Yksityisasioita vai ihan tavallisia kuulumisia?
Kaapista ulos tulemisella tarkoitetaan yleensä tilannetta, jossa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva henkilö kertoo jollekin asiasta aiemmin tietämättömälle henkilölle omasta seksuaalisuudestaan tai sukupuolestaan. Vähemmistöille kaapista ulos tuleminen vaatii usein paljon rohkeutta sekä luottamusta niitä henkilöitä kohtaan, joille hän asiasta kertoo, sillä yhteiskunnan hetero- ja cisnormatiiviset oletukset ovat erittäin vahvoja eikä vähemmistöjen asema ole vieläkään kovin turvattu. Tästä syystä reaktiot voivat vaihdella laidasta laitaan eikä koskaan voi ennakkoon tietää, millainen vastaanotto milläkin kerralla on.
Vähemmistöjen asema on kuitenkin parantunut sen verran, että kaapista tulemisen kynnys on madaltunut ja yhä useammat uskaltavat avoimesti olla omia itsejään. Tämä on kuitenkin aiheuttanut vastareaktioita ihmisissä, joiden mielestä ”niistä asioista” ei tarvitsisi puhua ja että kyseessä olisi vain yksityisasia. Näiden ihmisten mielestä vähemmistöt, tulemalla kaapista, ”pitävät itsestään tarpeetonta meteliä” ja jotkut jopa perustelevat huonon suhtautumisensa vähemmistöihin sillä, että vähemmistöt eivät suostu pitämään suutaan kiinni näistä ”yksityisasioista”.
Vähemmistöistä mutisevat harvemmin kuitenkaan miettivät sitä, kuinka usein he tekevät itse samaa. Kuinka he pitävät meteliä sekä omasta sukupuolestaan että omasta seksuaalisuudestaan, usein jopa tiedostamatta sitä. Jostain syystä enemmistön ”yksityisasiat” tuntuvat kuitenkin kuuluvan juuri niihin paikkoihin, joihin heidän mielestään vähemmistöjen kohdalla ne eivät kuulu: kahvipöytiin, työpaikkakeskusteluihin, somepostauksiin ja niin edelleen.
Joka kerta, kun heteronainen puhuu työpaikan kahvihuoneessa miehensä kanssa suunnitellusta lomamatkasta, hän tulee ilmaisseeksi seksuaalista suuntautumistaan. Joka kerta, kun cis-sukupuolinen mies puhuu poikien reissuista, hän tulee alleviivanneeksi omaa sukupuoltaan.
Tweet
Joka kerta, kun heteronainen puhuu työpaikan kahvihuoneessa miehensä kanssa suunnitellusta lomamatkasta, hän tulee ilmaisseeksi seksuaalista suuntautumistaan. Joka kerta, kun cis-sukupuolinen mies puhuu poikien reissuista, hän tulee alleviivanneeksi omaa sukupuoltaan. Joka kerta, kun heteromies puhuu Tinder-matcheistaan, hän nostaa esille seksuaalisen suuntautumisensa. Joka kerta kun cis-sukupuolinen nainen puhuu järjestämistään tyttöjen illoista, hän korostaa omaa sukupuoltaan. Ja niin edelleen.
”Oltiin jätkäporukassa mökkeilemässä koko viiminen lomaviikko, mahtava reissu!”
”Käytiin vaimon kanssa sukuloimassa viikonloppuna ja oon ihan loppu”
”Kävin eilen treffeillä, ihan mukava mies oli ja meillä oli kivaa. Nähdään varmaan ens viikolla uudestaan.”
”Voispa taas järjestää tyttöjen illan, viimeks oli niin kivaa”
Yllä mainitut esimerkit ovat täysin normaaleja keskustelujen aiheita työpaikoilla, kahviloissa tai sukujuhlilla, eivätkä ne aiheuta systemaattisesti väitteitä yksityisasioiden tuomisesta sinne, minne ne eivät kuulu, eikä niistä yritetä jatkuvasti vääntää pilkkaavia ”vitsejä”. Ne ovat niin arkipäivää, että enemmistö ei edes tunnu tajuavan korostavansa omaa seksuaalisuuttaan ja sukupuoltaan lähes taukoamatta ja toitottavansa niitä kaikille kuuntelijoille jatkuvalla syötöllä.
Omaa asennettaan voi miettiä tätä kautta: muuttuuko suhtautumisesi, jos ensimmäisen lauseen kertojana onkin transmies? Entä jos toisen kertojana on toinen nainen tai kolmannen kohdalla toinen mies? Pysyykö reaktiosi samana, jos viimeisen kertojana on transnainen? Moni tietysti vastaisi mielellään, että suhtautuminen olisi täysin samanlaista, mutta se pitää kovin harvoin paikkansa. Liian usein suhtautuminen muuttuu, sillä vähemmistöjen kohdalla vastaavia tarinoita pidetään oman seksuaalisuuden tai sukupuolen ”tarpeettomana” korostamisena enemmistöön kuuluvien toimesta.
Ensi kerralla, kun koet, että joku vähemmistöön kuuluva ”korostaa tarpeettomasti” omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoltaan, kannattaa pysähtyä miettimään, kuinka usein tekee itse samaa. Ja sen jälkeen iloita siitä, että vähemmistöön kuuluva tuttusi/ystäväsi luottaa sinuun tarpeeksi, että hän kokee olonsa turvalliseksi kertoa asioistaan sinun kuullesi. Asioista, joista kertominen on sinulle arkipäivää.
Kuvituskuva: Paul Sprenger
