Kohti transinklusiivista koululiikuntaa Suomessa?

Kohti transinklusiivista koululiikuntaa Suomessa?

Kuva: Seta ry:n kuvapankki.

Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset sateenkaarinuoret kohtaavat vahvasti sukupuolittuneessa, cis- ja heteronormatiivisessa koululiikunnassa jatkuvia ongelmatilanteita, syrjintää ja asiatonta kohtelua. Nuoret toivovat itse muun muassa sekaryhmiä liikuntatunneille sekä unisex-pukuhuoneita.

Suomessa koululiikunnan kentällä on tehtävä vielä paljon töitä inklusiivisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseksi. Tämä ilmeni tuoreessa Päivi Bergin ja Marja Kokkosen haastattelututkimuksessa, jossa selvitettiin sateenkaarinuorten syrjinnän kokemuksia koululiikunnassa ja muissa liikuntaharrastuksissa. Tutkimus keräsi myös nuorten kantoja olemassa oleviin käytäntöihin ja ehdotuksia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi.  

Sateenkaarinuorten kokema syrjintä koululiikunnassa ei ole aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella uusi ilmiö. Liikunnanopettajan syrjivän käyttäytymisen takia osa sateenkaarinuorista on jopa pelännyt liikuntatunneille menemistä. Syrjintä koululiikunnassa sotii perusopetuksen opetussuunnitelmaa vastaan, jonka mukaan liikunnan avulla tulisi edistää muun muassa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Tämän toteutuminen on vaikeaa, sillä liikunnan osalta sukupuolen moninaisuutta ei opetussuunnitelmassa edes käsitellä.

Bergin ja Kokkosen mukaan koululiikunta ja urheilu ovat kenttiä, joissa sukupuolittuneita valtasuhteita uusinnetaan. Lajit jaetaan naisten ja miesten lajeiksi ja naisten urheilusuorituksia vähätellään jatkuvasti suhteessa miehiin. Tämä ja liikunnan heteronormatiivisuus johtavat usein sateenkaariväen ulossulkemiseen ja homofobiaan, johon tutkimusten mukaan puututaan hyvin vähän.

Epäasiallista kohtelua sekä harrastuksissa että koulussa

Koululiikunnan lisäksi myös sateenkaarinuoret joutuvat epäasiallisen kohtelun kohteeksi myös koulun ulkopuolisissa liikuntaharrastuksissa. Berg ja Kokkonen mainitsevat erään toisen kotimaisen tutkimuksen, jonka selvityksen mukaan 70 % muunsukupuolisista nuorista kokee epäasiallista kohtelua liikuntaharrastuksessa. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvista nuorista yli puolet kokee epäasiallista kohtelua liikuntaharrastuksessa.

Koululiikunnan ympäristöissä tapahtuva kiusaaminen ja syrjintä vaikuttavat sateenkaarinuoriin vahvasti. Liikuntatunneilla ja pukuhuoneissakin tapahtuvan homofobisen sanallisen kiusaamisen on osoitettu ennustavan runsaampaa koettua masennusta ja ahdistusta kuin fyysisen kiusaamisen. Luokka- ja harrastustovereiden syrjivä kohtelu puolestaan pahentaa trans- ja muunsukupuolisten nuorten dysforista suhdetta kehoonsa.

Bergin ja Kokkosen tutkimuksen mukaan sateenkaarinuoriin kohdistuva syrjintä liikuntakonteksteissa johtuu rakenteellisesta cis- ja heteronormatiivisuudesta. Tämä voi johtaa sukupuolten eriarvoiseen kohteluun ja inklusiivisten kielen ja käytäntöjen puutteeseen. Tutkimuksessa haastatellut sateenkaarinuoret mainitsivat ongelmallisten käytäntöjen erityisesti liittyvän paritansseihin, pukuhuoneisiin tai wc-tiloihin sekä uintitunteihin. Ongelmatilanteita synnytti rakenteellisen tason sukupuolittava kielenkäyttö ja käytännöt ja ne koettiin yksilötasolla ahdistavina ja epämukavina.

Yksi haastatelluista nuorista kertoi paritanssitunnista, jossa opettaja oli ääneen tiedostanut, etteivät kaikki tyttöjen roolissa tanssivat ole tyttöjä ja toisin päin, mutta totesi käyttävänsä silti sukupuolittavia nimityksiä, koska koki ne helpoiksi. Tilanteesta kertonut nuori toivoi, että paritanssijoista puhuttaisiin neutraalimmin, esimerkiksi ”ne jotka vievät” ja ”ne jotka seuraavat”.

Muutama vastaajista kertoi sukupuolitettujen pukuhuoneiden johtaneen ongelmatilanteisiin. Eräs vastaajista kertoi miesten pukuhuoneiden olevan ahdistavia, koska hänestä ”näkee päälle päin, että on trans[mies]”. Ei-heteroseksuaaliset nuoret ovat pukuhuoneissa puolestaan kuulleet ”ikäviä kommentteja” ja saaneet ”vieroksuvia katseita” ikätovereilta.

– Jos on semmonen asenne, että jos on homoseksuaali, niin sitten tavallaan ois kiinnostunu [kaikista heistä], mikä on taas väärä mielikuva, eräs nuori kommentoi.

Useampi haastateltavista nuorista oli myös joutunut jatkuvasti vastaamaan muiden oudoksuntaan omasta sukupuolestaan, kuuntelemaan mielipiteitä itsestään ja valistamaan ikätovereitaan sukupuolen moninaisuudesta ja siitä, miksi kokevat sukupuolittavat tilanteet epämukaviksi.

Nuoret toivovat sekaryhmiä ja opettajille koulutusta LHBTQIA-asioista

Suomi eroaa Pohjoismaista ja monista muista Euroopan maasta siinä, että liikuntatunneilla pidetään kiinni jaosta tyttö- ja poikaryhmiin. Moni haastateltavista nuorista toivoikin, että opetusta olisi saatavilla sekaryhmissä luokka-asteesta riippumatta. Nuorten mielestä esimerkiksi sukupuolivähemmistöön kuuluvalle sekaryhmässä olisi mukavampi toimia. Sekaryhmätoiminnan myös koettiin osaltaan hälventävän sukupuoliin liitettyjä stereotypioita.

Tutkimukseen vastanneet nuoret esittivät ongelmatilanteiden ehkäisemiseksi muutamia parannuskeinoja, jotka erityisesti kohdistuivat liikuntatuntien rakenteelliseen syrjintään. Nuoret toivoivat, että liikunnanopettajia perehdytetään sukupuolen ja seksuaalisuuden monimuotoisuuteen, niin että samalla puretaan sukupuolistereotypioita tyttöjen kyvyttömyydestä verrattuna poikiin.

Sekaryhmien lisäksi nuoret toivoivat myös unisex-pukuhuonetta, jottei vaatteita tarvitsisi vaihtaa wc-tiloissa. Yksi haastateltavista vetosi liikunnanopettajien ammattitaitoon: opetussuunnitelman saneleman tasa-arvon tulisi toteutua ja opettajien pitäisi käyttää inklusiivista kieltä, jossa ei puhuta vain ”tytöistä” ja ”pojista”.

Kirjoittaja