin.
Kihlström johdattelee kyllä kiitettävästi pohtimaan omaa seksuaalihistoriaa ja molemmissa kirjoissa on lempeä sävy sekä looginen järjestys. Ymmärtäväinen, kannustava puhe on omiaan luomaan lukijalle mielikuvan siitä, että seksiteemojen pohtiminen on paitsi sallittua, niin myös kannattavaa. Ilman mystiikkaan verhoutunutta suurta Naiseuden tavoittelua voisin kuvitella monenkinlaisen lukijan hyötyvän teoksesta, sillä mitä nautintoon tai orgasmivaikeuksiin tulee, jokaiselle tekisi hyvää pohtia kommunikaatiota, omia tarpeitaan ja minäkuvaansa.
En epäile hetkeäkään Kihlströmin asiaosaamista, enkä sitä, etteikö Suomesta löytyisi cis(hetero)naisia, joita auttaisi kovasti pohtia myös omaa sisäistä naiseuttaan. Kihlström kirjoittaa Matkaoppaassa, että kirja on “ennen kaikkea kirja naisen nautinnosta, jonka huipennus on orgasmi” (s. 229). En haluaisi väittää, että jokaisen sukupuolta käsittelevän teoksen tulisi väistämättä käsitellä erikseen transsukupuolisuutta tai esimerkiksi dysforian tuomia haasteita, sillä olisi varmastikin vähintäänkin problemaattista yrittää luoda täydellinen, kokonainen kuva siitä, mitä on olla seksuaalinen nainen. Ongelma onkin juuri tässä: naiseutta ei voi kytkeä absoluuttisesti kiinni siihen, miltä sukuelimet näyttävät, sillä tämä ei vastaa todellista maailmaa. On paljonkin ihmisiä, jotka ovat naisia, mutta joiden alapää ei vastaa niitä kuvauksia, mitä Kihlströmin Iso O -kirjaparista löytyy. On paljon ihmisiä, joiden alapää kutakuinkin vastaa tätä kuvausta, mutta jotka eivät todellakaan ole kiinnostuneita löytämään sisäistä naiseuttaan.
Tämän valossa pidän jokseenkin onnettomana sen, että ainut transtaustaisen ihmisen ääni, jonka kirjoista löysin, kulkee otsikolla “Transsukupuolisuus ja orgasmi” (Matkaopas, s. 219-220) ja jossa haastateltu kuvailee omaa kokemustaan orgasmeista transitioitumisen jälkeen. Tätä seuraa nimimerkillä “Mies 40-v” kirjoittavan henkilön tarina siitä, miten hän harrasti seksiä transtaustaisen naisen kanssa ja miltä hänestä tuntui olla “miehen siemensyöksyn kohteena”. Tätä Kihlström kommentoi (s. 220) toteamalla, että “Halusin jakaa tämänkin kokemuksen teille, koska meistä kukaan ei koskaan tiedä millaiseen ihmiseen hullaantuu. Ja mitä ihmeellisiä asioita uuden ihmisen kanssa voikaan löytää, kun mielen pitää avoimena”.
Siinä, missä siis uskon kirjaparin tuovan hyvää pohdittavaa heteroseksiä harrastaville cisnaisille (ja toivon toki heille mitä erinomaisinta ja täyttävintä seksielämää!), en kuitenkaan voi suositella kirjaparia sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöspektrillä olevalle henkilölle tai hänen kanssaan sekstailevalle. Mikäli kuitenkin jaksaa tsempata tämän tematiikan läpi, voi toki perehtyä harjoitteisiin ja hakea niistä pohdinnan tueksi kysymyksenasetteluja ja ajatuksia.
Tuntuu kurjalta olla niin kriittinen, kun luulisin ymmärtäväni Kihlströmin erittäin hyvän ajatuksen ja aikomuksen kirjaduon taustalla, mutta se ei poista sitä, että nimi on mielestäni harhaanjohtava. En olisi tarttunut kauniilla kansilla varustettuihin kirjoihin, jos nimenä olisi ollut realistisempi “Iso O – Matkaopas cisheteronaisen huipulle”. Olisi erittäin hienoa, jos Suomeen tulisi moninaisemmin seksologista kirjallisuutta, sillä itse ajattelen orgasmin kuuluvan kaikille, jotka sitä toivovat, sukupuolesta ja anatomiasta riippumatta.
Tähtiä: 1,5/5
