B – ”Etkö sinä olekaan lesbo?”

B – ”Etkö sinä olekaan lesbo?”

Minusta tuntuu, että en ole tarpeeksi. En ole tarpeeksi homo, jotta mahtuisin esimerkiksi wlw (women loving women)-yhteisöön, mutta en myöskään ole yhtään hetero, enkä todellakaan halua sellaista esittää.

Minulle on ihan sama, millä sanalla kutsut minua. Lokerot eivät ole minulle niin tärkeitä, mutta oma identiteetti on, ja se on minulle hyvin selkeä.

Olen siis biseksuaali tai panseksuaali, tai jos nämä termit eivät ole tuttuja, niin voisin sanoa, että “rakastun ihmiseen sukupuolesta riippumatta”. Tämä on tosin ehkä vähän harhaanjohtava sanonta siksi, että tottakai rakastan, tuen ja arvostan puolisossani myös hänen sukupuoli-identiteettiään ja hänen tapaansa ilmaista sitä.

Termien käytöstä näkee paljon kiistelyä: kuka on bi, kuka on pan? Ymmärrän kyllä hyvin, että jotkut haluavat tehdä sanavalinnoillaan selväksi, että voivat rakastua kaikkiin sukupuoliin – mutta mielestäni sana “biseksuaalisuus” ei myöskään sulje ei-binäärisiä pois. Portinvartijuus ei kuulu LGBTQIA-yhteisöön, eikä mihinkään muuallekaan.

Toivoisin, että meille bi- ja panseksuaaleille olisi jonkinlainen oma yhteisö, sellainen, jossa ei riideltäisi esimerkiksi yllä mainitsemastani asiasta. Tuntuu tosiaan irralliselta, kun internetissä vaikuttaa olevan ihana wlw-yhteisö, mutta sielläkin näkee portinvartijoita, joiden mielestä vain lesbot ovat tervetulleita. Mutta minä ainakin pidän naisista varmasti ihan yhtä paljon kuin lesbotkin, satun vain pitämään myös kaikista muista.

On aika hassua, miten ainoastaan binäärisyys, eli “vastakohdat”, tuntuu olevan monille helppoa käsittää. Ymmärretään, että on naisia ja miehiä, ymmärretään jopa transnaiset ja -miehet, mutta jos joku onkin muunsukupuolinen, niin herää suuri vastustus. Eihän tämmöistä voi olla. Olen huomannut, että sama pätee myös seksuaaliseen suuntautumiseen: ihminen voi olla joidenkin mielestä ainoastaan homo tai hetero.

Äidilleni ei ollut koskaan mikään ongelma, että seurustelin naisten kanssa, vaikka minut on kasvatettu tyttönä (en siis ole nainen, mutta se on toinen tarina). Sitten kun esittelin nykyisen poikaystäväni, niin äiti meni aivan shokkiin. “Etkö sinä olekaan lesbo?” No en.

Uskon, että monet bi- ja panseksuaalit joutuvat kohtaamaan tällaista usein. Jos heillä on samaa sukupuolta oleva kumppani, heidät oletetaan homoksi, ja sama toisinpäin. On sekä kiusallista että turhauttavaa painottaa ja vakuutella aina omaa seksuaalista suuntautumistaan: “vaikka minulla on poikaystävä, niin oikeastaan tykkään aika paljon enemmän naisista”.

On myös inhottavaa, miten LGBTQIA-yhteisön sisälläkin puhutaan “heterosuhteista”, kun viitataan esimerkiksi naisen ja miehen väliseen parisuhteeseen, vaikka todellisuudessa kumpikaan ei välttämättä ole heteroa nähnytkään. Tai sitten on, mutta sitähän ei voi ulkopuolinen tietää.

Bi- ja panseksuaalin voi olla vaikeaa osallistua esimerkiksi Pride-tapahtumiin kumppaninsa kanssa, jos he näyttävät toisten silmissä “heteroparilta”. (Muistathan muuten, että myös heteropari voi ja saa osallistua Prideen, koska henkilö voi olla esimerkiksi sekä hetero että transsukupuolinen.)

Omasta puolestani haluaisin rohkaista kaikkia bi- ja panseksuaaleja olemaan ylpeitä itsestään. Me emme ole “epävarmoja”, emmekä esitä mitään muuta, kuin mitä olemme, ja B on ihan yhtä tärkeä osa LGBTQIA-yhteisöä kuin kaikki muutkin kirjaimet.

– Lyyra


Kirjoittaja

Yksi kommentti “B – ”Etkö sinä olekaan lesbo?”

Kommentointi ei ole käytössä.