Dear Emppu, miten löydän turvallisen ja inklusiivisen kinky-toiminnan pariin? Miten kommunikoin ihastukseni toiselle?

Dear Emppu, miten löydän turvallisen ja inklusiivisen kinky-toiminnan pariin? Miten kommunikoin ihastukseni toiselle?

Emppu vastaa Kehrääjän lukijoiden kysymyksiin turvallisen ja inklusiivisen kinky- ja BDSM-toiminnan löytämisestä, sekä ihastuksen myöntämisestä rehelliseen sävyyn.

Dear Emppu on Kehrääjän verkkosivuilla ilmestyvä kolumni, jossa vastataan lukijoiden kysymyksiin seksistä ja ihmissuhteista. Emppu (Emilia Soramäki) on 27-vuotias turkulainen humanistiopiskelija, jolla on empaattinen ote henkilökohtaisten kysymysten tarkasteluun. Voit lähettää kysymyksesi Empulle kokonaan anonyymisti tämän lomakkeen kautta.

Dear Emppu, olen kinky ja trans, ja haluaisin kokeilla kinky-juttuja myös BDSM-klubeilla tai työpajoissa. En kuitenkaan uskalla osallistua, koska pelkään queerfobiaa ja syrjintää. Voinko mitenkään etukäteen varmistaa, että toiminta on turvallista ja inklusiivista? Onko jotain tiettyjä varoitusmerkkejä, joista voisi tunnistaa ei-turvallisen tilan?

Hei, kiitos hyvästä kysymyksestä. On totta, että vaikka kinkyt piirit mielletään usein avomielisiksi ja salliviksi, heteronormatiivinen maailmankatsomus ja sen mukanaan tuoma queerfobia ja syrjintä ovat läsnä niissäkin. Onko sinulla sukupuolivähemmistöön kuuluvia tuttavia tai ystäviä, jotka ovat olleet avoimia kinkeydestään, ja joiden kautta voisit lähestyä asiaa? Muista kuitenkin kysyä suostumus asiasta keskustelemiseen, sillä kaikki eivät halua puhua mieltymyksistään. Sopiva tapa aloittaa keskustelu voisi olla esimerkiksi: ”Hei, olet ollut avoin siitä, että olet kinky, voisinko kysyä sinulta neuvoa liittyen alueellani tapahtuvaan inklusiiviseen toimintaan?”

Useat BDSM-yhdistykset listaavat nettisivuillaan omaa suhtautumistaan turvallisemman tilan periaatteisiin, mutta se ei välttämättä takaa, että ne toteutuvat käytännössä. Jos sinulla on jonkinlainen turvallinen sosiaalinen media tai yhteisö (esim. anonyymi Twitter tai suljettu Discord), voisit myös kokeilla kysyä sieltä, millaisia kokemuksia alueesi sukupuolivähemmistöillä on aiheesta.

Jos bongaat itseäsi kiinnostavan tapahtuman netistä, voisit vaikkapa ottaa yhteyttä tapahtuman järjestäjiin, ja rohkeasti kysyä heiltä asiasta. Hyviä kysymyksiä voisi olla esimerkiksi seuraavat:

  • Onko tapahtumissanne häirintäyhteyshenkilöä, johon ottaa yhteyttä mahdollisissa syrjivissä tilanteissa?
  • Oletteko sopineet noudattavanne turvallisemman tilan periaatteita?
  • Miten huomioitte sukupuolivähemmistöt tapahtumissanne?
  • Onko teillä selkeät ja ennaltasovitut toimintaohjeet syrjintää ilmentäviin ongelmatilanteisiin?

Useat BDSM-järjestöt pitävät säännöllisin väliajoin rentoja, matalan kynnyksen tutustumistapahtumia, eli muncheja – jos uskallat, tämän kaltainen tapahtuma voisi olla ensimmäinen askel oman alueen toimintaan tutustumiseen, sillä ne tapahtuvat useimmiten täysin julkisella paikalla, esimerkiksi baareissa. Jos ilmapiiri ei sovi sinulle, voit poistua heti paikalta. Voit myös mahdollisesti ottaa luotettavan henkilön kanssasi mukaan. On kuitenkin ihan okei, jos tämän kaltaiset tapahtumat eivät tunnu sinulle sopivilta.

Kysyt, että onko olemassa varoitusmerkkejä, joista voisi tunnistaa ei-turvallisen tilan. Mielestäni on tärkeämpää etsiä hyviä, turvallisuutta luovia merkkejä, ja ajatella niiden puutteen olevan varoitusmerkki. Luota omiin vaistoihisi, kysy paljon kysymyksiä ja tarkkaile ympäristöäsi. 

Suosittelen sinua pysymään omissa mukavuusrajoissasi, mutta olemaan aktiivinen esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla, ja menemään rohkeasti mukaan kaikkeen, johon turvallisesti uskallat. Tärkeää on luotettavien kontaktien luominen, joiden kautta voisi avautua inklusiivisiä, sinulle sopivia ovia kinkyyn toimintaan. Toivottavasti löydät itsellesi sopivan ja turvallisen tavan toteuttaa kinkeyttäsi!

Dear Emppu, oon huomannut toisinaan tykkääväni ihmisistä niin, että omat tunteet heitä kohtaan heittelee paljonkin ihastumisen ja ystävämielisemmän kiinnostuksen välillä. Haluaisin puhua ihmisten kanssa asioista selkeästi, mutta tuntuu jotenkin julmalta sanoa: “Oon aina välillä ihastunut suhun.” Mitä teen?

Hienoa, että haluat olla rehellinen ja puhua tunteistasi suoraan! Haluan ensimmäiseksi kertoa, että et ole ollenkaan julma, eikä ihastumisesi tapa ole vääränlainen. Kysymyksesi perusteella vaikutat oikein empaattiselta ja muiden tunteet huomioivalta. Saattaa olla hieman omistusta sanoa, että “oon aina välillä ihastunut suhun.” Voisitko sen sijaan ensin lähteä itsestäsi? Jos kerrot rehellisesti saman mitä kerroit minulle, että toisinaan ihastuksesi laatu vaihtelee romanttisen ja platonisen välillä, toinen henkilö tietää, että kyse on sinun tavastasi olla maailmassa ja ihastua, eikä hänestä. Voisit vaikka ensin avautua tästä tavastasi ihastua yleisellä tasolla, ja mahdollisesti kertoa tunteistasi toista ihmistä kohtaan vasta myöhemmin.

Ehdottaisin erilaista kertomisen tapaa – vaikkapa jotakin kuten: ”Huomaan että välillä katson sinua, ja koen ihastumisen tunnetta.” Voit toki keksiä minkä tahansa oman lauseen paljastaa tunteesi. Keskity siihen ihastumiseen jota on, älä siihen mitä ei ole. Tässä ehdottomassani lähestymistavassa on se plussa, että sinun ei tarvitse liioitella romanttista ihastustasi, tai esittää jotain mitä et ole. Jos toinen ihminen reagoi negatiivisesti tähän piirteeseen sinussa, niin ei hän ollut sinulle oikea henkilö alun perinkään.

Haluan myös lisätä, että median tarjoamat kuvat jatkuvasta, alati läsnä olevasta mahakipuja aiheuttavasta ihastuksesta eivät ole aina todenmukaisia. Jokainen meistä ihastuu tavallaan, ole itsellesi armollinen.