Anti-transaktivistin mukaan transsukupuolisuus on vaurio, jota tulisi hoitaa ensisijaisesti sopeuttamalla transihmisiä ”biologisen sukupuolen totuuteen”

Kuvituskuva: Kerberys / Milo Topra

Transvastaisena pidetyn toimittaja-aktivisti Helen Joycen vierailu anti-gender -striimaaja Helen Stanilandin kanavalla herätti kohua sosiaalisessa mediassa. Striimin aikana käydyssä keskustelussa Joyce sanoi pitävänsä transihmisiä, joita hän pitää vaurioituneina, haasteena tervejärkiselle maailmalle. Lisäksi hänen mukaansa sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuvien ihmisten lukumäärää on syytä pitää matalana, ihannetilanteessa vähentää. Joyce on tullut tunnetuksi myös vuonna 2021 julkaisemastaan teoksesta, joka käsittelee transsukupuolisuutta niin sanotusti “sukupuolikriittisestä”, eli transvihamielisestä, näkökulmasta.

Trans: When Ideology Meets Reality -teoksestaan tunnettu irlantilainen toimittaja ja aktivisti Helen Joyce kohtasi laajaa kritiikkiä sosiaalisessa mediassa esiinnyttyään 25.5. Youtube-striimaaja Helen Stanilandin Wine with Women -kanavan jaksossa. Uutisesta kirjoitti aiemmin PinkNews.

Itseään sukupuolikriittiseksi kutsuva, sekä sanojensa mukaan ”sekopäistä ja yhä enemmän autoritaarisempaa” transaktivismia vastustava, ja aborttioikeutta täysin vastustavista hyviä ominaisuuksia löytävä, Staniland striimaa keskustelujaan muiden samoja näkemyksiä jakavien naisten kanssa kanavansa nimen mukaisesti viinilasillisen ääressä. 25.5. streamatun jakson vieraaksi kutsuttu toimittaja-aktivisti Joyce on noussut viime vuosien aikana yhdeksi äänekkäimmistä transsukupuolisuutta vastustavan, niin sanotun “anti-gender” -liikkeen aktivisteista. Hänen mielestä niin sanottu “sukupuolikriittinen liike”, joka on usein vain kiertoilmaisu termeille “transeksklusiivinen radikaalifeminismi (TERF)” tai “anti-gender”, ei ole enää ”tietoisuuden lisäämisvaiheessa”, vaan sen pitäisi siirtyä aktivismissaan eteenpäin keskittämällä toimintaansa päättäjiin kohdistettuun vaikutustyöhön. Tämän Joyce perustelee siten, ettei “sukupuolikriittinen liike” voi mitenkään vakuuttaa jokaista yksittäistä henkilöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa näkemyksistään, ellei aktivismia viedä päätöksenteon tasolle.

Sosiaalisessa mediassa kohua herätti erityisesti Joycen striimin aikana esittämä väite, jonka mukaan sukupuolenkorjausprosessin läpikäyvät ihmiset ovat ”vaurioituneita”. Suomennettuna Joycen kommentit kuulostavat kokonaisuudessaan tältä:

– Ja sillä välin, kun yritämme päästä päättäjien puheille, meidän on pyrittävä vähentämään haittoja – mikä tarkoittaa sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden ihmisten lukumäärän vähentämistä tai matalana pitämistä. Tämä täytyy tehdä kahdestä syystä. Ensimmäinen on se, että jokainen näistä ihmisistä on henkilö, joka on vaurioitunut. Mutta toinen syy on taas se, että jokainen näistä ihmisistä on pohjimmiltaan valtava ongelma tervejärkiselle maailmalle, Joyce lausui Stanilandin kanssa käydyn keskustelun aikana.

Klipit striimistä levisivät nopeasti Twitterissä ja keräsivät oitis vahvaa kritiikkiä useilta LHBTIQA+ -yhteisön parissa työtä tekeviltä ihmisoikeusaktivisteilta sekä varsinkin transihmisiltä itseltään. Moni kiinnitti huomiota erityisesti Joycen haluun vähentää tai pitää matalana sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden ihmisten lukumäärää – ja epäili sen johdosta Joycen peräänkuuluttavan sanoillaan transihmisten ja transsukupuolisuuden ilmiönä hävittämistä kokonaan.

Joyce kertoo pitävänsä transsukupuolisuutta ongelmana riippumatta siitä, onko sukupuolenkorjausprosessin läpikäynyt transhenkilö tyytyväinen transitioonsa vai ei – ja myös tapauksissa, jossa henkilö ei ole transitioitunut lääketieteellisin keinoin.

– Jos on ihmisiä – riippumatta siitä, ovatko he transitioituneita, olivatpa he onnellisesti transitioituneita, olivatpa he onnettomia transitioonsa, olivatpa he detransitioituneita – jos on ihmisiä, jotka ovat jollakin tapaa irtaantuneet sukupuolestaan, jokainen näistä ihmisistä on joku, joka tarvitsee erityistä sopeutumista tervejärkisessä maailmassa, jossa me tunnustamme uudelleen biologisen sukupuolen totuuden. Ja tällä tarkoitan ihmisiä, joita se on vahingoittanut – lapsia, jotka ovat joutuneet kokemaan tämän. Nämä ihmiset ansaitsevat kaiken mahdollisen sopeutumisen, jonka me vaan voimme mahdollisesti järjestää – mutta jokainen heistä on haaste”, Joyce sanoi.

Joycen kuvailema “sopeutuminen” kuulostaa hyvin vahvasti samalta kuin uskontofundamentalistien tarjoama “eheyttäminen”, eli transsukupuolisen “korjaaminen” cissukupuoliseksi vastoin tämän tahtoa, eikä välttämättä sattumalta. Monet “sukupuolikriittiseksi” itseään kuvaavat henkilöt omaavatkin vahvoja linkkejä yhdysvaltalaiseen kristillisoikeistoon.

”Tämänkaltainen kommentointi on jatkuvasti pahentunut viimeisen viiden vuoden aikana. Ensin hänenlaiset ihmiset sanoivat ‘me olemme vain huolestuneita’ tai ‘me haluamme vain keskustella’. Sitten olemme nähneet sloganeita, kuten ”’aikuinen ihmisnaaras’…’biologisella sukupuolella on väliä’…kaikki todisteet puhuvat sen puolesta, että kyseessä on pieni vähemmistö, mutta ajan kuluessa sen vaatimukset ovat muuttuneet kylmäävimmiksi”, toteaa Trans Britain -teoksen kirjoittanut ihmisoikeusaktivisti Christine Burns PinkNewsille.

Burns lisää, että alati yhteiskunnallisessa keskustelussa yltyvän transvastaisen retoriikan tekee vielä vaarallisemmaksi se, että myös osa politiikoista on ryhtynyt käyttämään sitä puheissaan. 

Joycen bestselleriksi noussut Trans: When Ideology Meets Reality (Oneworld Publications, 2021) ei ole Joycen itsensä mukaan transvastainen, vaan teoksen kritiikki kohdistuu transaktivismiin, jota toimittaja-aktivisti kutsuu translobbaukseksi – kansainväliseksi kasvaneeksi liikkeeksi, joka pyrkii hämärtämään biologisen sukupuolen totuutta, vahingoittamaan lapsia, heikentämään seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja viemään feministien huomion pois naiserityisiä kysymyksiä koskevien asioiden esillä pitämisestä yhteiskunnassa. Lisäksi Joyce käsittelee teoksessaan transsukupuolisuuden historiaa ja lääketieteellistä sukupuolenkorjausprosessia analysoimalla muun muassa autogynefilia -teoriastaan tunnettua seksologi Ray Blanchardia. Useat kriitikot, kuten The Guardianin Gaby Hinsliff (linkki) ja Warwickin yliopiston professori Alex Sharpe (linkki), ovat huomauttaneet kirjan sisältävän transfobisia, puutteellisesti perusteltuja ja jopa valheellisia väittämiä sekä teorioita.