Raportti: Eheytysyrityksillä äärimmillään hengenvaarallisia seurauksia
Kuvituskuva: Kelly Sikkema / Unsplash.
Taakasta voimavaraksi -hankkeen kyselyyn vastanneesta 64 vastaajasta vain neljä kertoo, etteivät yritykset muuttaa omaa suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä aiheuttaneet heille haittaa. Paineita “eheytymiseen” ovat aiheuttaneet muun muassa uskonnollinen yhteisö ja läheiset ihmiset.
Sateenkaariyhdistys Malkuksen Taakasta voimavaraksi -hankkeen helmikuussa 2021 julkaisema Eheytysraportti tarkastelee ”eheytystä” eli seksuaalista ja/tai romanttista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevia muutospyrkimyksiä. Kirjoittajat Lumi Sammallahti ja Peik Ingman kertovat, että tämä on toinen hankkeen puitteissa julkaistu kysely. Ensimmäisen kyselyn avulla yritettiin selvittää, mitä kaikkea eheytys oikein tarkoittaa, ja minkälaisia tunteita ja ajatuksia se herättää asianomaisissa. Toisessa kyselyssä keskitytään Sammallahden ja Ingmanin mukaan vastaajien ajatuksiin ja kokemuksiin.
Raportissa huomautetaan, että tämä ei ole kattava kuvaus koko Suomen tilanteesta, koska vastaajia on kuitenkin vain 64, ja tämä raportti kuvaa tilannetta vain heidän näkökulmastaan. Noin 40 % kyselyyn vastanneista on 21–30-vuotiaita, ja vastaajien ikäjakauma on laaja, alle 15-vuotiaista 71–80-vuotiaisiin. Noin 30 % vastaajista kertoo, että muutospyrkimykset kestivät tai ovat kestäneet yli 10 vuotta ja yli 40 %:lla 2 – 10 vuotta. Ajallisesti eheytysyritykset ovat tapahtuneet vuosien 1980–2020 välillä, ja muutamia tapauksia on ollut myös ennen vuotta 1980.
“Ensimmäisen kerran muistan tietoisesti kyseenalaistaneeni seksuaalisuuteni noin 12-vuotiaana vuonna 2001 tai 2002. Se aiheutti minulle ahdistusta, koska muu kuin heterous oli minulle outoa. Siihen aikaan ei ollut vielä nettiä samalla tavalla kuin nyt ja hyviä esimerkkejä naisista pitäviä naisista ei oikein ollut missään mediassa. Muutenkin yhteiskunta oli erilainen ja siksi yritin muuttaa itseni heteroksi.”
Anonyymi vastaaja
Suurin osa – noin 45 % – kyselyyn vastanneista on cissukupuolisia naisia, 20 % vastaajista cissukupuolisia miehiä. Loput vastaajat sijoittuvat hajanaisesti transsukupuolisuuden spektrille (mm. binäärisukupuolet, muunsukupuolinen, gender fluid), eivät halua määritellä sukupuoli-identiteettiään tai miettivät vielä, mikä määritelmä kuvaa heidän identiteettiään parhaiten. Kaksikymmentä vastaajaa määrittelee itsensä lesboksi, homoseksuaaleja on 13, bi- ja panseksuaaleja molempia 11. Vastaajista 7 sijoittaa itsensä aseksuaalisuuden spektrille. Romanttisen suuntautumisen kohdalla jakauma on melko sama – 10 vastaajaa on tosin jättänyt romanttisen suuntautumisensa määrittelemättä erikseen.
Raporttia varten tehdyssä kyselyssä kohdassa “Kun koetit muuttua, tämä koski” yli 80 % vastaajista kertoo halunneensa muuttaa seksuaalista suuntautumistaan. Vajaa 60 % halusi muuttaa romanttista suuntautumistaan ja 20 % halusi muuttaa sukupuoli-identiteettiään.
Lähes kaikki vastaajat kertovat muutoksen hakemisen olleen vapaaehtoista, mutta siihen on vaikuttanut jokin ulkoinen tai sisäinen paine tai omaksutut asenteet. Neljä vastaajaa ei halunnut eheytymistä itse, eivätkä he olleet suostuneet siihen. Toiset neljä sanoivat, että eheytys ei ollut vapaaehtoista, mutta he olivat kuitenkin suostuneet. Kyselyn tekijät Sammallahti ja Ingman mainitsevat tosin tässä kohtaa, että jotkut, jotka ovat vastanneet eheytyksen olleen vapaaehtoista, ovat selkeästi ymmärtäneet kysymyksen eri tavalla, kuin mitä tekijät olivat tarkoittaneet.
“Jouduin pienestä taaperosta lähtien täysin aivopesun mukaan hyväksymään ja elämään ilman tahtoani.”
Anonyymi vastaaja
Eniten paineita eheytymisyrityksiin aiheutti uskonnollinen yhteisö (47 % vastaajista), toiseksi eniten perhe (38 %) ja kolmanneksi suurimmat tekijät olivat suku ja ystäväpiiri (kumpikin 30 %). Uskonnollisista yhteisöistä mainitaan mm. evankelis-luterilainen seurakunta ja herätysliikkeet, kuten viidesläisyys ja vanhoillislestadiolaisuus. Moni mainitsee näiden lisäksi ympäröivän yhteiskunnan aiheuttamat paineet. Kuusi vastaajaa kertoo sosiaali- ja terveysalan ammattilaisen luoneen paineita eheytymiseen, kahdeksan vastaajaa on saanut paineita oppilaitoksesta ja viidelle vastaajalle paineita on luotu työpaikan suunnasta.
“Minun suuntautumiseni lytättiin kotona ja seurakunnassa systemaattisesti. Kotona fyysistä, psyykkistä ja uskonnollista väkivaltaa. Kertakaikkiaan pienestä pitäen kiellettiin sellaisten asioiden oleminen. Samaa asiaa tuettiin saarnoilla ja tehtiin paholaistakin pahemmaksi. Lopulta aina muistutettiin, että haluanko taivaaseen vai tulimereen. Sukupuoli-identiteettini saatiin koteloitua kouluun menoon mennessä mustaksi ontoksi ahdistavaksi möykyksi, joka vain ahdisti.”
Anonyymi vastaaja
Jos vastaaja on yrittänyt muuttaa omaa seksuaalisuuttaan tai sukupuoli-identiteettiään, eniten on kokeiltu itseopiskelua Raamatun tai muun kirjallisuuden avulla (42 %), käytöksen muuttamista feminiinisemmäksi tai maskuliinisemmaksi (39 %) ja heteroseksuaalisia seurustelusuhteita (38 %). Eräs vastaaja sanoo yrittävänsä vältellä koko aihetta ja kieltää kaiken, ja toinen kertoo hukuttaneensa ajatukset opiskeluun tai paaston aiheuttamaan näläntunteeseen.
Suurimpana syinä eheytymisyrityksille kerrotaan “halu olla normaali”, halu sopeutua normeihin ja usko siihen, että muutos on mahdollinen. Moni mainitsee myös kristinuskon, esimerkiksi uskomuksen, että Jumala ei ole tyytyväinen, ellei muutu, tai että suuntautuminen/identiteetti on koettelemus Jumalalta tai paholaiselta. Myös yhteiskunnalliset seikat ovat aiheuttaneet tarvetta muuttua: 23 vastaajaa kertoo, ettei heillä ollut positiivisia sateenkaariroolimalleja, ja 12 sanoo homojen ja/tai transihmisten negatiivisen julkisuuskuvan vaikuttaneen.
“Olin rikoslaissa tuomittu, valapatto, lainsuojaton, ja lääketieteellisesti sairausluokiteltu. Yhteiskunnan halveksima, vapaasti hakattavaa ja pahoinpideltävää riistaa. Jopa poliisivirkavallankin asenteissa. Uskon, että sukupuoli-identiteetistä edelleen levitetään haitallista tietoa, ja tämä on omakohtainen kokemukseni”
Anonyymin vastaajan syitä eheytymisyritysten taustalla
Eheytyksellä on yritetty saavuttaa mm. ympäristöön sopeutuminen, homoseksuaalisten tunteiden katoaminen, heteroksi muuttuminen ja rauha oman seksuaalisuutensa suhteen. Eräs vastaaja kommentoi “Toivoin että minulla olisi eheämpi käsitys siitä kuka olen ja etten kokisi jatkuvaa häpeää kaikesta”.
Muutospyrkimykset ovat päättyneet suurimmalla osalla vastaajista mielenterveysongelmiin, muutospyrkimyksen taustalla olevien ajatusten kyseenalaistamiseen tai siihen, että he väsyivät yrittämään. Suurimmalla osalla eheytys tai sen yritykset aiheuttivat suuria, vakavia haittoja, äärimmillään itsetuhoisuutta ja itsemurhayrityksiä. Kahdeksan vastaajaa sanoi, etteivät he ole lopettaneet muutosyrityksiä.
“[Eheytys] tuhosi minut, minun itsetuntoni, minun seksuaalisuuteni. Olen rikki ja yritän korjata palasia.”
Anonyymi vastaaja
Muutospyrkimyksiä toteuttaneet ihmiset ovat raportin mukaan yksityishenkilöitä, kuten perhettä, sukulaisia tai ystäviä (27 %), uskonnollisen yhteisön auktoriteettiasemassa toimivia henkilöitä (21 %) tai sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia, jotka on kohdattu potilaan roolissa (15 %). Aina “eheyttäjän” koulutustausta ei ollut tiedossa, tai vastaajalle ei ollut varmaa, oliko henkilö toiminut ammattiroolissa vai yksityishenkilönä. Yhteensä 17 % vastaajista kertoo osallistuneensa Aslan ry:n (myöhemmin nimeltään Suomen Elävät Vedet ry) eheytystoimintaan.
Eheytyksessä käytettyinä keinoina mainitaan myös muun muassa demonien ja pahojen henkien pois ajaminen, sekä inhon tunteisiin perustuva aversiohoito. Aversiohoitoa on Suomessa käytetty alkoholismin hoidossa pääosin suljetuilla osastolla viimeksi 1940-luvulla, mutta homoseksuaalisuuden kohdalla vielä tämän jälkeenkin.
– Voi olla, että emme avanneet aversiohoidon käsitettä riittävän selkeästi, ja vastaaja käsitti sen eri lailla kuin olimme tarkoittaneet. Itse asiassa toivoisimme asian olevan näin. On kammottavaa, jos jossakin päin maatamme vielä näinä aikoina käytetään hoitoa, jonka epäeettisyys on kiistaton, raportin kirjoittaneet Sammallahti ja Ingman kommentoivat aversiohoitoa koskevaa vastausta.
“Hyväksyn pääosin suuntautumiseni ja olen tällä hetkellä parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kanssa. Toisinaan tunnen siitä kuitenkin ristiriitaisia tuntemuksia ja joskus jopa ahdistusta tai syyllisyyttä.”
Anonyymi vastaaja
Traumaattisista ja järkyttävistä kokemuksista huolimatta noin 80 % vastaajista kertoo nykyään hyväksyvänsä seksuaalisen ja/tai romanttisen suuntautumisensa. Viisi vastaajaa kertoo, ettei hyväksy seksuaalista suuntautumistaan ja että asian kanssa on vaikeuksia elää; romanttisen suuntautumisen kohdalla näin on vastannut kolme henkilöä. 84 % vastaajista hyväksyy sukupuoli-identiteettinsä tai on mahdollisesta ristiriidasta huolimatta oppinut elämään ristiriidan kanssa. Vastaajista yksi ei edelleenkään hyväksy sukupuoli-identiteettiään.
Vain neljä vastaajaa kertoo eheytyksen olleen pelkästään myönteinen tai ei lainkaan haitallinen kokemus, yhtenä kommenttina “Olen kuitenkin myös oppinut paljon itsestäni ja tullut kaiken jälkeen vahvemmaksi ja itsevarmemmaksi”.