Vinokino-elokuvafestivaalit esittelevät taas queer-elokuvaa monesta eri suunnasta

Turun seudun Setan järjestämä, Suomen ainoa queer-elokuvafestivaali Vinokino aloitti kautensa Turussa menneenä viikonloppuna. Valikoimassa on 12 esitystä, joiden joukossa on lyhytfilmejä, dokumentteja ja kokoillan elokuvia. Kehrääjän kulttuurivastuutoimittaja Aasa kävi tutustumassa tarjontaan.

30-vuotisen taipaleen kulkenut Vinokino järjestettiin jälleen Turussa Kino Dianan tiloissa 13–16.10. Suomen ainoa sateenkaarevaan elokuvaan keskittynyt elokuvafestivaali Vinokino järjestetään ympäri Suomea syksyn mittaan, ja valikoima on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta sama kaupungista riippumatta. Tänä vuonna valikoimassa on elokuvia, dokumentteja ja lyhytfilmejä muun muassa Ruotsista, Ranskasta, Taiwanista, Brasiliasta ja Suomesta. 

Omassa ohjelmassani viikonlopun aloitti ruotsalainen So Damn Easy Going (Ruotsi & Norja 2022), Christopher Sandlerin ohjaama teinidraama jonka keskiössä on neuroepätyypillisen teinin elämä, ihastuminen ja taloudellinen ahdinko. 18-vuotias Joanna (Nikki Hanselband) jonka elämään kuluu ADHD ja aistiyliherkkyys, ja jonka työkyvytön, masentunut isä (Shanti Roney) ei pysty aina maksamaan hänen lääkitystään. Samalla kun Joanna alkaa haalia rahaa kasaan, hän tapaa koulussa uuden tytön Audreyn (Melina Paukkonen), joka vie häneltä jalat alta. So Damn Easy Going kulkee hienoa nuorallatanssia lämpimän ja söpön romanssin ja tietynlaisen pohjoismaisen särmän kanssa. Joanna ja Audrey tulevat hyvin toimeen keskenään, mutta lääkityksen puutteen takia Joanna ei aina saa ilmaistua itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Elokuva ei kaihda pois taloudellisen ahdingon vaikutuksista Joannan elämään, tämän myydessä pois omaisuuttaan saadakseen kasaan rahaa sekä lääkkeisiin että perheen muihin kuluihin. Hanselband loistaa Joannan roolissa, luoden hyvin realistisen ja miellyttävän hahmon joka ajautuu elokuvan aikana vähän liian syviin vesiin. 

Petit Mal (Kolumbia, 2022) on espanjalaisen ohjaaja-käsikirjoittaja Ruth Caudellin omiin kokemuksiin polyamoriasta perustuva elokuva, joka alkaa tekstillä “perustuu meidän todelliseen fiktioomme”. Lai (Ruth Caudelli), Marti (Silvia Varon) ja Anto (Ana Maria Otalora) asuvat yhdessä polyamorisessa suhteessa Espanjan maaseudulla isossa talossa pienen koiralaumansa kanssa. Lain lähdettyä kuvauksiin ulkomaille, jäävät Marti ja Anto kaksistaan yksin isoon kotiinsa, ja elokuva käsittelee heidän kauttaan polyamoriaa monilta eri suunnilta. Petit Mal koostuu sekä nykyhetkessä tapahtuvista kohtauksista että Martin videokameran tallenteista, joista yhdessä he kommentoivat mikä on vaikeinta “kolmikkona” elämisessä: kateus ja epätasapaino. Mutta vasta Lain lähdettyä ja Martin ja Anton jäädessä kaksistaan syntyy ristiriitainen epätasapaino kahden ihmisen välille, Lain ollessa selkeästi taspainottava elementti työhönsä paneutuvan Martin ja maalla asumiseen ilmeisen tylsistyneen Anton välillä. Petit Mal on henkilökohtainen ja paljastava kuvaus tekijänsä elämästä, sekoittaen faktaa ja fiktiota mielenkiintoisilla tavoilla: Marti koittaa saada rahoitusta dokumentille polyamoriasta, joka perustuisi heidän elämäänsä, mutta studio ei pidä sitä tarpeeksi mielenkiintoisena. Liekö tämä kommenttia Caudellin omiin kokemuksiin Petit Malin tekemisessä? 

Vinokinon kohokohtia minulle oli The Divide (Ranska, 2021), ohjaaja Catherine Corsinin elokuva joka voitti 2021 Cannesin elokuvajuhlissa Queer Palm- palkinnon. The Divide kertoo sarjakuvapiirtäjä Rafista (Valeria Bruni Tedeschi) ja tämän vaimosta Juliesta (Marina Fois), joiden 10 vuotta kestänyt avioliitto on hajoamassa. Raf joutuu riidan jälkeen sairaalaan kaatuessaan kadulla, ja vastahakoinen Julie saapuu huolehtimaan sekavassa mielentilassa olevasta tulevasta ex-vaimostaan. Samaan aikaan on käynnissä Pariisissa Marraskuussa 2018 alkanut keltaliivien mielenosoitus, joka muuttuu nopeasti poliisin toimesta väkivaltaiseksi ja pieni sairaala on täynnä haavoittuneita ihmisiä, mukaan lukien rekkakuski Yann (Pio Marmai) jonka jalkahaava vaarantaa sekä terveyden että elinkeinon, Julien vanha luokkakaveri Laurent (Jean-Loius Cullouc’h) ja tämän ystävä Elodie (Camille Sansterre), joka aliarvioi poliisin aiheuttamia vammojaan. Sairaalan henkilökunta on myös osittain lakkoilemassa, ja pieni minimihenkilöstö koittaa pitää kaikkea kasassa. The Divide on osuva nimi elokuvalle, koska se esittä sekä Rafin ja Julien suhteen että Ranskan yhteiskunnan muutoksen. Samat ongelmat riivaavat molempia: kyvyttömyys kuunnella, toisen laiminlyönti ja arvostuksen puute. Corsini tuo hyvin esiin mielenosoituksen kaoottisuuden ja Ranskan valtion epäoikeudenmukaisen reaktion niihin, ja hahmot kuten Yann antavat äänen ranskan yhteiskunnan eriarvoisuudelle. Valeria Bruni Tedeschi on ilmiömäinen kipulääkkeiden ja shokin takia ailahtelevana Rafina, ja Aissattou Diallo Sagna antaa voimakkaan roolisuorituksen kymmeneen eri suuntaan revittynä sairaanhoitaja Kiminä.

Myös dokumentteja on nähtävillä Vinokinossa. Niistä itse näin Chase Joyntin dokumentin Framing Agnes (Kanada, 2022), joka leikitteli dokumentin muodolla hauskoilla ja voimakkailla tavoilla, samalla pyrkien uudistamaan sen, miten transihmisten historiasta kerrotaan. Framing Agnesissa fakta ja fiktio valuvat yhteen transnäyttelijöiden ottaessa harteilleen UCLA:n (University of California, Los Angeles) sukupuolen klinikalla 1950-luvun lopulla käyneiden transihmisten roolin, dramatisoiden heidän käymänsä keskustelut UCLAn tohtori Harold Garfinkelin kanssa. Näiden keskiössä on “Agnes” (Zackary Drucker), transnainen joka myöhemmin paljasti huijanneensa Garfinkelia saamaan hoidot itselleen, pelaten vihamielistä systeemiä vastaan saadakseen sen mitä tarvitsi. Joynt leikkii paljon dokumentin kaavalla, kehystäen keskustelut potilaiden ja Garfinkelin välillä talk show’n muotoon (jossa Chase itse esittää talk show’n isäntää) ja välillä haastatellen itse näyttelijöitä sekä trans-historioitsija Jules Gill-Petersonin katsauksiin sekä UCLA:n arkistoista paljastuneisiin tallenteisiin että tuon ajan kuuluisten transnaisten kuten Christine Jorgensenin asemaan ajan mediassa. Framing Agnes on dokumentti meiltä meille-periaatteella, transmiehen ohjaama dokumentti jossa käsitellään transihmisten historiaa transhistorioitsijan antamalla kontekstilla, antaen mahdollisuuden meille kertoa omasta historiastamme uniikilla tavalla. Framing Agnes voitti Sundancen elokuvajuhlilla yleisöpalkinnon sekä NEXT Innovator -palkinnon. 

Vinokino järjestetään seuraavaksi Joensuussa 26.–29.10, Helsingissä 3.–5.11, Jyväskylässä 8.–10.11 ja Oulussa 25.–27.11.Tutustu oman kaupunkisi Vinokinon tarjontaan tapahtuman verkkosivuilta.