”Feminismi on aktiivisia tekoja”, Vuoden 2020 Sateenkaarinuori Piki Rantanen toteaa
Kuva: Emma Konttinen
Instagramissa suuren yleisön kerännyt Piki Rantanen kertoo, miten hänestä tuli aktivisti, mitä intersektionaalinen feminismi tarkoittaa, ja mitä haasteita aktivismissa voi olla.
Piki Rantanen on 23-vuotias ihmisoikeusaktivisti, “taiteen moni-innostuja” ja mediatutkimuksen opiskelija. Instagramissa hänet tunnetaan nimellä @pikirantanen ja hänen tilillään on yli 7000 seuraajaa. Rantanen kertoo, että häntä on kuvailtu suuruudenhulluksi haaveilijaksi hyvässä hengessä.
Setan nuorisotoimikunta valitsi Rantasen vuoden 2020 Sateenkaarinuoreksi. Valituksi tulemiseen liittyen Rantasella on paljon ajatuksia.
– Ihan ensin mussa heräsi se pikkuinen, koulukiusattu Piki, jolle tää on valtava keskisormi kaikille, jotka jaksoi muistuttaa että kaikki mitä teen on hyödytöntä ja asiat joista puhun merkityksettömiä. Tätäkin tärkeämpää, lämmittävämpää ja itkettävän ihanaa on ajatus siitä, että olen voinut ilmeisesti olla jollekulle nuorelle se samaistumispinta, mitä itselläni ei ollut. On päätäpäräyttävän siistiä, että jengi saa mun jutuista lohtua tai tukea.
Muiden ärsyyntyminen motivoi kirjoittamaan enemmän
Rantaselle aktivismiin lähteminen ei ollut tarkoituksenmukainen prosessi. Oman blogin hän muistelee perustaneensa 7. luokalla. Metallimusiikin lisäksi hän puhui blogissa omista kokemuksistaan mielenterveysongelmien kanssa sekä muista aiheista, jotka olivat hänelle tärkeitä.
– Huomasin pian, että se ärsytti valtavan monia ihmisiä ja se sai mut kirjoittamaan kahta enemmän. Sitten huomasin, että ihmiset on mun kanssa monesta asiasta myös samaa mieltä.
– Mulle sosiaalinen media on siis sinne sukeltamisesta asti ollut lähtökohtaisesti kanava purkaa omia ajatuksia, kokemuksia ja tuntoja. Jossain kohtaa joku katsoi mun juttuja ja totesi että “hei, tää puhuu asiaa” tai että “hei, mustakin tuntuu tältä” ja jakoi mun juttuja ja niin edelleen ja nyt ollaan tässä. Se on aika siistiä.
Rantanen näkee sosiaalisen median käyttämisen omakseen, koska kirjoittaminen on hänelle helppoa ja esiintyminen luontevaa. Tästä hän kiittää teatterikerhoja ja taidelukiota.
Rantanen puhuu aiheista, jotka koskettavat kaikkia
Oma identiteetti on Rantaselle keskeinen asia aktivismissa. Useimmiten Rantanen puhuu omasta kokemuksestaan.
– Se on oikeastaan kaikki, mitä mulla on, kun puhutaan vaikka identiteettikysymyksistä. Mulla on omakohtaista kokemusta, siitä millaista on tulla syrjityksi ja kaltoinkohdelluksi – siksi ehkä osaan myös kertoa siitä tavalla, joka on samaistuttava heille, jotka ovat samankaltaisessa asemassa.
Rantanen puhuu myös sellaisten ihmisryhmien puolesta, joihin hän ei kuulu. Hän uskoo, että oma vähemmistöasema antaa herkkyyttä kuunnella muidenkin kamppailua saada äänensä kuuluviin.
– Kuunteleminen on kuitenkin asia, missä kaikilla on loputtomasti opittavaa.
Keho- ja seksipositiivisuuden lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat aiheita, jotka ovat tärkeitä Rantaselle. Sen lisäksi, että aiheet koskettavat häntä itseään, hän kokee aiheet tärkeäksi muidenkin ihmisten kohdalla.
– Ne koskettavat oikeastaan ihan kaikkia. Jos sinulla on keho, sinun tulisi ajaa kehopositiivisuutta.
Rantanen on intersektionaalinen feministi, sillä intersektionaalisuus tunnustaa sukupuolten välisten kysymyksien lisäksi muidenkin eriarvoisuuksien ja toisaalta myös etuoikeuksien olemassaolon. Feminismi on Rantasen mielestä vähemmän päämäärä ja identiteetti: enemmän kyseessä on työkalu, jolla pyritään jatkuvasti parantamaan yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa. Koska yhteiskunta on ajan ja teknologian kehityksessä jatkuvasti muutoksessa, ei Rantasen mukaan voida myöskään ajatella että yhdenvertaisuus olisi koskaan “valmis”.
– Feminismi on aktiivisia tekoja sen eteen, että ihmisten ja ryhmien yksilölliset ominaisuudet ja tarpeet huomioidaan siten, että yhteiskunta ja yhteiskunnallinen toiminta on mahdollisimman turvallista ja saavutettavaa jokaiselle kehosta, seksuaalisuudesta, sukupuolesta tai ekonomisesta asemasta riippumatta.
Some-Piki ei eroa merkittävästi arki-Pikistä, mutta raja on tärkeää vetää
Isoimmat haasteet aktivismin saralla Rantanen kohtaa henkilökohtaisen ja julkisen rajojen vedossa. Sosiaalinen media on iso osa Rantasen arkea ja myös hänen arkensa on siellä näkyvillä, jonka takia ne on välillä hankalaa erottaa toisistaan.
– En koe, että olisin ikinä pitänyt yllä mitään “someroolia”, tai että internet-Piki poikkeaisi merkittävästi arki-Pikistä.
Rantanen opettelee edelleen aktiivisesti henkilökohtaisia rajanvetoja ja oman hyvinvoinnin tärkeyttä.
– Hiljattain esimerkiksi siirsin sovittua Instagram-liveä viikolla, koska elämässäni oli käsillä todella kuormittava tilanne ja tiedän, että liven pitäminen ei olisi palvellut yhtään ketään. Vaikka olin todella ylpeä itsestäni, että laitoin oman jaksamiseni etusijalle, oli minulla silti syyllinen ja epäonnistunut olo, vaikka en usko kenenkään muun näkevän tilannetta näin, ja se on muutenkin ihan pöljää!
Runonlausunta aktivismin työkaluna
Sosiaalisen median vaikuttamisen ja aktivismin lisäksi Rantanen kirjoittaa ja esittää runoja. Lukion puheilmaisun kurssit innostivat häntä esiintymään runojen parissa. Hän kertoo kirjoittaneensa runoja niin kauan kuin on osannut kirjoittaa – lapsuuden ja teinivuosien päiväkirjat täyttyivät kokonaan runoista.
– Runous on aina ollut minulle keino heijastaa ja jäsennellä todellisuutta ja maailmaa ympärilläni, riippumatta siitä, millainen se on milläkin hetkellä elämässäni ollut.
Vaikka runous on lähtökohtaisesti Rantasen omien ajatusten purkamista ja jäsentelyä, ovat runojen teemat myös yhteiskunnallisia. Valtasuhteet arjessa ja ihmissuhteissa, mielenterveysongelmat ja niiden kohtaaminen, kehonkuva ja kauneuskäsitykset, sukupuoliroolit ja syrjintä ovat keskeisiä aiheita Rantasen runoudessa.
– Mun toive aina esiintyessä onkin, että joku kuulee mut ja ymmärtää vähän paremmin, että ei ole yksin. Siistiä on, jos ihmisillä on siinä sivussa vielä hauskaakin.
Muokattu 6.8.2021: poistettu haastateltavan deadname artikkelista ja päivitetty uuteen nimeen