“Transikäinen” ehdokas

ARVOSANA: Emävale

LYHYESTI: Toimituksen arvio väitteestä on, että niin sanottua “transikäisyyttä” ei ole olemassa, sillä sille ei ole minkäänlaista tutkimuksellista tai kokemuksellista näyttöä ja se ilmaantuu julkiseen keskusteluun vain silloin, kun siitä on “käyttäjälleen” hyötyä.

LAAJEMMIN: Valta kuuluu kansalle -nimisen pienpuolueen ehdokas vuoden 2023 eduskuntavaaleissa on ilmoittanut ikänsä ristiriitaisesti näihin vaaleihin ja aiempiin vaaleihin liittyviin julkisiin yhteyksiin, kuten vaalikoneisiin. 47-vuotias Sofia Kazakov on ilmoittanut iäkseen muun muassa Sanoma-konsernin vaalikoneisiin 35 vuotta sekä uhkaillut hänen oikeaa ikäänsä paljastanutta toimitusta rikosilmoituksilla. Kazakov on myös ilmoittanut kokemuksensa etnisyydestään ja sukupuolestaan muuttuneen siten, ettei hän enää ole venäläinen taikka nainen. Iltalehdelle Kazakov lisäksi kertoo, että hänellä ei ole ikää lainkaan. “Ei saa olla transfoobikko”. Kazakov linjaa lehden mukaan.

Kazakovin toiminta aiemmin julkisuudessa sekä hänen valitsemansa puolue jonka joukosta asettua ehdolle antavat vahvan signaalin siitä, ettei Kazakov ole pienimmissäkään määrin tosissaan väitteidensä kanssa. Kazakov ei kuitenkaan ole ensimmäinen “transiälliseksi” itseään kutsuva eikä myöskään “transrodulliseksi”, joka tavallaan voidaan tulkita Kazakovin tiukasta venäläistaustansa kiistämisestä, vaikka Kazakov on aiemmin ollut osa Täydelliset venäläisnaiset -sarjaa. Vuonna 2015 Seura-lehti uutisoi, että lastenlääkäriksi itseään kutsunut Kazakov ei omannut lastenlääkärin oikeuksia, vaan ainoastaan sairaanhoitajan oikeudet. Kazakov kertoi haastattelussa hankkineensa lastenlääkärin pätevyydet Neuvostoliitossa, mutta nämä eivät kelvanneet Suomessa. Neuvostoliitto romahti Kazakovin ollessa kronologisesti 21-vuotias tai ilmoittamansa iän mukaan 9-vuotias.

Sekä “transikäisyys” että “transrodullisuus” ovat konsepteja, jotka esiintyvät lähes poikkeuksetta keskustelussa vain silloin, kun sukupuolen moninaisuuden halventamisella on saatavissa julkista näkyvyyttä. Toisin kuin transsukupuolisuus, josta on erilaisia näytteitä vuosisatojenkin takaa, ovat “transikäisyys” ja “transrodullisuus” hyvin tuoreita konsepteja ja jotka vaikuttavat pohjautuvan puhtaasti mediahuomion kontrollointiin. “Transikäisyyttä” ei kuitenkaan tule sekoittaa uskonnollisissa yhteyksissä tapahtuviin kokemuksiin, joissa esimerkiksi sama henki elää useita ihmiselämiä eri kehojen kautta taikka sellaisiin lääketieteellisiin tiloihin, joissa kokemus todellisuudesta on sirpaloitunut muun muassa trauman johdosta siten, että henkilölle muodostuu eri ikäryhmiin kuuluvia sivupersoonia.

“Transikäisyyden” osalta selkein viite siihen, että kyse on vain julkisuustempauksesta on se, että aiheesta keskustellaan vain kahdessa eri paikassa: lööpeissä sekä transsukupuolisiin hyvin aggressiivisesti suhtautuvien tahojen omissa lähteissä. “Transikäisyyttä” ei tutkita lääketieteellisesti, kuten ei “transrodullisuuttakaan”, kun taas sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta tutkitaan jatkuvasti. “Transikäisyys” ja “transrotuisuus” ovat valtavirtakäsityksen mukaan ulkoisia, perittyjä asioita, jotka eivät riipu siitä miltä henkilöstä itsestä tuntuu. Esimerkiksi rodullistavia piirteitä voi periä, kuten myös vuosien mittaan tapahtuneet muutokset ulkonäössä, terveydessä, kokemuksissa ja niin edelleen tulevat useimmiten ulkopuolelta, jolloin näitä asioita ei voi todellisuudessa muuttaa. Käsitys sukupuolesta on toisenlainen, se on henkilön sisällä muodostuva tunne jota muovaavat ulkopuoliset asiat mutta jota, kuten professori Braden Hill yhdessä tasa-arvosta vastaavan Stevie Lanen kanssa toteavat:

– Sukupuoli on sisäinen ymmärrys itsestämme, oli se sitten mies, nainen, ei kumpikaan tai molemmat. Suurimmalla osalla on käsitys omasta sukupuolestaan noin kahden-kolmen vuoden iässä ja tämä sukupuoli voi olla ristiriidassa syntymässä määritellyn kanssa [toim. huom. tätä kutsutaan transsukupuolisuudeksi]. Toisin kuin sukupuoli, rotu [suomeksi myös etnisyys] esiintyy kategorisoituina (usein fyysisinä) piirteinä jotka ovat sosiaalisia konstruktioita ja joiden merkitys rakentuu sosiaalisesti. Et voi periä sukupuoltasi, se on jotain sisäistä ja jotain joka vain sinulla on – mutta sinä perit rodun [ja etnisyyden] sosiaaliset konstruktiot. Rodullistettuun identiteettiin lukeutuu myös paljon muuta kuin ulkonäkö – se pitää sisällään kulttuuria, yhteisöllisyyttä, yhteyksiä ja jopa traumaa.

Kirjoittajat tiivistävät myös eron transsukupuolisuuden ja “transrodullisuuden” välillä tavalla, joka on suoraan sovellettavissa myös “transikäisyyteen”. Kirjoituksessaan Hill ja Lane kuvailevat tunnettua “transrodullista”, nyttemmin “detransitioitunutta”* Oli Londonia ja hänen asemaansa:

– Rodulla [ja etnisyydellä] ja sukupuolella on toisistaan hyvin poikkeavat historiat, ymmärrykset, kokemukset ja implikaatiot syrjinnän suhteen. Jo pelkkä ajatus siitä, että voisi transitioitua toiseen rotuun kyseenalaistaa transsukupuolisten ja muiden sukupuolivähemmistöjen kokemuksia sukupuolen vahvistamisesta. Se myös vähättelee kulttuuristen yhteyksien merkitystä monille yhteisöille. London, joka on ei-binäärinen ja käyttää they/them -pronomineja, on aktiivisesti valinnut “transrodullisen” identiteetin. Kuitenkin transsukupuolisille ja muille sukupuolivähemmistöille päätös transitioitua (oli kyse sitten sosiaalisesta, lääketieteellisestä tai laillisesta transitiosta) on lähes aina tahdonvastainen ja se tehdään tarpeesta jotta voi elää elämänsä omana itsenään.

Kirjoittajat huomauttavat myös, että “transrodullinen” terminä on jo käytössä sellaisissa adoptiotapauksissa, joissa lapsi adoptoidaan perheeseen, jossa ei ole tämän kanssa saman etnisen taustan omaavaa vanhempaa tai vanhempia.

toim.huom. vastauksen lähteistyksessä on puutteita koska kyseessä on uusi ja tutkimaton aihe, joten esimerkiksi lääketieteelliset tutkimukset voivat muuttaa käsitystämme aiheesta